Lohko- ja tilastoanalyysi 2015

Vuosi 2015 oli ”isojen tilastojen” valossa Atleticolle ennätyksellinen kausi Kolmosessa: enemmän pisteitä (42), enemmän voittoja (13) ja parempi sijoitus (2.) kuin koskaan aiemmin. Mutta koska numeroiden murskaaminen on vähintään yhtä kivaa kuin ennätysten murskaaminen, Atleticon taustaorganisaation pimeimmissä katakombeissa on väännetty yksityiskohtaisemman tilastoanalyysin parissa kauden päättymisestä saakka.

Aloitetaan perinteisellä sarjataulukolla:

+/– -tilasto on, kuten odottaa saattaa, lähes yksi yhteen sarjasijoituksen kanssa. Ainoastaan HerTo on ”väärällä” paikalla, kun verrataan maalisaldoa pistesaldoon. Toinen vanha viisaus eli ”hyökkäyksellä voitetaan otteluita, puolustuksella mestaruuksia” tuntuu myös pitävän paikkansa; tehtyjen maalien määrä ei vastaa täysin sarjasijoitusta, kun taas kunkin joukkueen päästettyjen maalien määrä on yhden–kahden maalin heittoja lukuunottamatta täsmälleen sama kuin sarjasijoitus. Lohkossa mätettiin keskimäärin 3,76 maalia per ottelu. Vertailun vuoksi Kolmosen sisarlohkoissa nro 1 ja 3 pidettiin verkkoja pinkeinä 3,70 ja 4,09 maalin verran per ottelu.

Hieman yllättävänä voidaan pitää sitä, että koko lohkossa kotiotteluiden +/– -tilasto on keskimäärin vain 1,5 maalia plussalla. Tilasto voidaan tulkita niin, että merkittävää kotietua ei kautta linjan tällä kaudella nähty. Suhteellisesti kovimmat kotijoukkueet olivat HerTo (+15 verrattuna vieraspeleihin) ja I-HK/OMV (+13), kun taas vieraissa pärjäsivät parhaiten LPS (+9 verrattuna kotipeleihin) sekä EsPa ja Sibbo (molemmat +7).

Seuraavaksi tutkaillaan pistetaulukkoa joukkueittain kierros kierrokselta:

EsPan ylivoimaa ja SAPAn konttaamista lukuun ottamatta lohko oli verrattain tasainen. Kaikki taulukon alemman puoliskon joukkueet olivat esimerkiksi putoamisuhan alla käytännössä parille viimeiselle kierrokselle saakka. Dramaattisesti viimeisen kierroksen lisäajalla pudonnut FC Vantaa aloitti keväällä pirteästi ja kerrytti kaudella 22 pisteen potin, joka on yleensä riittänyt säilymiseen Kolmosessa. Atletico spurttasi kesän 7 ottelun voittoputkella lohkon kakkoseksi, kun taas vahvasti kauden aloittanut TuPS hyytyi kakkospaikalta lopulta viidenneksi. Pääosin suvereenisti esiintynyt lohkovoittaja EsPankin kone yskähteli tappiottoman kevätkierroksen jälkeen; syksyllä Matinkylään kertyi pisteitä 9 vähemmän kuin keväällä (31 vs. 22). Eniten syksyllä skarppasi Atleticon ohella I-HK/OMV (molemmilla +7 p verrattuna kevääseen).

Lisähavainnollistukseksi vielä vanha kunnon “pallukkamallin” kuntopuntari:

Samaa asiaa hieman erilaisessa muodossa:

Kuten visualisoinnista käy ilmi, pahimmat siksakit sijoituksissa nähtiin kesätauon molemmin puolin. Muutama poiminta: jyrkintä vuoristorataa ajeli Sibbo (jaetusti lohkon pisimmät voitto- ja tappioputket samalla joukkueella), isoimmasta romahduksesta vastasi FC Vantaan balettikerho (13 ottelun voitoton putki) ja miehekkäimmän nousun teki Itä-Vantaan ylpeys I-HK/OMV.

Siirrytäänpä lohkotason tarkastelusta Atleticon ottelukohtaiseen tilastointiin:

Aiempien kausien tapaan Atletico dominoi tilastoja; esimerkiksi laukaustilaston voitto tuli 17 ottelussa 22:sta. Tarkempi laskenta osoittaa, että Atleticon kaikista vedoista maalia kohti meni tasan 50 %. Kaikista laukauksista verkon perukoille meni 18 % ja maalia kohti lähteneistä jopa 35 %. Kohtuullisen kovia prosentteja. Vastustajan vastaavat luvut ovat 47 %, 12 % ja 26 %. Hassu kurinpidollinen yksityiskohta: vaikka vastustajat rikkoivat keskimäärin selkeästi enemmän kuin Atletico, kortteja jaettiin enemmän keltapaidoille kuin vihuille.

Uutena tuttavuutena kuluneella kaudella tilastoitiin 8 ottelussa pallonhallintaa ja syöttöjä. Ainoastaan yhdessä ottelussa (kotivoitto HIFK/2:sta syyskierroksella) Atleticolla oli pienempi pallonhallintaprosentti ja vähemmän syöttöjä kuin vastustajalla. Toisaalta esimerkiksi toiseksi viimeisen kierroksen ottelu LPS:a vastaan päättyi selkeästä pallonhallinnasta riippumatta häviöön.

Tästä päästäänkin luontevasti jatkamaan korrelaatiotilastojen pariin:

Kussakin tilastossa esitetään ottelun lopputulos suhteessa kunkin tilaston voittamiseen ottelussa. Esimerkiksi: kun Atletico voitti ”Laukaukset yhteensä” -tilaston, se hävisi 2, voitti 12 ja pelasi tasan 3 ottelua. Vähemmän yllättäen juuri laukausten määrä (sekä yhteensä että kohti maalia) näyttää korreloivan erittäin positiivisesti ottelun lopputuloksen kanssa. Hyvänä indikaattorina pidetty kulmapotkujen määrä ei sen sijaan korreloi lopputuloksen kanssa yhtään – Atleticon häviö/voitto/tasapeli -suhde on täsmälleen sama riippumatta siitä kumpi joukkue voitti kulmapotkutilaston. Jo viime vuonna havaittu korrelaatio paitsioiden, rikkeiden ja varoitusten määrän ja ottelun lopputuloksen kanssa jatkui myös kaudella 2015. Mitä enemmän paitsioita ja mitä vähemmän rikkeitä sekä varoituksia, sitä todennäköisemmin ottelusta tuli voitto.

Viimeisenä pivot-taulukkona tarkastellaan pelipaikan ja -ajan vaikutusta lopputulokseen:

Mitään selkeää trendiä ei ole havaittavissa, mutta viikonloppupeleissä Atletico kerrytti keskimäärin hieman enemmän pisteitä kuin arkena (2,00 vs. 1,78).

Lopuksi vielä nopea katsaus lohkon maalipörssiin, jonka vei nimiinsä debyyttikaudellaan Kolmosessa Ticon Jesse Ketonen. Jessen hurja syyskiri päättyi “boriskokkomaisesti” viimeisen pelipäivän hattutemppuun, jonka turvin EsPan Ilpo Lehtoranta jäi lopulta maalin päähän.

Koko piiriyhteisön (Kolmosen lohkot 1-3) rankingissa Jesse ylsi jaetulle pronssille FC HIK:n Vincent Emekan (20 ottelua, 17 maalia) kanssa; enemmän maaleja tekivät vain FC Kontun Joni Häppölä (22/27) ja HyPSin Xhevdet Zeqiri (18/18).