Kolmonen: HPS – Atletico Malmi 3-0 (2-0)

Maalit

1-0 HPS 32’
2-0 HPS 35’
3-0 HPS 65’

Avaus (4-2-3-1)

Niko Lempinen (MV)
Niko Ruokolainen 71’ Juho Launonen
Henri Mattsson
Joonas Peltonen
Ville Ruuska (c)
Toni Valido 73’ Olli Harmainen
Jaakko Peltonen
Antti Nurkka
Jani Hannula
Roni Tran
Jani Lehti 46’ Mikko Kouri

Muut vaihtopelaajat

Lauri Nurmi (MV)

Raportti
Viime viikonloppu oli siis ollut enemmän kuin helppo, sillä joukkue tahkosi 20 tunnin sisään yhteensä 210 minuuttia + rankkarit. Tuloksena kuitenkin kaksi mainiota voittoa ja astetta helpompi olo hengittää piinaavan tappioputken jälkeen. Illan otteluun lähdettiin siis huomattavasti aiempaa luottavaisemmin mielin, sillä vastaan tuleva HPS:kin oli tuttu jo parin vuoden takaa. Tuolloin Kolmosen saaliina oli voitto ja tasapeli illan kotijoukkuetta vastaan. Aurinko paistoi, katsomossa istuskeli noin 70–100 katsojaa ja Ala-Malmin nurmi oli yllättävän hyvässä kunnossa, joten asetelmat olivat varsin lupaavat.

Kokoonpanon osalta jouduimme antamaan hieman tasoitusta. Panu Paajanen ja yksi viikonlopun sankareista, Jani Putkonen olivat työkiireiden takia poissa. Myös kapteeni, Timo Kinnunen jatkoi vielä loukkaantuneiden kirjoissa ja yksi kauden tähänastisista komeetoista, Antti Säynätkari flunssassa. Penkille riitti lopulta kolme vaihtaripelaajaa sekä varaveskari.

Ottelun alku oli melko hermostunutta puolin ja toisin. HPS oli selvästi dominoivampi osapuoli ja hallitsi ottelun 20 ensimmäistä minuuttia melko suvereenisti. Kova prässi ja huomattavasti parempi liike erottivat joukkueet toisistaan. Otteluiden alkupuoliskot olivat aiemmissa peleissä olleet myrkkyä Atleeteille, ja niin näytti tapahtuvan myös illan ottelussa. Jo kahdeksan minuutin jälkeen pallo oli enemmän kuin lähellä päätyä Lepa Lempisen vartioimaan maaliin. Vasemmalta lähtenyt sivurajaheitto päätyi pelaajamassan läpi lopulta vitosen alueen toiselle kulmalle, jossa epäonninen HPS-peluri laukoi liki tyhjästä maalista voimalla reilusti yli.

Ei ollut helppoa myöskään toisessa päässä, sillä viisi minuuttia myöhemmin Jani Lehti oli liki samanlaisessa tilanteessa. Tällä kertaa kulmapotku leijaili takatolpalle unohdetulle Kuulalle, jonka maalia kohden lähtenyt laukaus jäi kuitenkin heppoiseksi ja veskari ehti helposti väliin. Minuuttia myöhemmin mentiin jo toisessa päässä, kun kotijoukkue puhkaisi puolustuslinjamme aivan liian helposti. Kärkäs hyökkääjä pääsi jo ohittamaan Lepankin, mutta pienestä kulmasta lähtenyt laukaus pysähtyi kuitenkin Henri Mattssonin oikea-aikaiseen liukkariin ennen maaliviivaa.
Ensimmäinen parikymmenminuuttinen meni HPS:n selkeähkössä hallinnassa, mutta sen jälkeen peli hieman tasoittui ja vähän jopa kääntyi Atleticon eduksi. Kotijoukkueen alun rynnistys ei tuottanut johto-osumaa, joten ehkäpä he myös hieman himmasivat tahtia. Atleticon ongelmat olivat kuitenkin tutut, palloa ei yksinkertaisesti pystytty pitämään tarpeeksi kauan hallussa ja liki joka toinen ratkaisu päätyi paikoin epätoivoisinakin pystysyöttöinä joko laitamiehille tai yksinäiselle kärjelle. Niinpä kovin valmista ei niistäkään hyökkäyksistä tullut. Parhaaksi tilanteeksi jäi oikeastaan Jani Hannulan löysähkö laukaus noin 30. minuutin kohdalla.

Sen sijaan Atleticon nostaessa pakkaansa ylöspäin, alkoi HPS hyödyntää illan parasta avuaan, tehokkaita vastahyökkäyksiä. Joukkue iski lopulta kaksi maalia viiden minuutin sisään tilanteissa, jotka lähtivät Atleticon pallonmenetyksestä hyökkäyspäässä. Ensimmäisen aikaan Atletico oli toki ehtinyt jo ryhmittyä omalle puolustusalueelleen, mutta noin 25 metristä tullut kova laukaus kohti vasenta alakulmaa jäädytti Lepankin jostain syystä paikoilleen. Toinen maali tuli puolestaan vasemmalta laidalta, kun vastustajan laitalinkki laittoi boksissa ensin Ville Ruuskalle putket, ohitti sitten Andy Nurkan ja pelasi pallon takaviistoon. Laukaus kimposi lopulta Mattssonin käden kautta jälleen noin vitosen rajalle, johon ensimmäisenä ennätti kotijoukkueen peluri. Kliininen viimeistely takanurkkaan ja tilanne olikin yhtäkkiä 2-0.

Puoliajan loppupuolella nähtiin vielä Rudin mainio nousu oikealta laidalta, joka pysähtyi lopulta rangaistusalueen sisällä molempien pelaajien kaatumiseen. Herkemmin pilliänsä käyttänyt tuomari olisi voinut puhaltaa tilanteesta rangaistuspotkunkin, mutta tällä kertaa pilli jäi soimatta. Tauolle mentiin siis viimeviikonloppuisten pelien tapaan kahden maalin takaa-ajoasemissa.

Toinen puoliaika käynnistyi varsin vauhdikkaissa merkeissä. 47. minuutilla Andy teki mainion nousun vasemmalta, harhautti tilanteesta muutaman pelaajan ulos ja pelasi pallon vieressä olleelle Roni Tranille. Hän haki oikean jalkansa vapaaksi, mutta laukaus meni kuitenkin aavistuksen maalin ohitse. Minuuttia myöhemmin tapahtui taas toisessa päässä, kun HPS sai taas yhden vaarallisista vastahyökkäyksistään. Kaveri ohitti pari jätkää helpontuntuisesti vasemmalla, ajoi sisään boksiin, jossa pääsi vielä 2vs1-tilanteeseen, mutta päätti kuitenkin laukoa itse. Veto osui lopulta Lepaan ja kimposi siitä sivuverkkoon. Myös 50. minuutilla vasemmalta tullut laukaus lipui vain vaivoin takatolpan ohitse.
Maali kuitenkin roikkui enemmän tai vähemmän ilmassa, eikä siihen mennyt lopulta kuin 20 minuuttia toista puoliaikaa. Ottelun ratkaisu nähtiin taas kerran niin tyypillisestä tilanteesta: kulman jälkeinen purku jäi boksin ulkopuolelle pyörimään, vastustajan peluri otti pallon haltuun ja laukoi sen vastustamattomasti ihmismassan lävitse. Lukemat siis jo ratkaisevantuntuiset 3-0.

Loppua kohden paikkoja oli vielä harvakseltaan molemmissa päissä, lähimpänä Atleettien osalta varmastikin boksista tullut epäsuora vapari, jonka Roni ja paljon keskikentällä töitä tehnyt Jaakko Peltonen juonivat kuitenkin harmittavasti ohi. HPS taas kolautteli kerran yllärimaa ja pääsi vielä noin kymmenen minuuttia ennen loppua kertaalleen yksinläpi puolustuspään turhasta pallonmenetyksestä. Lepan jalkatorjunta esti kuitenkin numeroiden pahentumisen tästä enää. Lopputulos joka tapauksessa 3-0 ja Atletico jäi näin pisteittä.

Vaikka pataan tuli, niin kumma kyllä, ei jäänyt juurikaan jossiteltavaa. HPS oli juuri numeroiden verran parempi ja halusi selkeästi enemmän voittoa. He taistelivat ja pyrkivät rikkomaan Atleticon peliä, kun taas vierailijoiden esitys oli lähinnä haluton ja flegmaattinen. Nurmialusta illan otteluun oli miltei moitteeton, mutta siitäkin huolimatta pelinavauksessa oli suuria haasteita. Vastustaja ei sinällään vakuuttanut sekään pelinavauksensa tai tilanteiden luonnin osalta, mutta oli kuitenkin vierailijoitaan selvästi edellä. Joukkue pelasi aggressiivisesti ja todisti ottelussa kyllä fyysisen paremmuutensa useaan otteeseen. En muista milloin Atletico olisi hävinnyt esimerkiksi näin paljon 1vs1-kamppailuja tai ollut keskikentällä yhtä vastaanottavassa roolissa. Torstai-ilta ei tosiaankaan ollut toivoa täynnä, eikä vierailija jättänyt varmasti kovinkaan lähtemätöntä vaikutusta paikalle vaivautuneelle yleisölle. Tästä ei ole kuitenkaan kuin yksi tie ja se on ylöspäin. Atletico vetäytyykin siis mietiskelemään uusia kuvioita sunnuntain Regions’ Cup -otteluun Töölön Vesaa vastaan.

Tähtipelaajapisteet

	Jaakko Peltonen: Jasultakin on nähty huomattavasti parempia esityksiä, mutta tällä kertaa tähtien jako tuotti erityisen suurta päänvaivaa. Kolme tähteä irtosi kuitenkin hyvän taistelun ja asenteen vuoksi.
	Henri Mattsson: Puolustuspää oli paikoin vähän tuuliajolla ja Mattssonkin melkein lahjoitti yhden maalin, mutta pelasi kuitenkin ehkä kauden parhaan ottelunsa.
	Jani Hannula: Liikkui hyvin laidallaan ja haki aktiivisesti syöttöpaikkoja.