Kolmonen: Honka/3 – Atletico Malmi 0-0 (0-0)

Maalit

–

Avaus (4-4-2)

Niko Lempinen (MV)
Henri Mattsson 46’ Timo Kinnunen
Mikko Kouri
Antti Säynätkari
Ville Ruuska (C)
Jaakko Peltonen
Toni Valido
Niko Ruokolainen 46’ Jani Putkonen
Jani Hannula
Antti Nurkka
Roni Tran 46’ Jani Lehti

Muut vaihtopelaajat

Santeri Kunttu (MV)
Olli Harmainen
Juho Launonen

Raportti

Syyskierros käynnistyi siis murheellisesti tappiolla täysin ylivoimaista KäPaa vastaan. Toinen ottelu toi kuitenkin mukanaan astetta suurempia odotuksia ja toivoa paremmasta. Illan kotijoukkue, Honka/3, oli onnistunut viemään kevätkierroksella pisteet kohtalaisen selvin numeroin, mutta kirkkaassa muistissa oli vielä numeroiden taakse kätkeytynyt vääryys. Tuolloin Paulus Roiha ja espoolaisten tehokkaat vastahyökkäykset osoittautuivat yllättävänkin vaarallisiksi, vaikka ottelutapahtumiin nähden Atletico oli ollut se parempi joukkue. Tätä vääryyttä lähdettiin korjaamaan myös sillä ajatuksella, että Atleetit majailivat putoamisviivan alapuolella neljässä pisteessä ja Honka juuri viivan yläpuolella 11 pisteellä.

Kokoonpano illan otteluun näytti pitkästä aikaa erinomaiselta. Vaihdosta löytyi kiitettävästi leveyttä ja pelaajavalmentaja Timo Kinnunen myös käytti tätä taktisesti hyväkseen säästelemällä muutamia avainpelaajia toisen jakson kovempaan rynnistykseen.

Ottelun alku oli todella tasainen ja molemmat joukkueet selkeästi varoivat virheitä omassa puolustuspäässään. Atletico hallitsi peliä ehkä hienokseltaan, mutta pääasiassa pallo pyöri kuitenkin kentän keskimmäisellä kolmanneksella. Vaarallisimmat paikat tulivat kuitenkin molemmissa päissä lähinnä kulmatilanteista, joita nähtiinkin yllättävän paljon ensimmäisellä puoliajalla. 14. minuutilla topparina jälleen aloittanut Mikko Kouri oli ensimmäisenä pelaajana lähimpänä maalintekoa. Jasu Peltonen antoi kulman vasemmalta noin pilkun kohdalle maalivahdin eteen. Ensimmäisenä palloon ennätti juuri Koopa, joka pusku lähti sopivankorkuisena, mutta meni kuitenkin ohi. Samaisesta tilanteesta vihellettiin myös vapaapotku maalineduspainimisen vuoksi. Samanlainen tilanne nähtiin seuraavalla minuutilla toisessa päässä, kun tällä kertaa espoolaispeluri ehti ensimmäisenä palloon ja puski sen myös sisään, mutta vasta sen jälkeen, kun tuomari oli jo viheltänyt tilanteesta Atleeteille vaparin.

Paine jatkui honkalaispäässä vielä ennen 20 minuutin täyttymistä, kun Atletico pääsi useampaan otteeseen nousemaan oikealta laidalta ja jakelemaan muutamia erinomaisia keskityksiä. Honkalaistopparit hoitivat nämä kuitenkin pahemmitta ongelmitta. Viimeisin yrityksistä oli kuitenkin lähellä poikia johtomaalin, kun boksin rajalla pallon saanut Koopa täräytti erinomaisen laukauksen kohden vasenta yläkulmaa. Pallo muutti kuitenkin viime hetkellä suuntaa honkalaispelaajan selästä ja päätyi noin puolisen metriä ohi.

Ensimmäisen puoliajan loppua kohden Honka/3 sai hieman paremmin pelistä kiinni ja oli alkujaksoon verrattuna selvästi paremmin mukana. Mainiot kulmakehitelmät ja yksittäiset kauempaa lähteneet laukaukset eivät kuitenkaan poikineet heille, eikä yhtälailla meillekään, maaleja, joten tauolle lähdettiin lukemissa 0-0.

Toiselle puoliajalle valmennusjohto suoritti kolme vaihtoa, kun vasemmalta laidalta pois tulivat sekä pakkina aloittanut Henri Mattsson että laitalinkkinä pelannut Niko Ruokolainen. Keskikentän keskustasta Toni Valido tippui laitapakiksi, Timo itse asteli keskikentän keskustaan ja joukkueen talismaani, Japu Putkonen, vasemmalle laidalle. Kärjessä aloittanut Roni Tran vaihdettiin Jani Lehteen.

Toinen puoliaika alkoikin edellistä vauhdikkaammin ja lämpimästä kelistä huolimatta molemmat jaksoivat painaa vielä satanen lasissa. Vaihtopelaajista terävimmin avasi Japu, joka oli jo kolmen minuutin pelin jälkeen viedä Atleticon johtoon, mutta honkalaisten kauttaaltaan erinomaisesti pelannut maalivahti venyi matalan alakulmavedon eteen. Toisessa päässä oli mukana puolestaan vähän tuuriakin, kun espoolaisten vasemmalta lähtenyt keskitys päätyi aivan vapaana keskellä seisseen Honka-pelaajan lapikkaasta räikeästi ohi, vaikka tilaa ja aikaa olisi ollut harkitumpaankin laukaukseen. Honka sai kertaalleen pallon myös maaliin noin 60 minuutin kohdalla, mutta hyökkääjä oli ennättänyt noin kolmisen metriä paitsiolinjan alapuolelle, joten kukaan ei vaivautunut edes protestoimaan tuomarin päätöstä.

Atleticon osalta peli vaikutti puoliajan alussa vielä hieman vaisulta ja vaikeuksia oli erityisesti maalipotkuissa sekä puolustuksen pelinavauksessa. Vartin pelin jälkeen ilme kuitenkin selkeästi parani ja ottelun viimeiset 30 minuuttia olivat lopulta ehkä kauden parasta Atleticoa. Pallo pyöri näyttävästi ja se tuttu ”ticotico”, eli vähin kosketuksin toteutettu lyhytsyöttöpeli, toimi paikoin oikeinkin näyttävästi. Ainut, mikä jäi puuttumaan, oli ne oikeanlaiset ratkaisut viimeisellä kolmanneksella. Paikkoja syntyi harvakseltaan, mutta ne tuhlattiin järjestäen.

Toki mukana oli myös huonoa tuuria ja honkalaisten hyvyyttä. Varsinkin edellä mainittu espoolaisveskari nousi ottelun hahmoksi muutamalla paraatipelastuksellaan. Ensiksi noin 61. minuutin pelin jälkeen Jasu täräytti todellisen pommin noin 25 metristä, mutta veskari sai näppinsä väliin, vaikka pallo suuntautui aivan oikeaa yläkulmaa kohden. Viittä minuuttia myöhemmin Japu nousi vaihteeksi oikealta, haastoi ja ohitti puolustajan päätyrajalle, jonka jälkeen pelasi pallon takaviistoon boksin rajan tuntumassa olleelle Kuulalle. Hän laukoi kohti samaista kulmaa, mutta jälleen oli vastustajan veskarin refleksit kunnossa ja huipputorjunta pelasti kotijoukkueen takaiskuilta. Paria minuuttia myöhemmin Timo yritti ratkaisua, mutta se kilpistyi puolestaan ylärimaan, eikä Japukaan ollut minuuttia myöhemmin yhtään sen onnekkaampi, kun vasemmalta puolelta Sintti Säynätkarilta takaviistoon tullut tiputus päätyi noin viidestä metristä päin veskaria.

Loppua kohde paine kasvoi entisestään, eikä Honka jostain syystä saanut edes vaihdosta tuoreita jalkoja, jotka olisivat tasoittaneet peliä. Niinpä kotijoukkue tyytyi puolustamaan koko miehistöllään ja Atletico puolestaan myllytti minkä kerkesi. Välillä hyvät hyökkäykset katkesivat honkalaisten yksittäisiin vastaiskuihin ja pallojen hakemisiin päädyssä olleen aidan toiselta puolelta, mutta todellisuudessa 15 viimeistä minuuttia mentiin täysin yhtä päätä. Maalit jäivät kuitenkin edelleen puuttumaan. Viimeiset syötöt olivat joko liian heppoisia tai ratkaisuyritykset pysähtyivät Hongan ”rankkarialueen rajalle parkkeeraamaan bussiin”. Muun muassa Kuula ja Andy Nurkka pääsivät kokeilemaan vielä onneaan, kumpikin valitettavasti ilman tulosta. Myöskään tuomarilla ei ollut pokkaa ratkaista peliä, vaikka ottelun viimeisellä minuutilla Japu joutuikin vastustajan laitapakin selkeästi estämäksi haastaessaan tätä. Japua horjutettiin boksin sisällä sääntöjenvastaisin ottein ja hän sai vielä tilanteessa osuman myös kasvoihin, mutta tuomari jätti pilkun kuitenkin malmilaistoiveista huolimatta viheltämättä. Niinpä päätösvihellys pelasti lopulta kotijoukkueen ja varmisti heille tukalasta iltapuhteesta huolimatta yhden arvokkaan pisteen, mikä piti asetelmat viivan molemmin puolin samoina.

Aika loppui siis yksinkertaisesti kesken, mutta siitäkin huolimatta Atleetit saivat tuliaisiksi pitkästä aikaa niitä kovin arvokkaita pisteitä, vaikka tällä kertaa tasapelikin tuntui hieman tappiolta. Vierailijat olivat selvästi paremmalla jalalla liikkeellä ja osoittivat myös keskinäisen paremmuuden sekä pallonhallinnassa että vaarallisempien tilanteiden määrässä. Valitettavasti se ei kuitenkaan riittänyt kuin yhteen pisteeseen. Pitkästä aikaa täydeltä näyttänyt vaihtopenkki takasi sen, että jalkoja riitti loppuun saakka ja antoi myös osoituksensa siitä, että Atletico kykenee varmasti haastamaan loppukauden aikanakin vielä jokaisen vastaantulevan joukkueen, mikäli rosteri on kunnossa ja kentällä näkyy tämänkaltaisia otteita.

Ensimmäisenä sisuuntuneen Atleticon haastaakin sitten EIF/Akademi, joka saapuu vierailulle viikonlopun Flow-festareista johtuen poikkeuksellisesti jo torstaina. Pelipaikkana eksoottinen Tapulin nurmi ja alkamisaika klo 19.30. Tervetuloa!

Tähtipelaajapisteet

	Antti Säynätkari: Puolustuksen luotettavin hahmo, pelaa aina varmasti ja kovaa. Jälleen liki virheetön peli.
	Mikko Kouri: Yllättävä veto siirtää hyökkääjä toppariksi, mutta ainakin parin pelin perusteella harvinaisen onnistunut sellainen. Nopeutta ja kovuutta riittää sekä maassa että ilmassa. Lisäksi Koopa ehti luoda vielä ensimmäisen puoliajan vaarallisimmat paikkamme.
	Ville Ruuska: Varmasti ottelun kovimmat kilometrit oikealla laidalla. Aktiivisia nousuja ja perusvarmaa puolustuspeliä vahvasta koppipreesensistä puhumattakaan.