25 tarinaa Atleticosta – Dominoivimmat pelaajat (18/25)
Juttusarjassa käsitellään MPS/Atletico Malmin värikästä historiaa joukkueen 25-vuotisen taipaleen (1993-2018) varrelta. Luvassa on rehellistä kuvausta niin pelikentillä kuin niiden ulkopuolella nähdyistä tapahtumista läheltä ja kaukaa, tuoreeltaan ja ajan patinoimina muistoina.
Artikkeleita julkaistaan yhteensä 25 kappaletta sekä näillä nettisivuilla että myös myöhemmin painetussa muodossa.
—
Atleticon 25-vuotista taivalta on käsitelty nyt kolmen eri dynastian kautta, jotka ovat olleet eroteltavissa erityisesti urheilullisen menestyksen ja sarjatasojen kautta, mutta kiteytettävissä myös tiettyjen taustahenkilöiden ja valmentajien aikakausiksi. Näiden dynastioiden aikana on nähty kuitenkin myös aimo tukku atleetteja, jotka ovat otteillaan häikäisseet vastustajat, katsojat ja kanssapelaajat.
Tässä artikkelissa nostammekin jalustalle muutamia eri aikakausien dominoivimpia pelaajia, jotka ovat nousseet tarunhohtoisiksi Atletico-legendoiksi. Annetaan kanssapelaajien kommenttien puhua puolestaan.
Jukka Lepikkö
Atleticon alkutaipaleen suurimpia legendoja etsittäessä yksi nimi nousee ylitse muiden. Ensimmäisen Atletico-valmentajan, Juhani Lepikön, poika Jukka Lepikkö aloitti uransa maalivahtina, mutta ilmiömäisen nopeutensa ja muita ikäisiään vahvemman fysiikan vuoksi löysi hän itsensä pian myös hyökkäyksestä. Jukalle pelattiin usein palloa kärkeen ja jäätiin odottelemaan, että mitä tapahtuu seuraavaksi. Räjähtävä lähtönopeus ja ikäistään huomattavasti tulisemmat laukaukset ovat jääneet aikalaisten mieleen parhaiten.
“Jukka Lepikön muistan olleen pikkukentällä sekä maalivahtina että hyökkääjänä. Isolle kentälle siirryttäessä Jukka dominoi kärjessä ylivertaisella fysiikallaan vastustajan kenttäpuoliskoa ja ylivoimaisella nopeudellaan hankki itselleen vähintään kolme läpiajoa joka matsiin, vaikka oltaisiin hävitty 0-10. Mikään kliininen viimeistelijä Jukka ei ollut, mutta paras maalintekijämme ja noihin aikoihin tärkein pelillinen lenkkimme.”
– Niki Hänninen, Atleticon pelaaja vuosina 1998-2004”Oli alkuvuosina ehdoton ykkösmaalivahti ja joukkueen muuhun tasoon nähden myös todella hyvä. Turpaan olisi tullut todella paljon pahemmin yhtään heikomman veskarin kanssa.”
– Miikka Anttonen, Atleticon pelaaja vuosina 1994-1997, 2000-2002 ja 2004”Yksittäisistä pelaajista on jäänyt mieleen Jukan dominointi kärjessä, siis kokonsa puolesta lähinnä.”
– Pauli Laiho, Atleticon pelaaja vuosina 1997-2000”Omana aikanaan fyysisesti selvästi muita kehittyneempi. Määritti myös osaltaan joukkueen pelitapaa.”
– Juho Pukki, Atleticon pelaaja vuosina 1993-2008 ja 2010-2016”Jukka oli usein hyökkäyksessä se, jonka luotettiin pystyvän maaleja tekemään ja joskus jopa kannattelemaan joukkuetta.”
– Karri Kalvas, Atleticon pelaaja vuosina 1998-2001”Lepikkö oli ensimmäisinä Atletico-vuosinani tärkein yksittäinen pelaaja. Nopeusominaisuudet olivat vähän samanlaisia kuin Jesse Ketosella nykyään, mihin yhdistyi vielä todella vahva fysiikka ja huikeat laukaukset. Oltaisiin varmaan oltu vielä paskempi jengi ilman Jukkaa”
– Janne Vottonen, Atleticon pelaaja vuodesta 1998- ja joukkueenjohtaja vuodesta 2006-”Ilmiömäisen nopea Lepikön Jukka oli keskikenttäpelaajan näkökulmasta ihanteellinen kärki: laitoit vain hyvän läpisyötön linjan taakse ja tiesit aina, että siitä tulee maalipaikka. Olihan Jukan viimeistelyssä paljonkin parannettavaa, mutta kun niitä läpiajoja tuli yleensä niin monta per peli.”
– Santtu Kottila, Atleticon pelaaja vuonna 1998
Pauli ”Pate” Laiho
Toinen junioriaikojen Atletico-legendoista on ilman muuta Pauli Laiho, joka hänkin kannatteli useimmiten joukkuetta omilla yksilösuorituksillaan. Pauli aloitti jalkapalloharrastuksensa verrattain myöhäisellä iällä, vasta kymmenvuotiaana, mutta otti nopeasti muun porukan kiinni ja nousi joukkueen ehdottomaksi avainpelaajaksi laidallaan. Paulin vahvuudet perustuivat pitkälti nopeuteen ja sinnikkyyteen, mutta myös taitoa alkoi karttua vuosien myötä. Hän myös vietti reilusti aikaa kivenheiton päässä kotoaan löytyneessä Tapulin urheilupuistossa, mikä näkyi väkisinkin.
”Pauli Laihon tarina on mielestäni Atleticon kaunein. Pauli aloitti futiksen vasta Atleticossa ja treenasi kuin hullu varsinkin omalla ajallaan kehittyen oikeaksi huippupelaajaksi. Asenne oli ihan ylivoimainen siihen sakkiin. Mihin Pauli olisi päässytkään, jos ei ensimmäiset vuodet olisi mennyt tuollaisessa harrastelijaporukassa ja -treeneissä? Mielestäni täysin ylivoimainen pelaaja Atleticon junnuajoilta, kaikin puolin.”
– Niki Hänninen”Pauli oli väkkärä sanan varsinaisessa merkityksessä. Pallollisena taitava ja nopeakin. Puolustaessa aina vastustajan iholla.”
– Santtu Kottila”Patella ja itselläni oli yhteistä jalkapallon aloittaminen Atleticossa hieman myöhemmällä iällä. Siihen yhteneväisyydet sitten oikeastaan jäivätkin; kumpikin vietimme reippaasti omaakin aikaa pallon parissa, mutta vain Pate kehittyi ilmeisen nopein harppauksin oikeaan suuntaan, kun taas oma käyräni rönsyili verkkaisemmin ja ulos asteikon pohjan kautta.”
– Ville-Pekka Liimatainen, Atleticon pelaaja vuodesta 2000- ja joukkueenjohtaja vuodesta 2006-”Paten kehitystä oli hauska seurata. Kaveri otti huimia askelia ihan parissa vuodessa ja varsinkin Lepikön vaihdettua jengiä kantoi Atleticoa monissa peleissä harteillaan. Pate oli myös ainoita Atleticon junnuista ponnistaneita kavereita, joilla riitti taso ja motivaatio lopulta korkeammillekin sarjatasoille. Mieshän pelasi useamman vuoden Kolmosta SAPAn riveissä.”
– Janne Vottonen
Niki Hänninen
Kolmas junioriaikojen merkittävimmistä pelaajista on puolestaan Niki Hänninen, HJK/Malmista MPS-joukkueiden yhdistymisen aikoihin siirtynyt keskikentän maestro, joka kantoi itseoikeutetusti kapteenin nauhaa useamman vuoden ajan ja veti joukkuetta perässään niin peleissä kuin harjoituksissakin hieman samaan tapaan kuin Timo Kinnunen nykyään. Mainiolla huumorintajulla varustettu Niki ei ollut sieltä nopeimmasta päästä, mutta taitotaso ja ennen kaikkea pelisilmä pelastivat paljon.
”Oli vaikuttamassa pitkälti Atleticon imagoon ja toimi usean vuoden ajan joukkueen kapteenina.”
– Juho Pukki”Jos Timon valinta kapteeniksi on viime vuosina ollut täysin selviö, oli 2000-luvun taitteessa vähintään yhtä selvä valinta laittaa Niki kapteeniksi. Iso liideri ja kova pelimies, vaikka liike ei aina ollutkaan nopeinta mahdollista. Nikiltä löytyi tunnetusti kaksi harhautusta: vasemmalle ja oikealle. Eikä siihen tarvittu muuta kuin painopisteen muutos.”
– Janne Vottonen”Aktiivisin harjoittelija oli aina paikalla treeneissä sekä Salotien kesäisissä höntsyissä.”
– Santtu Kottila”Muistaakseni aikanaan juuri Niki keksi nimen “Atletico Malmi” sen jälkeen, kun oltiin pelattu ensimmäinen divarikausi nimellä “MPS/3”. Pitkän linjan kippari ja vartaloharhautusten mestari. Yksi puhtaalla syndipotkulla syntynyt maali on piirtynyt lähtemättömästi verkkokalvoilleni.”
– Ville-Pekka Liimatainen
Paul-Mikael ”Micke” Forsström
Atleticon siirryttyä miesten peleihin, Seiskaan, sai joukkue eteensä täysin uudenlaisen haasteen. Isommat miehet puhkoivat epäorganisoitua puolustuslinjaa kuin reikäjuustoa. Tuossa vaiheessa olikin luojan lykky, että joukkueeseen liittyi mm. Espanjassa ja Jenkeissä pelannut Paul-Mikael Forsström, yksi joukkueen kaikkien aikojen kovimmista maalivahdeista.
Mickenäkin tunnettu mies oli muuta joukkuetta vanhempi ja ottikin sopivalla tavalla roolia antaen niin puolustuslinjan kuin tuomareidenkin kuulla ajoittain kunniansa. Reaktiotorjuntojen ja rankkarialuedominoinnin lisäksi PMF:n erityiskyvykkyyksiin voitiin laskea ennen kaikkea vastaantulot ja läpiajojen torjunnat, joita karttui tilille ensimmäisinä vuosina helposti muutamia kymmeniä.
”Seiskadivarin paras veskari. Ensimmäisillä Seiskan kausilla Mickellä oli iso rooli puolustuksen viimeisenä lenkkinä.”
– Juho Pukki”Ylikylän veskari Seiskan tasolle ja kerta kaikkiaan loistava torjuja. Periaatteessa Micke antoi joukkueelle mahdollisuudet joka matsiin, mutta me kenttäpelaajat valitettavan harvoin saatiin palkittua miehen loisto-otteita. Muita kymmenisen vuotta vanhempana oli myös arvokas lisä koppipelaamiseen ja noin muutenkin yleisesti nuorten kundien tueksi. Micken huuto “Katse palloon!” espanjalaisittain yhdellä L:llä on jäänyt elämään vielä tähänkin päivään saakka.”
– Ville-Pekka Liimatainen“Mikke oli Seiskaan täysin ylivoimainen maalivahti ja helposti Kolmosen tasoa. Oli maalilla ylivoimaisen tehtävän edessä, mutta piti meitä pinnalla ja torjui meille niitä pisteitä, mitä joskus saatiin.”
– Niki Hänninen“Atleticossa on ollut useita erinomaisia, sarjatasoon verrattuna poikkeuksellisen hyviä maalivahteja, kuten Mertsi (Tommi Eklöf), Sinkki (Sami Kahi) ja Elis (Rintala), mutta itselleni se selvimmin senhetkisestä yleisestä tasosta erottautunut veskari on ilman muuta Micke. Kaveri otti Seiskassa käsittämätön määrä torjuntoja ja vieläpä sellaisissa paikoissa, kun itse odotti jo varmaa takaiskua. Micken ansiosta monet murskajaiset jäivät maltillisemmiksi kuin ehkä oltaisiin ansaittukaan.”
– Janne Vottonen”Saatiin Micke maalivahdiksi ja tilanne muuttui ihan toisenlaiseksi. Sehän oli helvetin hyvä veskari.”
– Harry Tuominen, Atleticon valmentaja vuosina 2002-2005
Kalle Niemi
Seiskan peleissä nähtiin myös usein satunnaisia apuja saman ikäluokan junnupelejä pelanneesta MPS:stä. Yksi useimmiten paikalla ollut kaveri oli Kalle Niemi, joka on tullut myöhemmällä iällä tunnetuksi mm. Atletico Akatemian valmentajana. Noihin aikoihin Kallen pelillinen panos heikkotasoisessa Atleticossa oli kuitenkin merkittävä. Mies rakenteli peliä kymppipaikalla ja oli useimmiten päättämässä myös hyökkäykset tarkkoihin laukauksiin. Kalle ei ole koskaan ollut se nopein pelaaja, mutta pelisilmä ja laukaukset erottivat hänet selvästi muusta joukkueesta ja siksi hänen panoksensa Atleticon ensimmäisillä divarikausilla on ollut vähintäänkin kriittinen.
”Moni ei välttämättä muista, mutta Kalle oli käytännössä 2000-luvun alun tärkein pelaajamme. Teki Seiskassa mitä tahtoi, ampui kaikki vaparit ja erikoistilanteet sekä loi varmasti valtaosan maalipaikoistamme. Viime vuosina liike on hidastunut ja painopiste siirtynyt valmennuspuolelle. Silti Tico-divarihistorian alkutaipaleen tärkeimpiä pelaajia.”
– Janne Vottonen”B-ikäisen Kallen taitotaso Seiskaan ja Kutoseen oli häikäisevää laatua, samoin kyky suojata palloa miten vain tahtoi. Noiden vuosien kiistattomia pelillisiä johtajia joukkueessa. Löysä olemus tuuditti monet vastustajat ansaan.”
– Ville-Pekka Liimatainen“Kalle oli johtajatyyppi. Sopi myös luonteensa puolesta erinomaisesti sen ajankin ryhmään. Pallollisesti kova vahvistus tullessaan meille.”
– Niki Hänninen”Yksi matsi jäi mieleen. Kalle tuli myöhässä ja sanoin, että kävele vaikka kulmalipulle ja takaisin alkulämmöksi. Kallehan ei hirveästi juossut, mutta silloin kun pallo oli jalassa, niin silloin tapahtui.”
– Harry Tuominen
Janne ”Leego” Hampaala
Liukutaklauksistaan tunnettu Janne Hampaala on taisteluasenteen ruumiillistuma. Atleticossa Leego on aina ollut esimerkillään johtava pelaaja, johon valmentaja kuin valmentaja on voinut luottaa Kutosesta Kolmoseen saakka. Kuluttavasta pelityylistä johtuvat loukkaantumiset ovat syöneet osan huippuvuosien tehosta, mutta Leego on edelleen joukkueen avainpelaajia.
Käsittämätöntä kyllä, Leego aloitti jalkapallon pelaamisen vasta parikymppisenä. Kun valtavaan henkiseen kovuuteen yhdistetään pelillinen kovuus ja luontainen peliäly, voi vain arvailla miten pitkälle Leego olisi halutessaan päässyt, jos hän olisi aloittanut fudiksen nappulaikäisenä.
”Leego oli jotain uskomatonta saapuessaan joukkueeseen. Nöyrä hiljainen poika, joka taisteli ja jätti kaiken kentälle joka kerta. Taidot hioutuivat vuosien aikana, mutta alusta asti oli selvää, että kyseessä oli esimerkkijohtaja.”
– Kalle Niemi, Atleticon pelaaja vuodesta 2002– ja valmentaja vuodesta 2010–”Leego on liukutaklauksineen todellinen keskikentän takiainen, jota kukaan vastustaja ei halua peesiinsä. Välillä saa myös hämmästellä, miten Leego kykenee kiemurtelemaan itsensä pallon kanssa useamman vastustajan keskeltä vapaaksi.”
– Jesse Ketonen, Atleticon pelaaja vuodesta 2015-”Juoksee tunnetusti tarvittaessa vaikka tiiliseinää päin – ja sen läpi. Miehen luonteesta kertoo jotakin se, että toisen polvileikkauksen jälkeen lääkäri oli suositellut pelaamisen lopettamista – heikolla menestyksellä.”
– Jani Hannula, Atleticon pelaaja vuodesta 2006-”Mies on tehnyt liukutaklaamisesta nykytaidetta. Mikäli Atletico-henki muutettaisiin materiaksi, olisi se Leego Messilässä.”
– Patrick Purola, Atleticon pelaaja vuodesta 2013-”Kuunaan ei missään ole nähty samanlaista itsensä likoon laittamista fyysisesti. Ei minkäänlaista itsesuojeluvaistoa. “Mies tekee liukutaklaamisesta taidetta.” Luontaisesta lahjakkuudesta ja esimerkillä johtamisesta kertonee riittävästi se, että vain kolme vuotta jalkapalloa joukkuetasolla harrastettuaan nimettiin Ticon kapteeniksi ensimmäiselle Kolmosen kaudelle 2010. Liukujen ohella todella ilmavien syöksypuskujen erikoismies. Nelosessa teki Tavastiaa vastaan päällään hattutempun 20 minuutissa kolmesta peräkkäisestä kulmapotkusta.”
– Ville-Pekka Liimatainen”Arvostan pelin viettämistä suurimmaksi osaksi liukuen, ja sitä että noin rääkätty kroppa pysyy tuollaisessa temmossa mukana. Ainoa kaveri, joka pystyy kiskomaan börstan ennen täyttä ysikymppistä viheriöllä.”
– Masi Mailammi, Atleticon pelaaja vuodesta 2010-”Superurheilija vailla vertaa Koillis-Helsingissä. Urheilullisuus ja taistelu ylivoimaista.”
– Joni Meramo, Atleticon pelaaja vuodesta 2008-”Olin ylpeä saadessani vihdoin nimetä Leegon sarjapelin kokoonpanoon kaudella 2018, koska olin joutunut odottamaan tätä kunniaa koko kauden 2017. Leego on legenda, joka ilmentää Atleticon sielua vuoroin riistämällä pallon kerta toisensa jälkeen liukutaklauksillaan, vuoroin sanoituksillaan, laulullaan ja kitaransoitollaan.”
– Edward Finch, Atleticon valmentaja vuodesta 2017-”Liideri, joka ei puhu turhia kopissa vaan näyttää esimerkkiä ja kannustaa siten jokaista yrittämään vielä sen ylimääräiset 10%. Välillä näyttää siltä, että viettää enemmän aikaa nurmen pinnassa kuin pystyssä. Eikä ole kerta tai kaksi, kun Leego ei ole käytännössä pystynyt kävelemään ottelun jälkeen autosta noustessaan.”
– Janne Vottonen”Edelleen ihmettelen, kuinka kaveri on ensinnäkään elossa. Syö oravia ja vie vastustajalta pelihuumorin siinä samalla.”
– Elis Rintala, Atleticon pelaaja vuodesta 2013-”Pelillisesti eniten Atleticon näköinen kundi. Myös viihdytysrintaman suurin sankari.”
– Mikko Tavi, Atleticon pelaaja vuosina 2006-2009
Ville ”Rudi” Ruuska
Rakkaalla atleetilla on monta nimeä: ”Rubale”, ”Ville Huopa”, ”Rutku”, ”Rudi” ja ”Tapulin bränssikone”, joista viimeinen kuvaa tämän ikinuoren laitapuolustajan armotonta pelityyliä. Vastustaja ei saa hetkeksikään rauhaa, kun Rudi iskee prässivaihteen silmään – ja se vaihde on silmässä aina täydet 90 minuuttia.
”Dominointia vuodesta toiseen. Ehdoton Tico-legenda.”
– Henri Mattsson, Atleticon pelaaja vuosina 1998 ja 2010-”Rudin jokaisen pelin työmäärää ja juoksukilometrejä saa aina ihmetellä, vaikka usein mennään myös nelinkontin – kaveri jättää kaiken kentälle. Myös kentän ulkopuolella varsinainen viihdyttäjä, jonka aina yllätykselliset letkautukset saavat koko porukan naurunpartaalle.”
– Jesse Ketonen”Todellinen Tico-ikoni. Huikea tsemppi ja pyyteetöntä duunia niin ylös- kuin alaspäin. Lisäksi parhaita koppipelaajia, joihin olen urallani törmännyt.”
– Janne Vottonen”Onneksi futiskenttä on rajattu valkoisilla viivoilla niin Rudinkaan ei välttämättä tarvitse jokaisessa pelissä juosta maratonia. Välillä riittää puolikaskin. Pilke silmäkulmassa heittää läppää treeneissä ja peleissä.”
– Akseli Innanen, Atleticon pelaaja vuodesta 2016-”Ei tunnetusti aina pysy pystyssä, mutta tekee duunia vimmatusti ja on ollut vuosikaudet kunnossa ollessaan ykkösvaihtoehto oikean laitapakin paikalle. Huikea myös koppipelaajana: esimerkiksi aina, jos treeneissä tai alkuverryttelyssä ollaan lankussa, Rudia pyydetään kertomaan vitsi, jotta aika menisi nopeammin.”
– Jani Hannula”Hyvät laitapuolustajat osaavat takakierron. Vielä paremmat laitapuolustajat osaavat etukierron. Rudi opetti minulle läpikierron.”
– Edward Finch”Rudin pelaamisessa on ihailtavaa varmuutta. Ei koskaan Cruyff-käännöstä vaan aina turvallisen hallitusti ulkosyrjällä, eikä pallo kohoa kentän pinnasta syöttäessä kuin äärimmäisen pakon edessä. Tuskin on koskaan ampunut laukaustakaan yli maalin, mutta ali olisi saattanut jokunen mennä. Lisäksi älyttömän kovakuntoinen kaveri: sahaa laitaansa eessuntaas ylös alas loppumattomalla energialla, ja staattisessa etunojassa pystyy kämmenten ja varpaiden varassa pitämään kroppansa lankussa sentin korkeudella maasta eikä tee edes tiukkaa. Monen peliura olisi saattanut päättyä säären kaksoismurtumaan, mutta Rudilla on kentille paluun jälkeen hädin tuskin edes askel hidastunut.”
– Ville-Pekka Liimatainen”Taisteleva ja kannustava juoksukone.”
– Juho Launonen, Atleticon pelaaja vuosina 2012-2013”Rudin sijoittaminen listalle on ilmeistä. Pelillisten ansioiden lisäksi hän moninkertaistaa huumorin määrän kentällä ja sen ulkopuolella. Kuulee tarinoita, joita tapahtuu yleensä vain huonoissa komedioissa.”
– Mikko Tavi
Jani ”Japu” Putkonen
Jani Putkosen myrkyllinen yhdistelmä taitoa, voimaa ja maalivainua on musertanut kymmeniä vastustajia. Lempinimi ”Fudiskiusaaja” kertoo kaiken oleellisen: parhaimmillaan 2010-luvun alkupuolella Japu oli niin käsittämättömän ylivoimainen pelaaja, että dominoinnin pystyi tulkitsemaan viattomien vastustajien tahalliseksi kiusaamiseksi.
”Synnynnäinen maalintekijä.”
– Juho Launonen”Täysin epäreilu pelaaja ja vasenjalkaisena vielä kahta pahempi pideltävä. Toisinaan näytti siltä, että pallollisena hidasti hyökkäystä tarkoituksella leikkiäkseen prässääjän kanssa hetken pari pidempään ennen ohitusta. Voittomaali HIFK/2:ta vastaan Puksussa kolmisen vuotta takaperin (roikotus sivurajalta 40 metristä takakulmaan) oli sellainen katsomonräjäyttäjä ja nerokkuuden ilmentymä, ettei paremmasta väliä.”
– Ville-Pekka Liimatainen”Nelosen kauden 2011 tehot 25 maalia ja 16 syöttöä kertovat kaiken tarvittavan.”
– Jani Hannula“Japu taisi liittyä joukkueeseen pelatessamme vielä Vitosta. Muistan, että hänen ensimmäinen matsinsa oli Tapulin hiekalla. Olin itse avauksessa vasempana linkkinä ja matsi ei sujunut kovin hääppöisesti. Ana (Antti Raudoskoski) taisi heittää puoliajalla Japun sisään ja mieshän painoi heti pari maalia debyyttiottelussaan. Mietin ennen pelin alkua, että minkä miehen se Ana oli taas paikalle roudannut, mutta ei tarvinnut miettiä pelin jälkeen enää. Varmasti yksi tärkeimmistä rekrytoinneista divarikausilla. Uskon, että Japu olisi pelannut paljon korkeammallakin, jos vaan olisi halunnut.”
– Janne Vottonen”Futiskiusaaja on nöyryyttänyt vastustajia niin pahasti, että osa on varmasti tehnyt lopettamispäätöksen heti loppuvihellyksen kuultua. Japu on aina kyennyt kääntämään tiukat pelit Atleticon voitoksi usein jopa yksin.”
– Patrick Purola”Nelosen kaudella 2011 muistan naurahtaneeni kentällä useamman kerran ääneen, kun Japu pyöritteli vastustajien puolustajia kerta toisensa jälkeen kuin mätää kukkoa. Mietin, että onneksi joudun puolustamaan tuota luonnonvoimaa vastaan vain treeneissä, enkä peleissä.”
– Antti Säynätkari, Atleticon pelaaja vuodesta 2010- ja valmentaja vuodesta 2018-”Antanut tärkeän opetuksen monelle nuorelle ja lupaavalle, siipiään miesten Kolmosessa kokeilevalle futarille. Japun dominointi on osoittanut, että kaikki heidän kentällä viettämänsä tuhannet harjoitustunnit ovat menneet hukkaan.”
– Jukka Haarala, Atleticon pelaaja vuodesta 2012-2017”Tekee mitä tahtoo, milloin tahtoo, kun tahtoo.”
– Elis Rintala
Timo Kinnunen
Viimeisen 10 kauden aikana valtaosa pelaajistosta on ehtinyt vaihtua, mutta Timo Kinnunen on ja pysyy. Vuosikymmenen alkupuoliskolla #10 oli yksi dominoivimmista Atleeteista, joka piti pääpeli- ja kaksinkamppailuvoimallaan sekä juonikkailla yhden kosketuksen syötöillään vastustajia pilkkanaan. Osansa Timon pilkasta saa yleensä myös ottelun tuomaristo, joiden kanssa Timo ajautuu usein henkeviin eettis-moraalisiin keskusteluihin.
Timon pelillinen panos on vuosien saatossa vähentynyt, sillä pitkään vaivanneet selkäkivut vaativat nykyään turtuakseen vähintään desilitran CounterPain-kipugeeliä. Tästä huolimatta hän on edelleen kentällä ja sen ulkopuolella se luontainen kapteeni, jonka jalkapallosielu on täynnä mähinää ja silkkaa voitontahtoa.
”Kapteenin esimerkkiä ei voi väheksyä. Kaikki jätetään kentälle, mutta kun pilli soi, voidaan taas olla kavereita.”
– Lauri Nurmi, Atleticon pelaaja vuodesta 2012–”Timo ei pidä kehuista, joten en oikein keksi miten kuvalisin häntä. Siitä asti, kun olin Timon apuvalmentaja PK:ssa – totta kai jo tuolloin paremmalla palkalla – hänen intohimona Atleticoa kohtaan on ollut ilmiselvää, hänen painoarvonsa joukkueelle mittaamaton. Timo on kuitenkin tylsää seuraa, ja hänellä on vaikeuksia keskittyä parin (olut)kierroksen jälkeen. 8/10.”
– Edward Finch”Ikivanhan Timon juoksu näyttää hyvänäkin päivänä siltä kuin olisi paskat housussa. Siitä huolimatta hallitsee etenkin ilmatilaa mielin määrin. Äärimmäisen vittumainen kohdattava niin vastapuolen pelaajille, valmentajille, taustoille kuin tuomaristolle.
– Patrick Purola”Elää ja hengittää futista sekä Atleticoa. Täysin Ticon näköinen pelaaja.”
– Mikko Tavi”Luontainen johtaja, kapteeni kivitalon kokoisella K:lla. Saapui joukkueeseen erittäin kovatasoisena nuorena lupauksena, jonka rahkeet pelaajana olisivat riittäneet aivan helposti vaikka minne, mutta on vuosikymmenen saatossa juurtunut yhdeksi kollektiivin tärkeimmistä lenkeistä joka tavalla. Tykkää edelleen yli kaiken fyysisestä mähinästä pelin tiimellyksessä, vaikka onkin jo aivan muussina koko jätkä.”
– Ville-Pekka Liimatainen”Littimäisen älykäs, sisukas ja taitava pelaaja.”
– Juho Launonen”Joukkueen johtava persoona. Aina löytyy asennetta ja voitontahtoa, joka tarttuu sitten muihin. Huippuesimerkki nuoremmille pelaajille.”
– Juha-Matti Leinonen, Atleticon pelaaja vuosina 2007–2015 ja 2018–”Pelkästään hänen läsnäolonsa nostaa jokaisen pelaajan tasoa!”
– Jonne Ketonen, Atleticon pelaaja vuodesta 2015-”Humaani kapteeni, jonka seurassa on kunnia pelata kentällä ja juhlia kentän ulkopuolella. Urheilija ei näe koskaan tervettä päivää, Timo niitä vielä harvemmin. Ticon todellinen ruumiillistuma: Kusipäiset vastustajat tai huonot tuomarit oppivat aina sen, että on täysin itsestä kiinni, tuleeko ticolaisten kanssa toimeen hyvin vai hyvin huonosti.”
– Akseli Innanen”Kun Kinnusen Timo saapui joukkueeseen, ihmettelin silloin vahvistuksen kovuutta ja mistä tämä timantti oli saatu kaapattua. Timon pelillisesti ja johtaja-ominaisuudet olivat kiistattomat alusta asti ja nopeasti hän saikin joukkueen omakseen.”
– Kalle Niemi”RiRa-ottelu, kapteeni, futisäly toista luokkaa.”
– Masi Mailammi”Ikuinen Kapteeni. Niin vahva auktoriteetti ja liideri, että toista saa hakea vähän kauempaakin.”
– Niko Eriksson, Atleticon pelaaja vuodesta 2016–“Tico-ikoni. Olen hemmetin kiitollinen Timolle kaikista näistä vuosista, joita hän on Ticolle antanut niin kentällä kuin sen ulkopuolellakin. Todellinen liideri ja esimerkki treenikentillä. Liike on viime vuosina vähän hidastunut, mutta uskon, että Timolla on annettavaa vielä tulevillakin kausilla.”
– Janne Vottonen
Elis Rintala
Elis Rintala on todennäköisesti voittanut Atleticolle enemmän pisteitä kuin kukaan muu yksittäinen pelaaja. Hyviä torjujia on Kolmosessakin paljon, mutta loistavien teknisten taitojensa lisäksi Elis on pelinohjaustaidoillaan erottuva maalivahti. Vaikka Elis oli vasta 19-vuotias pojankoltiainen joukkueeseen liittyessään, hänellä oli selvästi sekä tekniset että henkiset edellytykset kehittyä loistavaksi maalivahdiksi. Ja niinhän siinä kävi, että Elis on lukuisilla gamesavereillään varmistanut paikkansa yhtenä modernin ajan Atletico-ikoneista.
”Aivan loistava kassari, jonka pitäisi taitojensa puolesta pelata korkeammalla sarjatasolla. Mahtavaa, että joukkueessa tuollainen veräjänvartija, johon voi aina luottaa ja kykenee vaikeimmissa otteluissa pitämään Atleetit pelissä mukana hämmästyttävien torjuntojen ansiosta.”
– Jesse Ketonen”Elis ei ole kaikkein masentunein maalivahti, jonka olen tavannut, muttei hän kaukanakaan ole. Ehkäpä se on osa metodia, jonka avulla Elis on selvästi alasarjojen paras maalivahti.”
– Edward Finch”Maalivahtikollega ja Atleticon viime vuosien menestyksen kivijalka. On ollut kiva toimia hänen varallansa ja treenata hänen kanssaan.”
– Lauri Nurmi“Elis on ollut jo pitkään yksi joukkueen tärkeimmistä pelaajista. Pitänyt joukkuetta pystyssä vaikeina aikoina ja pakottanut treeneissä yrittämään vielä vähän ekstraa. Atleticon kannalta toivon, että Elis jatkaisi meidän mukana vielä pitkään, mutta taso ja ikä huomioiden en ihmettelisi, vaikka pelaisi tulevaisuudessa vielä korkeammallakin.”
– Janne Vottonen”Kasvoi Atleticon tolppien välissä pojasta mieheksi. Syö kuten maalivahdit yleensä: liikaa. Ei tästä huolimatta liho. Juurikaan.”
– Jukka Haarala”Pelasin ensimmäisen kerran Eliksen kanssa yhdessä Lahden Starsia vastaan Mosan tekiksellä 2013. Muistan, kun vihu sai sivuvaparin, ja tämä 19-vuotias lurkki alkoi tolppien välistä huudella ohjeita mihin paitsiolinja pitäisi vetää. Menin täysin hämilleni, että mikäs teinari tänne tulee huutelemaan kokeneemmilleen ohjeita. Jälkikäteen ajateltuna tämä tilanne oli aikainen välähdys Eliksen pelillisestä itsevarmuudesta, joka on jokaisen erinomaisen maalivahdin polttoainetta.”
– Antti Säynätkari”Nuoresta iästään huolimatta omaksunut aikaisessa vaiheessa, että kansa tarvitsee viihdettä ja elämyksiä. Luonut Eurosport-torjunnasta itselleen tavaramerkin, vaikka tuskin oli syntynyt, kun käsite lanseerattiin.”
– Akseli Innanen”Nuorena kossina Kakkosen penkiltä Kolmoseen pelaavaksi veskariksi oli selvästi kaikkia osapuolia palveleva ratkaisu ja lisäksi Ticolle todellinen lottovoitto. Elis sementoi paikkansa sarjatason ehdottomassa eliitissä pelipaikallaan välittömästi ja potentiaalia riittää edelleen ulosmitattavaksi yllin kyllin. Maalivahti, jollaisen edessä pelatessa kymmenikkö saattaa toisinaan tuntea olonsa liiankin mukavaksi.”
– Ville-Pekka Liimatainen”Kirkkaasti koko jalkapallourani kovin kassari. Määgisiä torjuntoja. Eliksen kanssa sovittu, että hän torjuu ekat kaksi peräkkäistä vetoa ja puolustus voi hoitaa kolmannen. Neljännestä syntyy paniikki. Pitää maalivahtien Top-5 listalla kahta ensimmäistä sijaa.”
– Niko Eriksson”Kun Elis tuli joukkueeseen hädin tuskin täysi-ikäisenä, en pystynyt ymmärtämään, miten niin nuori kundi voi olla kentällä niin kypsä. Ohjaa peliä, tekee järkeviä valintoja ja on otteiltaan varma ja pelkäämätön.
– Jani Hannula
Mikko ”Hupi” Huupponen
Marsalkkamaisin ottein keskikenttää hallitseva Mikko Huupponen on Atleticon 2010-luvun tärkeimpiä pelaajia. Klassinen esimerkki pelillisestä johtajasta, joka tekee kaikista ympärillään parempia pelaajia. Thor-maisella kuontalolla ja fysiikalla siunattu Hupi kampesi pallon satoja kertoja takaisin keltapaitojen haltuun, ja antoi useimmiten sen jälkeen millimetrintarkan syötön kaverille täyteen vauhtiin.
”Aivan jäätävää raatamista kaudesta toiseen Ticossa. Toivottavasti palaa vielä takaisin pelikentille!”
– Jonne Ketonen”Ekana tulee mieleen pohkeet. Itse rauhallisuus sekä kentällä pallon kanssa että kentän ulkopuolella ilman palloa. Hakisin presidentiksi ennemmin kuin yrittäisin ottaa Hupilta palloa pois. Pääsisi paljon helpommalla.”
– Akseli Innanen”Nyky-Ticon kivijalka. Erityisesti kentällä. Pelasi jokaisen pelin kuin se olisi elämän tärkein. Jos kaikki tekisivät duuninsa yhtä täysillä kuin Hupi, niin ei taloushuolet painaisi tässä maassa.”
– Henri Mattsson”Hupin rauhallinen persoonallisuus heijastuu kentälle; pallo ei koskaan polttele jaloissa eikä hän myöskään tee virheitä. Eliittiä rytmittämään peliä, antamaan loistavia ratkaisevia syöttöjä ja kykenee myös itse ratkomaan pelejä.”
– Jesse Ketonen”Dominoi vuosia keskikentän jokaista osa-aluetta. Tico-vuosilta taisi jäädä vapareista onnistumisprosentiksi pyöreä satanen.”
– Patrick Purola”Harva pelaaja nauttii yhtä vankkaa suosiota Kehä I:n kummallakin puolella kuin Hupi pelattuaan pitkään Ticon lisäksi Gnistanissa. Pelikentältä kalkkien sisäpuolelta ei löydy kahta sellaista pistettä, joiden välistä etäisyyttä Hupin potku ei tulenjohdon tarkkuudella kuroisi kiinni. Aina rikotuksi joutuessaan ensimmäisenä reaktiona Hupin huulilta pääsi epäuskoinen naurunpyrskähdys, joka ainoa kerta.”
– Ville-Pekka Liimatainen”Ei ole suurta liioittelua sanoa, että Hupi on yksi lempipelaajistani kaikista maailman pelaajista. Välillä Kolmosessa on tuntunut olevan aivan väärällä sarjatasolla: yhtä taitavaa, älykästä ja uhrautuvaa pelaamista harvoin näkee näissä peleissä.”
– Jani Hannula”Pirlo ja Gattuso samassa paketissa.”
– Antti Säynätkari“Yksi kaikkien aikojen parhaita Tico-pelaajia. Treeneissä nähtiin välillä juhlarapuja ja neppailua, mutta matseissa Hupi antoi aina kaikkensa. Mies, jonka merkityksen jengille ymmärsi kunnolla vasta hänen lopetettuaan. Ovet on toki sepposen selällään vielä tulevalle paluulle. Jos ei muuta, niin viimeistään Atletico-ikiksissä.”
– Janne Vottonen”Kermaa, kermaa, kermaa. Kaveri kuorrutti niin syötöt kuin laukauksetkin kermalla. Loi Atleticolle keskikentän.”
– Elis Rintala
Jesse ja Jonne Ketonen
Koivukylän omat pojat Jesse ja Jonne Ketonen ansaitsevat ehdottomasti oman otsikkonsa. Nyky-Atleticon pelitapa perustuu hyvin paljon veljesten vahvuuksien, eli nopeuden ja suoraviivaisuuden varaan. Ei liene sattumaa, että alkukausi 2018 sujui yskähdellen, kun molemmat veljet olivat samaan aikaan loukkaantuneina.
On edelleen epäselvää auttaako vai haittaako se, että Jesse ja Jonne kuumottelevat toisiaan maalipaikkojen tuhlailusta. Ainakin perheen joulupöydässä riittää lämminhenkistä juteltavaa. Vaikka välillä molemmilla tuntuu olevan King Kongin kokoinen apina selässä, jälki on ollut tuhoisaa: 85 virallisessa ottelussa Jesse 64+23 ja Jonne 45+32…
”Jesse on niin jäätävän nopea kaveri, ettei edes taksilla pysyisi perässä. Aina menossa, kun löytyy hyvä idea pitkälle pallolle alhaalta.”
– Niko Eriksson”Jonne on luultavasti joukkueen syvällisin filosofi. Syöttää alaspäin kerran kaudessa. Ei puolusta. Toisaalta aina näyttää siltä, että Jonne tekee maalin tai vähintään syöttää joka ainoasta vastahyökkäyksestä.”
– Edward Finch
”Jesseä voisi kuvailla seuraavasti. Mikä tahansa joukkue löytää vasemman laitahyökkääjän, joka ei puolusta. Sen sijaan harvalle joukkueelle on siunaantunut täydellinen keskushyökkääjä. Yksi Atleticon valmentajana kokemistani huippuhetkistä on ollut Atleticon murtautumispelin selittäminen ammattilaisvalmentajille. Tämä siis silloin, jos Atleticon pelillinen identiteetti ei ole heille ennestään tuttu. Erityisesti, jos maineemme räjähtävänä vastahyökkäysjoukkueena ei ole heille tuttu – maine, joka pohjautuu vahvasti Jessen tuhoisaan jälkeen.”
– Edward Finch”Jonne on melkein yhtä nopea kuin veljensäkin. Duunin määrä kentällä ja halu voittaa ovat ihan täysin omalla levelillään.”
– Niko Eriksson”Muutama vuosi takaperin Suomen paras ja kattavin jalkapallomedia, FutisForum2 tarjosi viikosta toiseen tarinoita Ketosten edesottamuksista ja uroteoista KoiPSin paidassa. Äimistelin jätkien tajuttomia maalimääriä, mutta kertaalleen Havukosken lehtereillä vierailtuani ei tarvinnutkaan enää ihmetellä. Kaksi sopivasti toisiaan täydentävää, äärimmilleen viritettyä vastahyökkäyspelaamisen ruumiillistumaa. Olin kuin puulla päähän lyöty kuultuani ensimmäiset huhut Ketosten mahdollisesta saapumisesta Ticon treeneihin, ja kun veljekset sitten ensi kertaa astelivat koppiin, olivat omat fiilikset aika epätodelliset. FutisForumin profetia oli toteutunut.”
– Ville-Pekka Liimatainen”Oletko kuullut Ketosista? Ne meni jo, etkä muuten saa enää kiinni!”
– Akseli Innanen“En rehellisesti sanottuna tiennyt näistä miehistä juuri mitään siinä kohtaa, kun Jonne otti yhteyttä ja kyseli mahdollisuutta tulla treeneihin. Mutta heti ensimmäisistä harkoista saakka tiesin, että nyt oli naarattu kovia tekijämiehiä. Jessen taito-ominaisuudet eivät ole välttämättä sieltä parhaasta päästä, mutta nopeus ja maalipaikkojen luonti hakevat vertaistaan. Jonne taas on se taitavampi osapuoli, jonka tempokuljetukset, 1vs1-ominaisuudet ja sinnikkyys ovat täysin poikkeuksellisia. Synnynnäinen voittajatyyppi ja ehkäpä tärkein yksittäinen pelaaja tämän hetken Atleticossa. Lisäksi vielä erittäin mukavia tyyppejä, vaikka Vantaalta ovatkin.”
– Janne Vottonen”Veljeni on maailman voitontahtoisin ihminen, ketä olen koskaan tuntenut, joten hän tekee aina kaikkensa voiton eteen. Se on myös näkynyt erittäin lukuisissa voittomaaleissa tai niihin johtaneissa syötöissä. Itselle Jonnen kanssa pelaaminen hyökkäyksessä on mutkatonta, koska olemme niin kauan pelanneet hyökkääjinä yhdessä ja tiedetään kentällä missä toinen on nostamatta katsetta sekä millaisen juoksun/liikkeen velipoika on tekemässä seuraavaksi.”
– Jesse Ketonen”Ketoset ovat täydellisen hyökkääjän prototyypit, helvetin kova nopeus ja fyysisyys. Suoraviivaisuus siinä mielessä kuin sitä hyökkääjältä voi toivoa. Joo, eivät ole identtisiä pelityyliltään, mutta voi tässä niputtaa yhteen.”
– Masi Mailammi
Kustaa ”Kusti” Käki
Kustaa Käen eroottisen pehmeä kosketus palloon ei jäänyt keneltäkään huomaamatta, kun tämä tamperelaistaituri oli ensimmäistä kertaa tulessa Pukinmäen nurmella heinäkuussa 2016. Kaksinkamppailuvoima, tempokuljetukset ja pallonhallintataito ovat Kustin ilmeisiä vahvuuksia, joista Atletico saa nauttia jo kolmatta kautta.
”Boheemi jalkapallotaikuri, joka hallitsee kaikki pelin mahdolliset ja mahdottomatkin osa-alueet – ja niistä jokaisen vieläpä aivan helvetin hyvin. Complete player, ei vähempää. Ei alkuun näytä erityisen vahvalta kaverilta paita päällä, mutta heittelee silti kropallaan isompiaan syrjään leikiten. Jos Ticon matseihin myytäisiin pääsylippuja, olisi yksin Kustin näkeminen jo lipun hinnan väärti.”
– Ville-Pekka Liimatainen”Mahtava persoona. Kustin rooli keskikentän vittumaisena myllyttäjänä vertautuu hänen kentän ulkopuoliseen persoonaansa – hipahtava vasen laituri – kuin yö päivään. Kusti on pelaaja, jollaisia jokainen valmentaja haluaisi 11 joukkueeseensa.”
– Edward Finch”Yksinkertaisesti keskikentän dominoija sekä hyökkäys- että puolustussuuntaan – koko Kolmosen kermaisin futaaja.”
– Jesse Ketonen”Todella kovaa raatamista joka pelissä, seksikäs tatsi palloon ja maagisia syöttöjä hyökkääjille. Omat puolustusvelvoitteet vähenevät, kun Kusti on paikalla, koska toi jätkä riistää joku 1000 palloa yhdessä pelissä.”
– Jonne Ketonen“Kusti pääsisi helposti kaikkien aikojen futaajat top10 -listalleni. Koko maailman mittakaavassa.”
– Janne Vottonen”Tyylikäs keskikenttäpelaaja boheemilla taiteilijatwistillä. Vastaavanlaisia kk-pelaajia saa hakea (La) liigatasolta asti. Atomu Tanaka muutti Suomeen, näki yhden Kustin pelin ja oppi prässäämään. Ikiliikkuja ja upea persoona!”
– Akseli Innanen”Tampereen timanttijalka. Ai että mitä seksiä tekeminen kentällä. Mies kuranteimmasta päästä.”
– Henri Mattsson”Ei löydy painokelpoisia sanoja kuvaamaan Kustin peliesityksiä. Ylivoimaisesti paras suomalainen jalkapalloilija kaikki sarjatasot mukaan lukien. Silkkaa seksiä.”
– Patrick Purola”Malmin Modric. Melkoinen taikuri pallon kanssa. Ei viihdy ilman palloa, mikä ajaa kaverin tekemään ihan huikeeta duunia joukkueen puolustuksen eteen.”
– Niko Eriksson
Kunniamaininnat
Lopuksi bubbling under -kategorian kunniamaininnat pelaajista, jotka ovat jollain tavalla säväyttäneet Atletico-perheessä.
”Juho Pukki. Nostan esiin vain yhden pelaajan, johon Atletico hyvin kiteytyy: Juho Pukki. Juho oli mukana joukkueessa alusta asti ja aina paikalla. Luottopakkina Juholla oli iso rooli alakerran lukkona. Muistan, että minulla maalivahtina oli aina varmempi olo maalilla, kun tiesin, että Juho on kentällä.”
– Jukka Lepikkö, Atleticon pelaaja vuosina 1993-1998“Santtu Kottila, Christer Moilanen ja Joel Laakso. Loistavia pelimanneja kaikki ja ihan terävintä kärkeä jengissä, vaikka kaikki ei hirveän tosissaan jaksanut ottaa.”
– Niki Hänninen”Janne ”Voda” Vottonen. Mieleen on jäänyt Raimo Parikan useasti treeneissä käyttämä lausahdus “Janne näyttää”, kun oli jotain uutta harjoitusta.”
– Pauli Laiho”Mika ”Mäksä” Mäkelä dominoi puolustuksessa, Niko ”Ruokis” Ruokolainen oli uskomattoman nopea laidallaan ja Santeri ”Kunttu” Kunttu iski paljon maaleja kärjessä.”
– Kalle Niemi”Marko ”Make” Borodavkin. Pikkujunnuna Helsingin Dynamossa Make herätti kauhua vastustajien keskuudessa julmetulla laukauksellaan. Saapui muutaman huilikauden jälkeen Ticoon divaritaipaleen alkuvuosina ja näytti heti, että kuti lähtee edelleen. Oli lisäksi nopea jaloistaan ja tämä kombo tuottikin saman tien aimo läjän maaleja. Teki yhden hienoimmista treenikentällä koskaan näkemistäni maaleista routaisessa MPS-hallissa: aivan käsittämätön vastapallopommi yli 30 metristä riman kautta ylänurkkaan. Laaki oli niin kova, että Maken oikean jalan Adidas Karnivor kirjaimellisesti repesi kappaleiksi.”
– Ville-Pekka Liimatainen”Santeri ”Kunttu” Kunttu & Jani ”Kuula” Lehti. Kaksikko oli niin tulessa Kutosen mestaruuskaudella 2007, että Ana Raudoskoski nimesi Kuntun ja Kuulan “Metsäpalovaaran veljeksiksi”. Duon ilotulitus jatkui hiipumatta seuraavatkin kaksi kautta ja oli isossa roolissa kolmea peräkkäistä sarjanousua mahdollistamassa.”
– Ville-Pekka Liimatainen”Jani ”Nani” Hannula. Yli kymmenen vuotta Tico-paidassa ja edelleen isossa roolissa Akatemian puolella. Erittäin vahva peliäly ja syöttövalikoima sekä taktista kykyä toteuttaa haluttuja juttuja. Valmennuksen ihannepelaajia.”
– Janne Vottonen”Sami ”Sinkki” Kahi. Huippumaalivahti, jonka etupuolella oli mahtava pelata.”
– Juha-Matti Leinonen“Tommi ”Mertsi” Eklöf. Maailmanluokan maalivahti, joka ei sanoja säästellyt peliä ohjatessa. Mikäs siinä oli topparina pelata, kun pystyi luottamaan kovimpaan maalivahtiin, kenen kanssa olen ikinä pelannut.”
– Juha-Matti Leinonen”Ilkka ”Zimi” Taipale. Vaunua ei kaiketi voi pysäyttää. Ollut viimeinen lukko Akatemian peleissä vuosikausia ja käynyt välillä opettamassa kolmosdivarissa fyysisyyttä. Muistan Zimin kaatuneen kerran.”
– Masi Mailammi”Marko ”Make” Ruokolainen. Huippu topparipari, jonka kanssa oli ilo pelata. Alakerran johtava pelaaja ja puolutuksessa iso tekijä.”
– Juha-Matti Leinonen”Henri Mattsson, ei tarvitse perusteluja.”
– Toni Valido, Atleticon pelaaja vuosina 2012-2013”Mikko ”Koopa” Kouri. Ticon kovin kuti. Ei jaksanut enää pakkina, joten siirto hyökkääjäksi, jossa pistänyt kasseja kauheaan tahtiin.”
– Masi Mailammi”Jaakko ”Jasu” Peltonen. Luova ja taiteellinen pelityyli erinomaisella tekniikalla.”
– Juho Launonen”Antti ”Sintti” Säynätkari. Yksi koko äMPSin legendoja. Sintin otteet tunnetaan ympäri Suomen. Äärimmäisen kova pukukoppihahmo myös.”
– Mikko Tavi
”Atletico-ultra” Ari Oksasen ytimekkäässä listauksessa EI ole kirjoitusvirhettä kahden kärkisijan osalta:
”1. Jani ”Japu” Putkonen
2. Jani ”Japu” Putkonen
3. Eetu ”Edu” Lillrank
4. Timo Kinnunen
5. Antti ”Sintti” Säynätkari.”
– Ari Oksanen, Atleticon kannattaja
Moni ei enää muista minkälaisen valtavan pelitaidollisen tasonnoston OG-junnumobi toi mukanaan Atleticoon – eivätkä he jääneet jalkoihin kentän ulkopuolisissakaan tapahtumisissa. Mobin isähahmo Henri Mattsson muistaa kyllä totuuden:
”Alkuperäinen 1992-syntyneiden junnumobi; Akan Okomoh, Miro Rissanen, Miro-Aleksi Tissari, Patrick Purola, Aku Vapaa, Samu Nurminen. Ticon laadun nostaja. Kova nippu kovia jätkiä, joiden kasvamista ticolaisiksi on ollut ilo seurata. Työni hedelmä.”
– Henri Mattsson”Akan ”A80” Okomoh. Vahva, taitava, älykäs. Fiksuilla ratkaisuillaan ja eleettömyydellään Akan saa topparina pelaamisen näyttämään petollisen helpolla.”
– Antti Säynätkari”Aku Vapaa. On se maaginen mies.”
– Elis Rintala
Teksti: Antti Säynätkari & Janne Vottonen
Kuvat: Mari Sjöholm, Jani Nieminen, Selja Tanskanen, Mikael Ahlfors, OmaDesign ja Atleticon kuva-arkisto