Nettisivutoimituksen piinapenkissä Janne Vottonen: “Poissaolot näkyivät kevätkierroksella”

Kausianalyysien sarja etenee nyt kolmanteen osaansa, jossa nettisivutiimi istahti alas joukkueenjohtaja Janne Vottosen kanssa juttelemaan Atleticon kaudesta ja jatkoi siis siitä, mihin Eddie Finchin kanssa jäätiin edeltävällä viikolla. Seuraavassa jo tiukasti tulevaa kautta valmistelevan Vottosen mietteitä.

Kausi taputeltiin päätökseen aika tarkkaan kuukausi sitten, jonka jälkeen vietettiin 25v-juhlia ja julkaistiin myös mediassakin mukavasti näkyvyyttä saanut 25v-teos. Millaiset fiilikset näin marraskuun alkajaisiksi?

– Ihan loistavat fiilikset. Kausi oli tuttuun tyyliinsä aika työntäyteinen, mutta myös todella palkitseva. Nyt on ollut mukava ottaa pari viikkoa todella iisisti ja valmistella vähän jo tulevaa kautta.

Puhutaan tulevasta kohta lisää, mutta käsitellään ensiksi mennyttä. Miten kausi sujui Tico-johdon näkökulmasta katsottuna?

– Kausi oli melko aaltoileva. Preseason sujui todella vahvasti, mutta kausi käynnistyi puolestaan nihkeämmissä merkeissä. Menetimme pisteitä aivan turhaan sellaisissa peleissä, jotka olisi pitänyt pystyä kääntämään voitoiksi. Syksyllä joukkue oli taas totutun vahva ja saatiin mielestäni pelikin rullaamaan aiempaa paremmin. Ikävä kyllä nousupaikat oli siinä kohtaa käytännössä jo ratkottu Reippaan ja Atlantiksen mennessä menojaan.

Jotain jäi siis hampaankoloon?

– Tavallaan jäi, tavallaan ei. Nähdäkseni Reipas oli ihan ylivoimaisesti Kolmosen paras jengi, joka olisi noussut mistä tahansa kolmesta lohkosta heittämällä. Myös Atlantis hoiti ns. helpommat pelit stipluitta, joten ilman muuta hekin ansaitsivat kakkossijansa. Toisaalta syksykin osoitti, että Atleticolla olisi ollut rahkeita tapella noususta ihan loppuun saakka, jos omia saumoja ei oltaisi pilattu niihin kevätkierroksen pistemenetyksiin. Lisäksi Regions’ Cup -tappio Atlantikselle harmittaa ilman muuta. Tavoite oli edetä pidemmälle, mutta cup on cup ja hävittiin silloinkin paremmalle.

Kevät- ja syyskierros sujuivat tosiaan aika erilaisissa merkeissä ja välillä näytti siltä, että kentällä oli aivan eri joukkue kuin kevätkierroksella. Miten tämä selittyy?

– Edi analysoi tätä hyvin mielestäni siinä edeltävässä haastattelussa, mutta osin kyseessä on myös kokoonpanosidonnainen juttu. Kolmonen on sellainen sarjataso, jossa se päivän kunto ja käytettävissä oleva miehistö määrittää aika paljon – ja vaikka Atleticolla onkin laaja ja hyvätasoinen rinki, niin poissaolot näkyivät kyllä kevätkierroksella. Jesse Ketonen loukkaantui maaliskuun Regions’ Cup -ottelussa ja jouduimme pelaamaan pari ensimmäistä matsia ilman ykköshyökkääjää, eikä hän ollut täydessä kunnossa vielä toukokuunkaan peleissä. Sama juttu Jonne Ketosen kanssa, joka loukkaantui tammikuisessa futsal-pelissä ja oli poissa aina toukokuun alulle saakka. Siihen päälle vielä Kustaa Käen ulkomaankomennus toukokuun puolestavälistä elokuun alkupuolelle sekä tietty muutamat muut poissaolot vielä, niin näkyihän se väkisinkin pelissä. Saatiin koko kolmikko täydessä kunnossa käyttöömme elokuisen Reipas-tasurin jälkeen eikä ollut sattumaa, että loppukauden kahdeksasta pelistä voitettiin sitten jokainen.

Syksyn parempi menestys selittyy siis kolmikon paluulla?

– En nyt vetäisi mutkia ihan noin suoriksi kumminkaan. Koko joukkue nosti tasoaan ja saatiin moni pelillinen asia loksahtamaan paikoilleen sekä tietysti hyvä draivi päälle, mikä ruokki omalta osaltaan itseluottamusta ja käänsi ne tasaiset pelit Atleticon eduksi. Toki esim. Kustin merkitys meidän yhtenä pelillisistä johtajista on iso eikä se ole sattumaa, että Atletico on hävinnyt viimeisen neljän kauden aikana Kustin pelatessa yhteensä vain viidesti, kaikki cup-pelitkin mukaan lukien. Samaan aikaan voittoja on kertynyt 43. Ketoset puolestaan dominoivat meidän tehopörssejä ja joukkueen pelitapa nojaa hyvin vahvasti heidän vahvuuksiinsa. Toisaalta tuon kolmikon onnistumiset eivät olisi mahdollisia, jos meillä ei olisi ollut niin hyvin tonttinsa hoitanutta alakertaa ja molempiin suuntiin hommia painavaa keskikenttää.

Keitä muita avainmiehiä nostaisit esille?

– Samoja nimiä kuin Edikin. Elis Rintala ja Erkka Niini pelasivat loistavasti koko kauden maalilla, Aksu Hietala sementoi heti debyyttikaudellaan paikkansa joukkueen alakerrassa ja muodosti pitkin vuotta loistavan parivaljakon sekä Mikko Kourin että Niko Erikssonin kanssa. Laidalla vasta 18-vuotias Eeli Lehto väänsi 90-minuuttisia ottelusta toiseen ja toi tarvittavaa pysyvyyttä Ville Ruuskan kanssa sinne alakertaan. Keskikentän keskustassa Mikko Vesterinen osoitti monessa pelissä, miksi on edelleen yksi parhaista Kolmosen keskikenttämiehistä Jasu Peltosen ja sairastuvalla harmillisen paljon aikaa viettäneen Janne Hampaalan antaessa tarvittavaa tulitukea. Myös Mika Tenkanen ja tasaisesti tasoaan pitkin kautta nostanut Kalle Jyrkinen kuuluivat kauden avainmiehiin ilman muuta.

Kesällä pelattiin myös Atletico Cup, joka tuotti tosiaan yli 3200€ MPS:n vähävaraisten lasten ja nuorten futisharrastusta tukevaan rahastoon. Millainen ponnistelu se oli?

– Mahtava kokemus ilman muuta. Fiilis oli päivän aikana todella hyvä ja palautekyselyä tehdessä saatiin osallistujilta miltei pelkästään positiivisia kommentteja sekä yleisarvosanaksi 9,08 (asteikolla 1-10). Vaikka tuon kokoluokan turnausjärjestelyistä ei ollut aiempaa kokemusta, sujuivat järjestelyt yllättävänkin hyvin. Tästä toki iso kiitos hyvälle turnaustiimille ja päivään osallistuneille joukkueille sekä vapaaehtoisille! Hyväntekeväisyysmielessä tapahtuma oli myös erittäin onnistunut.

Onko nyt jo tiedossa, että turnaus saisi jatkoa?

– On siitä jo alustavasti puhuttu, mutta mitään päätöksiä suuntaan tai toiseen ei ole vielä tehty. Asia tulee agendalle kuitenkin viimeistään joukkueen päätösristeilyllä.

Toinen isompi ponnistelu liittyi uunituoreeseen 25v-historiikkiin. Kerro vähän siitä projektista.

– Erittäin onnistunut ja palkitseva projekti sekin. Vaikka kellään projektitiimistä ei varmaan ollut vuosi sitten kovin selvää, miten isoon hommaan olivatkaan lupautuneet, selvittiin mielestäni todella hyvin. Artikkelit ovat olleet järjestäen taitavasti kirjoitettuja ja oma rooli päätoimittajana oli sitä kautta myös mukava. Oli todella palkitsevaa saada se lopullinen versio käteeni ja selailla yli 300-sivuista järkälettä silmät kiiluen. Lopputulos oli kyllä parempi kuin odotinkaan.

Onko kirja käynyt hyvin kaupaksi?

– Ensimmäisestä erästä on myyty tai varattu noin puolet tällä hetkellä, eli ihan hyvässä vauhdissa ollaan. Kyllä niitä kuitenkin vielä useampi boksi lojuu tuossa olohuoneen nurkassa ostajaansa odottelemassa. Tilauksia siis tulemaan vaan!

Kausi päättyi totuttuun tyyliin saunailtaan ja pari viikkoa sitten juhlittiin myös neljännesvuosisadan virstanpylvästä Tapanilan työväentalolla. Millaisia ajatuksia nuo juhlat jättivät?

– Pelkästään positiivisia. Satakunta Atleettia avecceineen ei voi tarkoittaa kuin hyviä bileitä. Sellaiset myös koettiin ja uskon, että ilta oli monellekin vieraista ikimuistoinen kokemus. Toivon, että saatiin sen avulla lujitettua taas jo entuudestaan vahvaa yhteishenkeä ja tuotua niitä parempia puoliskojakin lähemmäksi Atletico-perhettä.

Mitäs seuraavaksi? Off-seasonin höntsät käynnistyvät ilmeisesti jo parin viikon päästä ja valmistelut kautta varten jatkuvat tuttuun tyyliin?

– Pari viikkoa huilitaan tosiaan ja sen jälkeen luvassa on matalan kynnyksen höntsiä, joihin pelaajisto saa osallistua tai olla osallistumatta oman fiiliksensä mukaan. Varsinainen startti kauteen on siis vasta tammikuun alussa aiempien vuosien tapaan. Loppukuusta risteillään ja joukkueenjohtopuolella tämä marras-joulukuu on hyvinkin aktiivista valmisteluiden aikaa, jolloin tehdään tietysti paljon valmisteluduunia sekä lähestyvälle pre-seasonille että itse kauteen.

Tärkein kysymys lienee tietysti, että miltä pelaajarinki näyttää ensi kautta ajatellen?

– Itse asiassa erittäin hyvältä. Kukaan nykypelaajistosta ei ole ilmoittanut siirtyvänsä muualle tai ripustavansa nappiksia naulaan. Sen sijaan meillä on jo yli 20 varmaa jatkajaa juuri noista aiemmin hehkuttamistani Ketosista, Käestä ja muista avainmiehistä alkaen. Jonkun verran vaihtuvuutta tulee varmasti olemaan ja ehkä myös joku lopettaminenkin, mutta niiden kohtalon näkee sitten tammikuun alussa.

Onko lupa odottaa, että joukkue vahvistuu nykyisestä? Etsittekö uusia miehiä?

– No ei me ainakaan heikentämään sitä lähdetä. Muutamia uusia pelaajia tarvitaan ilman muuta ja pari potentiaalista peluria onkin jo ilmoittautunut ensimmäisiin höntsiin. Uskoisin, että tähdätään noin 3-6 uuteen mieheen vähän tietysti riippuen siitä, että miten tilanne tästä kehittyy. Jonkun verran varmasti nuorempaa kaartia, mutta ilman muuta etsitään myös niitä valmiita vastuunkantajia nostamaan nykyisellään jo varsin korkeaa tasoa. Niin tai näin, mielellään katsastetaan uusia pelaajia tässä marras-joulukuun aikana tai viimeistään heti tammikuun alusta alkaen. Tähdätään siihen, että joukkue olisi pientä hienosäätöä vaille valmis jo tammikuun lopulla.

Kuulostaa hyvältä. Kiitokset haastattelusta ja kaudesta!