25 tarinaa Atleticosta – 20v-juhlat (20/25)

lokakuu 11, 2018

Juttusarjassa käsitellään MPS/Atletico Malmin värikästä historiaa joukkueen 25-vuotisen taipaleen (1993-2018) varrelta. Luvassa on rehellistä kuvausta niin pelikentillä kuin niiden ulkopuolella nähdyistä tapahtumista läheltä ja kaukaa, tuoreeltaan ja ajan patinoimina muistoina.

Artikkeleita julkaistaan yhteensä 25 kappaletta sekä näillä nettisivuilla että myös myöhemmin painetussa muodossa.

Syytä juhlaan

Vuonna 2013 tuli kuluneeksi 20 vuotta siitä, kun vuonna 1986 syntyneille nappuloille perustettiin MPS:n juniorijoukkue Atletico. Pyöreiden vuosien kunniaksi järjestettiin sadan hengen gaalaillallinen, josta tuli ikimuistoinen pala Atleticon vaiherikasta historiaa. Tapahtuma oli niin onnistunut, että nyt tulevan viikon viikonloppuna juhlitaan seuraavaa merkkipaalua eli 25 vuotta. Tässä artikkelissa kerrotaan tietenkin itse säihkyvästä juhlasta, mutta taustoitetaan myös tämän kokoluokan tapahtuman vaatimia järjestelyitä.

20 vuotta on jalkapallojoukkueelle kunnioitettava ikä. Näiden vuosien saatossa oli käynyt selväksi, että Atleticoon liittyy paljon muitakin asioita kuin vain fudis. Tältä pohjalta lähti viriämään ajatus jonkinlaisesta kokoontumisesta, joka koskettaisi laajemmin koko Atletico-perhettä. Edes puuhamies Janne ”Voda” Vottonen ei tarkalleen muista mistä tai keneltä idea tarkalleen sai alkunsa, mutta juhlan luonne oli alusta alkaen selvä:

”Ideana oli toteuttaa sellaiset juhlat, joihin kehtaisi tuoda avecinkin mukaan, jossa tarjoiltaisiin ruokaa ja juomaa, ja johon porukka pukeutuisi normaalia tyylikkäämmin.”
– Janne Vottonen, Atleticon pelaaja vuodesta 1998– ja joukkueenjohtaja vuodesta 2006-

20-vuotissyntymäpäivä tarjosi oivan mahdollisuuden toteuttaa tällainen Atleticon arvoinen juhla.

Projektiryhmän kasaaminen

Oli ilmiselvää, että tämän kokoluokan juhlia ei järjestetä yhden tai edes kahden miehen voimin. Helmikuun 2013 saunaillassa hankkeen primus motor Voda otti asian puheeksi ja tiedusteli pelaajiston halukkuutta osallistua järjestelyihin. Käsiä nousi yllättävän monta: Ville ”Rudi” Ruuska, Ville-Pekka ”Vee” Liimatainen, Antti ”Andy” Nurkka, Jani ”Nani” Hannula, Antti ”Sintti” Säynätkari, Trong ”Roni” Tran ja Timo Kinnunen. Akatemian puolelta vastuuta otti Kalle Niemi.

”Vodan ratkaisu ottaa asia puheeksi nousuhumalaisessa saunaillassa oli taktinen neronleimaus. Itsekin lähdin intoa uhkuen messiin, enkä juuri miettinyt kuinka paljon työtä tällaisen ison juhlatilaisuuden järjestäminen oikeasti vaatii.”
– Antti Säynätkari, Atleticon pelaaja vuodesta 2010- ja valmentaja vuodesta 2018-

Missä juhlitaan, keitä kutsutaan?

Heti projektin alkuvaiheessa piti tehdä oleellinen päätös, joka määrittäisi tapahtuman luonnetta ja rajaisi sen kokoa: missä juhlat järjestetään? Toisaalta tavoitteena oli järjestää hieno, gaalamainen tilaisuus, joten halvin rytöläjä ei kelpaisi. Toisaalta Atleticon maanläheiseen identiteettiin ei sovi pröystäily tai mahtailu. Muina muuttujina oli huomioitava tilan sijainti, koko ja varustelu – sekä tietenkin raha.

Vaihtoehdoista yksi, Tapanilan työväentalo, tuntui olevan selvästi parhaassa tasapainossa edellä mainittujen vaatimusten suhteen. Tilavuokra oli kohtuullinen, ellei jopa halpa, juhlasali vetää 100–120 illastajaa, tilassa oli oma keittiö ja astiastot, juhlasalin lava toimii sekä puheiden että esiintyjien näyttämönä, ja juhlapaikalle on hyvät kulkuyhteydet. Loppujen lopuksi päätökseen vaikutti merkittävästi myös se, että tila sijaitsee Tapanilassa, MPS:n syvimmällä kotiseudulla. Tuntui luonnolliselta ja miellyttävältä, että Atleticon juhlat vietetään Koillis-Helsingissä eikä esimerkiksi kantakaupungissa.

Seuraava iso päätös oli kutsuttavien listan rajaaminen. Alusta asti johtoajatuksena oli ollut, että juhlia ei missään nimessä järjestetä vain nykyiselle aktiivipelaajistolle. Tästä pidettiin kiinni. Juhliin haluttiin nykyisten lisäksi myös entisiä pelaajia; olihan kyseessä Atleticon 20-vuotisjuhla. Lisäksi kutsulistaan sisällytettiin pitkä joukko entisiä valmentajia ja taustajäseniä, muita kunniavieraita, sponsoreita ja ystävyysseurojen edustajia.

”Olin kuullut juhlista kavereiltani, mutta en osannut odottaa kutsua. Itselleni oli suuri kunnia olla kutsuvieraana.”
– Niilo Nousiainen, FC KaKen joukkueenjohtaja

Kaikki Atletico-perheen lähijäsenet saivat avec-kutsun, jotta mahdollisimman moni puoliso pääsisi juhlien kautta tutustumaan muihin pelaajiin ja puolisoihin. Vietämme ison siivun vapaa-ajastamme jalkapallon parissa, joten tuntui vain oikeudenmukaiselta, että keltamustaa verhoa raotettiin myös paremmille puoliskoille.

Koordinointia ja budjetointia

Juhlan ohjelmarunko lyötiin nopeasti lukkoon. Päivä potkaistaisiin käyntiin juhlallisella ystävyysottelulla jotain paikallista seuraa vastaan, ja itse juhlat alkaisivat cocktail-tilaisuudella noin viiden aikaan. Ruokailu rytmitettäisiin puheilla, kunnes jälkiruoan jälkeen pöydät siivotaan salin sivuille ja vapaamuotoisempi musiikkiosio alkaa. Tapahtuman luonne herätti paljon keskustelua projektiryhmässä. Kaikki olivat alusta alkaen samaa mieltä, että juhlan pitää olla ”jotain muuta” kuin sadan hengen avoimet ryyppäjäiset. Lopulta juhlan hengeksi sovittiin akateemisen pöytäjuhlan tyylinen fiinimpi tilaisuus, jossa ruoka tarjoillaan pöytiin, pidetään puheita ja juhlitaan sivistyneesti – muttei missään nimessä pönötetä.

Järjestelytoimikunta otti rutiinikseen kokoontua noin kerran kuussa, jotta hankkeen eteneminen saatiin varmistettua. Maaliskuun lopussa pidetyn palaverin jälkeen projektiporukan jäsenten vastuut alkoivat selkeytyä. Ylipäällikkönä toimi itseoikeutetusti Voda, Vee toimi Vodan aisaparina ja auttoi erityisesti juhlaottelun järjestelyssä, Andy ja Roni vastasivat ruokapuolesta, Nani hoiti AV- ja bändiasiat, Sintti laati tapahtuman budjettiehdotuksen ja arvioi alkoholipolitiikkaa, Rudi otti raskaimman vastuun juomanhakureissun koordinoinnin muodossa, Timo kartoitti juhlatilaan liittyviä käytännön asioita, ja Kalle avusti Jannea muun muassa ohjelman suunnittelussa. Vaikka työsaran pituus ja kivikkoisuus alkoi valjeta kaikille, porukassa oli silti erinomainen yhdessä tekemisen henki.

”Eltsun Nesteellä maaliskuussa pidetyssä palaverissa todellisuus iski vasten kasvoja voimalla. Duunia oli järkyttävän paljon. Onneksi Vodalla pysyi tahtipuikko hanskassa koko projektin ajan.”
– Antti Säynätkari

Ilmoittautumisten myötä juhlavieraiden määrä alkoi tarkentua noin sadaksi henkilöksi. Tämä antoi raamit budjetille, joka rakentui myytävien illalliskorttien varaan. Voiton tekeminen ei ollut tavoitteena, ja toisaalta illalliskortin hinta halutiin pitää kohtuullisena, jotta osallistumisen kynnys olisi mahdollisimman matala. Alkoholipolitiikka oli kiperä pala, sillä jokaisella vaihtoehdolla oli puolensa. Pitkällisen laskentataulukoiden pyörittelyn ja edestakaisin velloneen keskustelun jälkeen päädyttiin ratkaisuun, jossa ruoan yhteydessä tarjottiin runsaat ilmaiset viini- ja viinakaadot, minkä lisäksi eteisbaarin puolella myytiin ”arpoja” todella edullisesti. Jokaisella arvalla voitti haluamansa juoman.

Ruokapuoli muodosti ison osan tapahtuman kustannuksista, joten Roni ja Andy tekivät kattavaa selvitystä eri vaihtoehdoista. Ratkaisu löytyi lopulta hyvin läheltä: Ronin perheellä on catering-firma, jonka kaakkoisaasialainen ruoka oli paitsi herkullista, myös asetetun budjetin raameissa. Ruokaa piti totta kai käydä koemaistamassa Ronin äidin luona Hyvinkäällä. Raati oli äärimmäisen vakuuttunut, ja ruoan kanssa nautittiin tietenkin asiaankuuluvat ruokajuomat pitkän kaavan mukaan. Raadin jäsen Timo muistelee myöhäistä paluumatkaa Hyvinkäältä näin:

”Ihan ku oltais pelireissulta tulossa: aivan paskana ja kännissä.”
– Timo Kinnunen, Atleticon pelaaja vuodesta 2009– ja valmentaja vuodesta 2012–

Rudi organisoi yhdessä Andyn kanssa etelänreissun, jotta janoiselle juhlakansalle riitti varmasti kylliksi juotavaa. Tieteellisen tarkan taulukkolaskennan perusteella juhlajuomaa päädyttiin hankkimaan lopulta niin paljon, että yksin mietoja juomia oli neljäsataa litraa. Onneksi käytetyssä pakettiautossa oli iskunvaimentimet kunnossa. Juhlapaikka käytiin heinäkuun alussa katsastamassa – ja mainioksi toteamassa. Sintti puolestaan kaivoi esiin sisäisen askartelijansa ja hankki juhlapaikan keltamustan koristerekvisiitan. Järjestelyiden viimeisetkin palaset alkoivat loksahdella paikoilleen.

Pääpäivä

Heinäkuun 20. päivän aamu valkeni aurinkoisena ja lämpimänä. Luontoäitikin tiesi, että tänään on iso päivä. Ensimmäinen ohjelmanumero oli juhlaottelu ”Atletico All Starsin” ja rakkaan ystävyysseura FC KaKe:n välillä. Atletico All Starsin päävalmentajana toimi tietenkin Harry Tuominen ja apuvalmentajana Ville-Pekka Liimatainen. Pelaajisto oli säihkyvä sikermä entisiä ja nykyisiä legendoja:

Kokoonpanossa olivat V-P Liimatainen (vas. takaa), Ilkka Taipale, Mikko Tavi, Santeri Kunttu, Joonas Westman, Juho Pukki, Oskari Laine, Kalle Niemi, Juho Laurila, Joonas Peltonen, Timo Kinnunen, Harry Tuominen, Antti Raudoskoski (vas. keskeltä), Mika Mäkelä, Jani Hannula, Janne Hampaala, Ville Ruuska, Niko Ruokolainen, Jani Putkonen, Janne Vottonen, Jani Lehti sekä Paul-Mikael Forsström ja Tommi Eklöf.

Kokoonpanossa olivat V-P Liimatainen (vas. takaa), Ilkka Taipale, Mikko Tavi, Santeri Kunttu, Joonas Westman, Juho Pukki, Oskari Laine, Kalle Niemi, Juho Laurila, Joonas Peltonen, Timo Kinnunen, Harry Tuominen, Antti Raudoskoski (vas. keskeltä), Mika Mäkelä, Jani Hannula, Janne Hampaala, Ville Ruuska, Niko Ruokolainen, Jani Putkonen, Janne Vottonen, Jani Lehti sekä Paul-Mikael Forsström ja Tommi Eklöf.

All Starsin ja KaKe:n pelaajat olivat pääosin toisilleen tuttuja, joten juhlaottelusta sopi odottaa mukavahenkistä, kikkojen täyttämää pallottelua. Matsi oli kuitenkin yllättävän tiukka ja KaKe puolusti johtomaaliaan vimmatusti loppuun saakka ”until we score”-lisäajasta huolimatta.

”Me ajattelimme, että siitä olisi tullut sellainen leppoisa neppailu ja KaKe olisi antanut juhlakalun voittaa, mutta niin vaan väännettiin nihkeä 0-1-tappio ilman, että kellään oli lopulta kovin hauskaa.”
– Janne Vottonen

”Juhlivan joukkueen harmiksi KaKe voitti pelin, mutta oli hieno nähdä kentällä pitkästä aikaa todellisia legendoja.”
– Ari Oksanen, Atleticon kannattaja

KaKe-maalilla riitti painetta, mutta juhlakalu ei saanut palloa millään sisään.

KaKe-maalilla riitti painetta, mutta juhlakalu ei saanut palloa millään sisään.

Ottelun jälkeen juhlapaikan valmistelut alkoivat välittömästi täydellä höyryllä. Pöytien asettelu ja kattaminen, ilmapallojen täyttäminen, hifivehkeiden asentaminen, tilojen koristelu, baarin arpajaisjärjestelyt ja juomien raahaaminen – lista oli pitkä ja aikaa oli vain pari tuntia. Vastuualueet oli jaettu neljälle seremoniamestarille: Voda ja Kalle olivat vastuussa salista, Rudi baarista, Sintti kaikkien edellä mainittujen välisestä koordinoinnista ja keittiöstä. Onneksi käytössä oli myös apukäsiä, joista tärkeimmät olivat keittiön ylipäällikkö Thu Tram ja kaiken muun parissa häärinyt Timon äiti Eva ”Eevis” Heiskanen. Ensimmäiset ongelmat kohdattiin jo juhlapaikalle siirryttäessä:

”Matkasimme juhlapaikalle pakulla, jonka takaovet unohtuivat lähtiessä auki. Sieltä oli sitten tippunut reppu kyydistä matkalla, mikä sisälsi illan kannalta kriittisiä juttuja. Onneksi reppu löytyi vielä putoamispaikaltaan kadun varresta.”
– Janne Vottonen

Toinen ongelma – huomattavasti vaarallisempi sellainen – huomattiin pöytien kattamisen yhteydessä:

”Tajuttiin siinä noin 1h ennen kuin juhlavieraat olivat tulossa, että tilasta ei muuten löydy viinilaseja. Sillä varoajalla niitä ei tietenkään saanut enää vuokrattua, joten ei muuta kuin apua pyytämään ja erään pelaajan parempi puolisko toisen äidin kanssa sitten suuntasivat Ikeaan lasiostoksille.”
– Janne Vottonen

Juhlavieraat saapuvat paikalle ryppäissä. Ohessa Akatemia-edustusta, Masi Mailammi, Joni Meramo ja Ville Miettinen.

Juhlavieraat saapuvat paikalle ryppäissä. Ohessa Akatemia-edustusta, Masi Mailammi, Joni Meramo ja Ville Miettinen.

Pienistä vastoinkäymisistä huolimatta tila oli valmis viideltä, kun näyttävä juhlakansa alkoi valua paikalle ryppäissä.

Juhlassa on reilusti pukuloistoa - Kuvassa Jani Putkonen nykyisen puolisonsa, Ticon hovikuvaaja Mari Sjöholmin kanssa.

Juhlassa on reilusti pukuloistoa – Kuvassa Jani Putkonen nykyisen puolisonsa, Ticon hovikuvaaja Mari Sjöholmin kanssa.

Keittiössä oli täysi tohina päällä, kun Ronin sukulaisista koostunut tehotiimi valmisti illan menua. Baarin puolella oli – uskomatonta kyllä – säpinää jo ennen virallisen osuuden alkua, kun absolutisteina tunnetut Atleetit seuralaisineen ostivat arpoja kahmalokaupalla. Baarimikkoina toimineilla Rudilla, Sintillä, Jonatan ”Johe” Waseniuksella ja Jaakko ”Jasu” Peltosella oli kova homma sammuttaa juhlavieraiden jano ja pitää jääkaapit täynnä kylmää juomaa.

Juhlakansa kerääntyi pöytiin iloisen odottavissa tunnelmissa.

Juhlakansa kerääntyi pöytiin iloisen odottavissa tunnelmissa.

Seremoniamestarit Kalle Niemi ja Janne Vottonen toivottavat juhlakansan tervetulleiksi.

Seremoniamestarit Kalle Niemi ja Janne Vottonen toivottavat juhlakansan tervetulleiksi.

Virallisen osuuden avasivat Voda ja Kalle tervetuliaispuheellaan. Juhlasali oli viimeistä paikkaa myöten täynnä, ja ilmapiiri juhlalle sopivan sähköistynyt mutta kuitenkin rento.

Monilahjakkuus Janne ”Leego” Hampaala taitaa myös tarjoilun.

Monilahjakkuus Janne ”Leego” Hampaala taitaa myös tarjoilun.

Alkuruokana tarjoiltu keitto osoittautui käytännössä haastavaksi ratkaisuksi. Vaikka tarjoiluun oli rekrytoitu puolen tusinaa vapaaehtoista Atleettia lisäkäsipareiksi, sadan keittolautasen täyttämisessä kesti yllättävän pitkään. Onneksi maku oli kohdallaan ja ohjelmassa päästiin etenemään seuraavaan numeroon, jotka olivat Vodan ja Veen muistelmapuheet Atleticon 20-vuotisesta taipaleesta.

Pääruoaksi tarjoiltiin maukasta wokkia riisin kera. Ruokailun lomassa ja sen jälkeen lauteille nousi kovia nimiä toisensa perään. Joukkueen historiaa ja sen syvempää merkitystä muistelivat legendaarinen valmentaja Harry Tuominen, pelaaja-valmentaja-valmennuspäällikkö Antti ”Ana” Raudoskoski ja Akatemian Kalle Niemi.

Niko ”Ruokis” Ruokolainen, Jukka ”Jugi” Haarala ja Mikko ”Hupi” Huupponen pääruoan kimpussa.

Niko ”Ruokis” Ruokolainen, Jukka ”Jugi” Haarala ja Mikko ”Hupi” Huupponen pääruoan kimpussa.

Jaakko ”Jasu” Peltonen työskenteli väsymättömästi baarimikkona, ja jaksoi sen lomassa puhallella myös ilmapalloja.

Jaakko ”Jasu” Peltonen työskenteli väsymättömästi baarimikkona, ja jaksoi sen lomassa puhallella myös ilmapalloja.

Pääruoan jälkeen juhlasalin äänentaso alkoi selvästi nousta, mikä lienee osoitus onnistuneesta juomatarjoilujen mitoittamisesta. Baarin puolella oli melkoinen suhina; onneksi arpajaisten kovaan kysyntään oli osattu varautua riittävällä määrällä voittoja. Voittavia snapsiarpoja oli itse asiassa mitoitettu turhankin reilulla kädellä:

”Se on hyvinkin elävänä mielessä, kun baarihenkilökunta oli laskenut shottimäärän väärin ja joi itsensä lähes tiedottomaksi vetämällä yli jääneet snapsit.”
– Timo Kinnunen

Jälkiruoan myötä juhlan istumaosuus läheni loppuaan. Kuin aikataulutettuna, tunnelma alkoi paikoin äityä riehakkaaksi. Tässä vaiheessa nähtiin useita spontaaneja puheita, jotka sekä koskettivat että naurattivat yleisöä.

20_13 - ”Eetu ”Edu” Lillrank, puhuja jumalan armostaEetu ”Edu” Lillrank muistelee omaa hersyvää puhettaan seuraavasti:

”Muistelen pitäneeni epäselvän ja poukkoilevan puheen vailla oikeastaan minkäänlaista punaista lankaa. Puhe kuitenkin vaikutti sopivan hyvin tilaisuuden henkeen, sillä en ainakaan muista ihmisten poistuneen salista sen aikana – ainakaan sankoin joukoin. Puheessa tein läpileikkauksen maineikkaasta Atletico-urastani, joka kulki samassa rytmissä kuin suurin osa urallani pelaamista otteluistanikin: aloitus kentällä ja lopetus penkillä. Atletico-urani huipentui syksyn 2009 nousuun ja 120 kunnian minuuttiin vaihtopenkillä. Näin jälkeenpäin ajatellen minusta oli kyllä varmasti eniten hyötyä siellä.”
– Eetu Lillrank, Atleticon pelaaja vuosina 2007-2009

Veret seisauttavan komea mieskatras. Entiset ja nykyiset Atleetit yhteiskuvassa.

Veret seisauttavan komea mieskatras. Entiset ja nykyiset Atleetit yhteiskuvassa.

20_14 - ”Timo Kinnunen, ikuinen kapteeni, veti viimeisenä tyhjentävän puheen Atleticon merkityksestäViimeisen puheenvuoron sai itseoikeutetusti pelaaja-valmentaja-kapteeni Timo Kinnunen, jonka hieno puhe ei jättänyt ketään kylmäksi. Timo muun muassa kertoi jo legendaariseksi muodostuneen tarinan Piirin talvisarjasta eli ”Lepakkoliigasta”, jota pelattiin lempinimen mukaisesti myöhäisilloissa:

”Kerroin tyttöystävälle, että meillä on muuten sitten perjantaina Lepakkoliigan ottelu illalla, ja tulen vasta aika myöhään kotiin. Hän ilmiselvästi ajatteli, että kyseessä on jälleen yksi meriselitys pitkälle illalle: ’Siis uskooko muka joidenkin muiden pelaajien tyttöystävät, että pelaatte perjantai-iltaisin jotain v***n ’Lepakkoliigaa’, pelit kestää neljään asti ja niissä juodaan helvetisti.”
– Timo Kinnunen

Niin kuin jokainen Atleticon virallinen tilaisuus, myös 20-vuotisgaala päätettiin luonnollisesti Atletico-biisiin. Jani ”Nani” Hannulan ja Janne ”Leego” Hampaalan vahva veto sai tuekseen monikymmenpäisen Atleettikuoron, joka lauloi tunnuslauluaan sydämiensä kyllyydestä. Tapanilan juna-asemalla on tuona iltana varmasti ihmetelty, että mikä hurmoshenkinen gospel-kuoro työväentalolla vetää keikkaa.

Viimeistään Tico-biisistä ilta nähti jyrkkään nousuun.

Viimeistään Tico-biisistä ilta nähti jyrkkään nousuun.

20_17 - ”Roni ”PSY” TranIllan esiintyjäkattaus oli vakuuttavan kova. Keikkojen välissä levyjä pyöritti DJ Samu Nurminen, joka on sittemmin levyttänyt ”syvän meren konemusiikkiaan” levy-yhtiölle ”Flinchy”-taitelijanimellä.

Pankin räjäytti lopullisesti Hyvinkään kultakurkku, Idolsistakin tuttu Roni Tran, joka otti yleisön täysin haltuunsa. Parin rauhallisemman biisin jälkeen Ronin tulkinta PSY:n ”Gangnam Style” -megahitistä – asiaankuuluvin tanssiliikkein höystettynä, tietenkin – sai viimeistään jokaisen juhlijan tanssilattialle.

Akustisten esiintyjien pelin avasi FC KaKe:n Niko Jylhä, joka piti keikkansa alkuun puheen Atleticon ja KaKe:n ystävyyden merkityksestä.

Illan viimeinen artisti oli Atleticon oma bändi FYT, jonka käsittämättömän tarttuvista biiseistä iso osa kertoo jostakusta yksittäisestä Atletico-pelaajasta. Yksi suurimmista Atleetille siunaantuvista kunnianosoituksista on se, että FYT säveltää kyseistä henkilöstä kappaleen. Kappaleissa on vastustamatonta ”instant classic”-kemiaa, joka aukeni alkuhämmennyksen jälkeen myös ensikertalaisille. Ne, joille kappaleet olivat ennestään tuttuja, lauloivat riehakkaasti solisti-Leegon mukana sanasta sanaan.

FYT, Atleticon oma bändi.

FYT, Atleticon oma bändi.

Viimeisen keikan jälkeen DJ Flinchy pyöritti levyjä tanssinhaluisten juhlijoiden iloksi. Osa vieraista viihtyi parhaiten baarin ja viileän piha-alueen välimaastossa. Puoliltaöin tullut valomerkki saatteli juhlakansan ulos, josta suunnattiin erinäisissä kokoonpanoissa kohti kotia tai yöelämää. Viralliset jatkot pidettiin Keskustassa yökerho Baker’sissä, jonne osa juhlijoista onnistui selviytymään. Joillakuilla yö jatkui huhujen mukaan pitkälle seuraavaan aamuun saakka.

Jälkilöylyt

Kokonaisuutena ilta oli kaikin puolin onnistunut. Pienistä käytännön kompastuksista huolimatta vieraat viihtyivät mainiosti – ja se on kaikkein tärkeintä. Tässä vaiheessa on parempi antaa suorien lainausten puhua puolestaan:

”Upea gaalailta. Kauniita kissoja ja komeita kolleja sali täynnä. Upeat esiintyjät ja tarjoilu pelasi. Olivat sen kesän parhaat juhlat.”
– Joni Meramo, Atleticon pelaaja vuodesta 2008-

”Kaikesta järjestelystä ja juhlimisesta johtuen seuraavana aamuna herätessä takki oli täysin tyhjä. Pian kuitenkin mieleen hiipi vahva tunne, että olimme onnistuneet tekemään jotain ikimuistoista.”
– Antti Säynätkari

”Legendaottelussakin pelaaminen oli hauskaa, vaikka joukkue saatiin kasaan vain viime hetken värväyksillä. Oli jännittävää olla osa juhlailtaa, eikä osannut aavistaa mitä tuleman pitää.”
– Niilo Nousiainen

”Hieno tapahtuma, ja pöytäjuhlaosuus oli merkki siitä, että myös Pohjois-Helsingissä osataan juhlia (alkuun) sivistyneesti.”
– Masi Mailammi, Atleticon pelaaja vuodesta 2010-

”Järjestelyjen suhteen kaikki meni hienosti, ja tarjoilussa saatiin kiitettävästi apua juhlaväeltä ja Atleeteilta. Ruoan menekki oli yllätys, sillä ylimääräisetkin annokset menivät kuin kuumille kiville. Kiitokset vielä järjestäjille!”
– Thu Tram, Ronin äiti ja catering-vastaava

”Tico-yhteisöön kuuluminen jo itsessään, kuin myös kyseinen juhlailta, tulevat varmasti olemaan asioita, joita muistellaan vielä isoinakin.”
– Ari Oksanen

”Oli erittäin hauska tapahtuma ja muistan lämmöllä.”
– Paul-Mikael Forsström, Atleticon pelaaja vuosina 2002-2006.

”Vieläkin hymyilyttää, kun miettii sitä iltaa. 100 vierasta ja suuri osa pelaajistosta aveciensa kanssa illallistamassa. Ilta sisälsi hyvää ruokaa, runsaasti juomaa sekä timanttisen ohjelmakattauksen. Oli ehdottomasti sen vuoden suurin kohokohta.”
– Janne Vottonen

”Erittäin tyylikäs tapahtuma ja yksi harvoista paikoista, jossa näki sekä pelaajia että taustajoukkoja.”
Mikko Tavi, Atleticon pelaaja vuosina 2006-2009

”Kaikki kakelaiset olivat tosi otettuja siitä, että meidät kutsuttiin juhliin. Hauskaa, että myös faneja oli kutsuttu. Olimme myös tosi vaikuttuneita, miten hienot juhlat oli, ja järjestimmekin KaKe:n 10-vuotisjuhlat samalla konseptilla keväällä 2018.”
– Kalle Lillrank, FC KaKen pelaaja

”Tapahtuma oli hieno ja tyylikäs, mutta ennen kaikkea Ticon näköinen.”
– Lauri Kolkka, Atleticon pelaaja vuodesta 2012–

Lyhyellä tähtäimellä 20-vuotisjuhlan merkittävimmät seuraukset olivat hilpeänhaikea mieli ja massiivinen krapula. Pitkällä tähtäimellä juhla vahvisti Atletico-perheen kulmakiveä, yhteisöllisyyttä, kuten Kallen ja Nanin kommenteista käy ilmi:

”Oli mukava, kun kaikki Atleetit oli saatu saman katon alle muutenkin kuin pelaamisen takia. Sai nähdä puolisoita ja pystyimme sitäkin kautta rakentamaan yhteisöllisyyttä.”
– Kalle Niemi, Atleticon pelaaja vuodesta 2002– ja valmentaja vuodesta 2010–

”Kaikkein kivointa oli se, että saatiin kaikki pelaajat, pelaajien puolisot ja muut Atletico-perheen jäsenet kerralla saman katon alle.”
– Jani Hannula, Atleticon pelaaja vuodesta 2006-

Useimmiten jalkapalloharrastus on konkretisoitunut Atleettien puolisoille lähinnä kaikkialle tunkeutuvina tekonurmirouheen murusina, kipeinä lihaksina ja pitkäksi venyneinä saunailtoina. Juhlan myötä moni puoliso näki ensimmäistä kertaa, että Atletico on meille jotain paljon enemmän kuin jalkapalloa.

Teksti: Antti Säynätkari
Kuvat: Mari Sjöholm