25 tarinaa Atleticosta – Ravintola Tivolin palaverit (10/25)

toukokuu 16, 2018

Juttusarjassa käsitellään MPS/Atletico Malmin värikästä historiaa joukkueen 25-vuotisen taipaleen (1993-2018) varrelta. Luvassa on rehellistä kuvausta niin pelikentillä kuin niiden ulkopuolella nähdyistä tapahtumista läheltä ja kaukaa, tuoreeltaan ja ajan patinoimina muistoina.

Artikkeleita julkaistaan yhteensä 25 kappaletta sekä näillä nettisivuilla että myös myöhemmin painetussa muodossa.

Atleticon ensimmäinen sponsori

Kauden 2006 päätteeksi Atleticon pitkäaikaisen joukkueenjohtaja Mikko Pukin jättäydyttyä sivuun tehtävästään nuoret ja nälkäiset seuraajat V-P Liimatainen ja Janne Vottonen joutuivat miettimään, miten taata joukkueen pelaajille edelleen mukava harrastusympäristö, joka ei kuitenkaan ajaisi korkeiden pelaajamaksujen myötä nuorukaisia vararikkoon. Yksi ratkaisu tilanteeseen oli tietysti löytää sponsori, joka toisi taloudellisen tuen lisäksi muun muassa roimasti katu-uskottavuutta peliasuihin. Tuore sikariporras pistikin sitten saman tien töpinäksi: järkyttävän määrän joukkueenjohdon vapaa-aikaa vieneiden kartoitusten ja neuvottelujen jälkeen maaliskuussa 2007 Ticolla oli hyppysissään ensimmäinen oma sponsorisopimus sitten junnuvuosien yhteistyökumppaneiden! Atleettien päätukijaksi saatiin nimittäin paikallinen toimija Koillis-Helsingistä, Töyrynummessa sijainnut Ravintola Tivoli. Tämä paikallisravintola tarjosi taloudellisen tuen lisäksi puitteet pelikentän ulkopuolisille kokoontumisille.

”Ravintola Tivoli oli meidän ihan ensimmäinen oikea sponsori. Heidän kanssaan tehty diili sisälsi vähän rahaa meille ja me taas vastaavasti sitouduimme käymään paikan päällä tyyliin 10 kertaa kaudessa. Paikasta muodostui eräänlainen olohuone, jossa pidettiin ties kuinka monta palaveria vuosien aikana.”
Janne Vottonen, Atleticon pelaaja vuodesta 1998– ja joukkueenjohtaja vuodesta 2006–

”Mieleenpainuvia tapauksia. Hyvät pitsat. Uskomatonta, että meillä oli oma sponsori. Se oli hieno hetki, kun saimme tiedon ja oli kiva osallistua kokouksiin Tivolissa. Oli sellaista paikallistunnelmaa.”
Kalle Niemi, Atleticon pelaaja vuodesta 2002– ja valmentaja vuodesta 2010–

Yhdessä vietetyt hetket ja koetut kommellukset Ravintola Tivolissa muodostuivat ajan saatossa monen Atleetin mielessä suorastaan legendaarisiksi, ja tässä artikkelissa keskitynkin näiden Tivoli-aikojen muisteluun.

Tivoli-yhteistyö näkyi myös pelikentillä Atleticon paidoissa.

Virallisia palavereja ja rentoa illanviettoa

Tivolin kanssa tehtyyn sopimukseen sisältyi pykälä, jonka mukaan tuolloin Kutosessa pelannut joukkue sitoutui käymään ravintolassa isolla porukalla noin kuukauden välein. Tämä ei sinällään ollut ongelma, sillä parikymppisistä nuorista koostunut pelaajistomme olisi tuolloin luultavasti notkunut vastaavissa paikoissa joka tapauksessa. Vaikka näiden iltojen pääasiallisena tarkoituksena olikin hitsata joukkuetta yhteen, pyrki joukkueenjohto kuitenkin aina järjestämään alkuun virallisemman osuuden, jossa käsiteltiin joukkueen ajankohtaisia asioita. Nämä viralliset osuudet onnistuivat kuitenkin varsin vaihtelevalla menestyksellä.

”Palaverit käynnistyivät usein virallisemmalla asiaosuudella, jonka jälkeen jäätiin sitten nauttimaan kossukolaa, pelailemaan bilistä ja laulamaan karaokea. Joskus tiedotustuokiot saattoivat venähtää parinkin tunnin mittaisiksi, kun joku hieman humaltuneempi jäsen keskeytti keskustelun ja yhtäkkiä mentiinkin aivan sivuraiteilla.”
Janne Vottonen

”Paljon puheita, vähän tekoja; [Santeri] Kunttu ja Kuula (Jani Lehti) lupaili kännipäissään maat ja taivaat. Vieläkin odotellaan Kuntun buffaa matseihin.”
Henri Mattsson, Atleticon pelaaja vuosina 1998 ja 2010-

Vaikka virallisista osuuksista ei kenelläkään luultavasti jäänyt paljoakaan mieleen, olivat tapaamisissa viljelty huumori ja loppuillan juhlatunnelma sitä vastoin asia erikseen.

Edun (Eetu Lillrank) jatkuvat & loistavat läpät. Palaverit muodostuivat superbileiksi ja karaokeiksi.”
Joni Meramo, Atleticon pelaaja vuodesta 2008–

”Vanhoja Ticon keikkoja on kyllä ikävä, pakko sanoa. Hienoja iltoja ja hienoja muistoja. Ja äärimmäisen huonoa huumoria – mikä niistä illoista aina hauskoja tekikin.”
Antti Raudoskoski, Atleticon pelaaja vuosina 2005–2007 ja valmentaja vuosina 2007–2008 sekä 2014

”Ah, tuo legendaarinen Tivoli, jossa moni on ottanut ensiaskeleensa kuningas alkoholin tahdeissa. Ja niiden Ticon monien, monien illanistujaisten päänäyttämö. Jostain kumman syystä itsellä ei ole mitään muistikuvia noista llanvietoista, joten hauskaa on täytynyt olla.”
Tommi Eklöf, Atleticon pelaaja vuonna 2009 ja maalivahtivalmentaja vuonna 2014

Ehkä osin säännöllisyytensä vuoksi nämä tapaamiset muodostuivat lopulta varsin oleelliseksi osaksi joukkueen historiaa. Monien pelaajien mieleen Tivoli-illat ovat jääneet joukkuehenkeä edistävänä yhteisenä tekemisenä.

”En itse ollut kovin aktiivinen Tivolissa kävijä, mutta sen kerran kun siellä kävi, niin janoon ei tarvinnut kuolla. Asioita käytiin hyvässä hengessä läpi, eikä siinä porukassa koskaan tarvinnut tuntea itseään ulkopuoliseksi. Nämä illat vain vahvistivat joukkueen sisäistä harmoniaa.”
Juha-Matti Leinonen, Atleticon pelaaja vuosina 2007-2015 ja 2018–

Itse muistan Tivolissa vietetyistä illoista erityisesti virallisten osuuksien ohella nautitut pizzat ja myöhemmin illasta käydyt loputtomat biljarditurnaukset. Jostakin syystä tätä kirjoittaessa mielessä kaikuu Juuso Haltsosen äänellä ”Me vedetään Nanin kanssa pilkkuun asti!” Joillakin nämä juhlat jatkuivat toisinaan myös Tivolin ulkopuolella.

”Kyllähän ne aika märkiä palavereja oli ja kaikki ei jääneet edes Tivoliin. Milloin tultiin alasti jatkoille tai käytiin vissiin uimassakin. Veen (V-P Liimatainen) kanssa ainakin käveltiin vielä siinä motarin vieressä olevalle Mäkkärille hakemaan purilaisia. Mutta tulihan siellä palavereissa saatua jotain aikaakin.”
Sami Kahi, Atleticon pelaaja vuosina 2008-2009 ja valmentaja vuonna 2009

Singh – Tivolin tirehtööri

Ravintola Tivolista puhuttaessa keskustelu kääntyy aina lopulta yhteen aiheeseen – paikkaa pyörittäneeseen herraan nimeltään Singh, jonka isännöintitaidot olivat vertaansa vailla, ja joka tunsi myös joukkueen pelaajat kuin omat taskunsa.

”Tirehtöörinä hääri aina yhtä iloinen Singhi, jonka ’perunavalikossa löytyy’.”
Mikko Tavi, Atleticon pelaaja vuosina 2006-2009

”Singh tiesi jo yleensä ennakkoon, että mitä kukakin juo ja siitä sai myös kuulla suoraa kritiikkiä, jos ei käynyt tiskillä riittävän usein.”
Janne Vottonen

Singh ei myöskään jättänyt ketään kylmäksi omalaatuisen huumorinsa suhteen. Singhin mukaan esimerkiksi ”tonnikala-katkarapu ei ole ’pidja’, mutta teen sen silti”. Ja vaikka esimerkiksi salami olikin usein (aina) loppu, markkinointitemput Singhiltä sen sijaan eivät ikinä loppuneet kesken. Ongelmana vain oli, että toisinaan lennokkaidenkin lupausten pitämisessä oli jonkin verran haasteita.

”Ainoa mieleen jäänyt muisto Ticon kevätpalaverista on se, kun Singhi julistaa ’jos sulla on syntymäpäivät niin talo tarjoaa pullon skumppaa’. Tuo palaveri osui sattumalta omalle syntymäpäivälleni, joten yritin saman tien kalastella pulloa, mutta Singhin vastaus sydämellisen röhönaurun kera olikin vain, että ’Tule ensi vuonna uudestaan’.”
Juuso Haltsonen, Atleticon pelaaja vuosina 2006–2007 ja 2010-2015

Monella onkin jäänyt mieleen se, että Singh tarkkana bisnesmiehenä pyrki usein maksimoimaan yhden illan myyntiä ja laski esimerkiksi joukkueen palaveriin osallistuneiden pelaajien lukumäärän tarkkaan. Ravintoloitsijalla ei varmaankaan tullut mieleen, että hieman rennommassa hengessä tapahtuvalla yhteistyöllä ticolaiset olisivat saattaneet käydä ravintolassa vieläkin useammin – ja tuoda mukanaan muitakin kavereita. Tällainen ehkä hieman lyhytnäköiseltä tuntunut toiminta ajoikin lopulta joukkueen ja ravintolan tiet erilleen kauden 2008 päätteeksi.

Strippareita, kenkäviskiä ja sinisiä pelipaitoja

Ravintola Tivoliin liittyen tapahtui kahden sponsorivuoden aikana melko erikoisiakin sattumuksia, joista muutama mainittakoon vielä erikseen.

Yksi ikimuistoinen ilta oli, kun Janne onnistui buukkaamaan joukkueen palaverin samalle illalle ”esiintyvän taiteilijan” kanssa. Janne oli soittanut etukäteen Singhille, että joukkue saapuisi parin viikon päästä tiettynä iltana pitämään palaveria. Singh oli hieman naureskellen todennut, että “tervetuloa, silloin on myös strippari”. Stripparit olivat Tivolissa melkolailla arkipäivää, mutta jokin Singhin äänensävyssä oli jäänyt Jannea vaivaamaan. Selitys äänensävylle selvisi sitten paikan päällä.

”Jossain vaiheessa Tivolissa esiintyi melkein jopa viikottain jokin strippari. Voitte kuvitella kuinka paljon hävetti, kun en ollut ottanut selvää, että kuka oli viikon esiintyjä ja yhtäkkiä lavalle ilmestyikin jenkkilippuun pukeutunut musta mies.”
Janne Vottonen

Toinen hauska erityinen Tivoli-muisto liittyy niin kutsuttuun ”kenkäviskiin”. Atletico-ikoni Janne ”Leego” Hampaalan mieltymys hyvien ja joskus huonompienkin viskien maisteluun on tullut vuosien varrella tutuksi kaikille ticolaisille. Leegolle Singh tarjosi viskit tyypillisesti kysymättä tuplana – ja erillisestä pyynnöstä myös triplana.

Singh annosteli Leegolle viskin suoraan tossuun ja nakkasi vielä jääpalan perään.

Eräänä iltana Leego oli liikkeellä klassiset Adidaksen Mundial Teamit jalassaan. Jalkapallokäytössä nämä ”Vottonen’s”-nimelläkin tunnetut stiflat jakavat vahvasti mielipiteitä, mutta vapaa-ajan ja ravintolailtojen viettoon ne soveltuvat erinomaisesti. Jossakin vaiheessa iltaa Leego päätti kokeilla näitä tossuja myös viskilasina – ja todistettavasti hyvin soveltuivat siihenkin käyttöön!

Tivoli vaikutti noina aikoina joukkueeseen myös muutenkin melko näkyvästi: sponsorin nimi komeili nimittäin isolla Ticon uusien pelipaitojen etumuksessa. Joukkue pelasi divarin ohella piirin harrasteliigan kilpasarjaa nimellä FC Ravintola Tivoli, ja alkujaan harrastesarjakäyttöön hankitut paidat olivat väriltään malmilaista kakkosasuperinnettä mukaillen tumman laivastonsiniset. Useammastakin käytännön syystä tuoreesta kuosista tuli vaivihkaa pariksi kaudeksi joukkueen ykkösunivormu, mikä ennen pitkää kohotti kulmakarvoja taholla jos toisellakin. Ratkaisu istui kuitenkin Atleticon filosofiaan, jossa asioita tehdään kunnianhimoisesti omalla tyylillä ja kuvia kumartamatta. Tätä edustivat esimerkiksi juuri poikkeava peliasu ja – kuten lukijakin ehkä viimeistään tässä vaiheessa allekirjoittaa – myös hieman omalaatuinen sponsori!

Teksti: Jani Hannula
Kuvat: Lauri-Matti Liimatainen ja Jani Hannula