Kausi 2014 tilastojen valossa

Atleticon suoritustason vuoristoratamainen heittelehtiminen näkyi aavistuksen karvaanmakuisessa sarjasijoituksessa. Sekä erinomaiseen edelliskauteen että tälle kaudelle asetettuihin tavoitteisiin peilattuna viides sija oli kiistaton pettymys. Tilastoanalyysin perusteella atleticolaisille jäi syystäkin jossiteltavaa, sillä lukujen valossa joukkue hallitsi valtaosaa otteluistaan tällä kaudella.

Atletico keräsi kauden aikana yhteensä 33 pistettä, eli noin 1,5 pistettä ottelua kohden. Maalien valossa joukkue takoi 46 osumaa keskiarvon ollessa 2,1. Vastaavasti päästetty oli 27, eli noin 1,2 ottelua kohden. Nämä tilastot eivät vieneet kuitenkaan kovin pitkälle, vaan Atleticon analyytikko pureutui lukujen valossa tarkemmin kauden otteluihin. Seuraavassa esittelemme otoksen tilastodatasta analyyseineen.

Aluksi pureudutaan ”perinteisiin” jalkapallotilastoihin, joita seurattiin jokaisessa Atleticon kolmosdivarimatsissa tällä kaudella. Alla keskiarvo koko kauden otteluista, vuoden aikana tutuksi tulleessa formaatissa:

Atletico dominoi tilastoja selvällä marginaalilla. Ainoastaan kyseenalaiset paitsio- ja ulosajorivit kallistuvat keskimäärin vastustajan puolelle. Toisella tavalla tutkailtuna Atleticon tilastollinen ylivoima on vieläkin selvempi: esimerkiksi 17 ottelussa 22:sta keltapaidoilla oli enemmän laukauksia maalia kohti kuin vastustajalla. Kulmapotkujen kohdalla vastaava luku on 16.

Tästä pääsemmekin luontevasti tilastollisesti mielenkiintoisen havainnon äärelle. Jalkapallotilastoja arvioitaessa on perinteisesti ajateltu, että esimerkiksi juuri kulmapotkujen määrän ja ottelun voittamisen välillä on vahva positiivinen korrelaatio. Olkoonkin että analyysimme otos on pieni, sen tulos sotii täysin tätä uskomusta vastaan. Alla olevista taulukoista käy ilmi eri tilastojen suhde ottelun lopputulokseen:

Taulukon sarakkeet ”Häviö” ja ”Voitto” kertovat ottelun tuloksen Atleticon näkökulmasta. Riveillä puolestaan näytetään kyseisen tilaston ottelussa voittanut joukkue. Esimerkiksi: kun Atletico sai ottelussa enemmän laukauksia maalia kohti kuin vastustaja, Atletico hävisi 7 ja voitti 10 kertaa.

Kuten ylempänä totesimme, kulmapotkujen määrällä ei näytä olevan minkäänlaista vaikutusta ottelun lopputulokseen. Kaikki muut tilastot korreloivat enemmän tai vähemmän odotetulla tavalla ottelun lopputuloksen kanssa. Lisähuomiona voidaan todeta, että myös kulmapotkujen pelotevaikutus on todellisuuteen nähden kohtuuton: Atletico onnistui tekemään maalin noin joka kuudennestatoista kulmasta (onnistumisprosentti 6,1%), vastustaja vain joka 40. kerta (2,5%)!

Hieman yllättäen paitsioiden määrä näyttää olevan vahvin selittäjä voitolle tai tappiolle – Atletico hävisi kaikki seitsemän ottelua, joissa sillä oli vähemmän paitsioita kuin vastustajalla. Tulkinnanvaraisesti voimme arvioida, että suuri paitsioiden määrä kertoo vapaudesta yrittää murtavia syöttöjä, jotka lienevät ottelun voittamisen kannalta kriittisiä suorituksia. Rikkeiden ja eritoten varoitusten kohdalla kausaliteetti on häilyvä – hävisikö joukkue, koska se sai enemmän varoituksia, vai saiko se enemmän varoituksia, koska se oli muutenkin alakynnessä tai häviämässä?

Pelien ajankohta ja pelipaikka herättävät aina keskustelua. Tänä vuonna Atletico kamppaili vuoden tauon jälkeen Helsingin ja Uudenmaan 3-divisioosan epävirallisessa länsilohkossa. Viimevuotisten Päijät-Hämeen reissujen tilalle tuli siis useampi matka Länsi-Uudenmaan suuntaan. Etukäteen hirvittäneet arkivierasottelut sujuivat odotettua paremmin, sillä hieman yllättäen Atletico suoriutui oikein mallikkaasti arjen vierasmatkoilla:

Vaikka Atletico hallitsi tilastojen valossa useimpia otteluita, niitä ei saatu käännettyä voitoiksi tai edes tasapeleiksi. Raa’an ratkaisuvoiman puutteesta puhuttiin kauden aikana jonkin verran, mutta itse asiassa Atletico oli tilastojen perusteella vähintään yhtä tehokas maalipaikoissaan kuin vastustaja.  Kaikista Atleticon laukauksista 46% meni maalia kohti ja 13% maaliin asti, kun taas maalia kohti menneistä laukauksista 29% meni sisään. Vastustajan vastaavat keskiarvot ovat 37%, 11% ja 29%. Puskemalla Atletico teki – ja myös päästi – 15% maaleistaan.

Kokonaisuutena maalitilastoa vääristää EBK:n teurastaminen kotona ja vieraissa. Jo pelkästään näiden otteluiden ”merkityksettömät” maalit (7+8=15 kpl) vastaavat lähes kolmannesta Atleticon kauden osumista. Vaikka Atletico paukutti puolet maaleistaan viimeisen puolen tunnin aikana, loppuhetkien tärkeitä ratkaisumaaleja nähtiin kovin vähän; ainoastaan syyskierroksen NuPS-pelissä nähtiin huikea venyminen voittomaalin syntyessä ajassa 90’+4’. Alla oleva kuvaaja esittää maalien syntyajan jakauman:

Vaikka jalkapallo-ottelussa tyypillisesti syntyykin maaleja enemmän 2. kuin 1. puoliajalla, yllä oleva kaavio kuvaa onnistuneesti Atleticon pahamaineista helmasyntiä eli epätasaisuutta. Vuoristorataefekti on nähtävissä myös otteluiden sisällä, mikä on valmennusjohdolle kiperä pulma ratkottavaksi.

Henkisen puolen lisäksi valmennusjohdon vastuulla on tietenkin taktinen puoli. Tilastojen valossa Atletico on haavoittuvaisimmillaan nopeissa vastahyökkäyksissä (43% päästetyistä maaleista), vaikka reagoimista negatiivisiin tilanteenmuutoksiin painotettiin lähes jokaisessa ottelupalaverissa. Kun puolustusryhmitys saatiin kasaan, Atleticolla ei ollut hätää, sillä keltapaitojen verkkoon tehtiin vain yksi maali hitaista hyökkäyksistä. Hyökätessä Atletico iski maaleistaan noin kolmanneksen vastahyökkäyksistä ja joka kymmenennen hitaista hyökkäyksistä. Tilastoissa korostuu luonnollisesti se, että Atletico oli palloa hallitseva osapuoli useimmissa otteluissaan. Tällöin vastahyökkäysten suorittaminen on vaikeaa, ja vastustajalle puolestaan avautuu mahdollisuuksia kontrata rivakasti. Alla olevassa kuvassa esitetään Atleticon tehtyjen ja päästettyjen maalien jakauma kenttäsektoreittain:

Laitapeli on tällä kaudella ollut Atleticon vahvuus. Erityisesti vasen laita on toiminut erinomaisesti, koska siltä puolelta tehtiin eniten ja päästettiin vähiten maaleja. Aikaisempina kausina nimenomaan laitapeli ja laadukkaiden keskitysten puute on ollut yksi Atleticon kompastuskivistä, joten kehitys otetaan todella positiivisesti vastaan.

Ensi kautta varten tilastojen tukema näennäinen hallinta pitää pystyä muuttamaan sarjapisteiksi. Kaudella 2014 Atletico ei onnistunut kertaakaan (!) nousemaan takaa-ajoasemasta voittoon tai edes tasapeliin. Yksilötasolla ratkaisuvoimaa löytyy rutkasti, mutta jostain syystä hyvätkään suoritukset eivät realisoituneet ratkaiseviksi maaleiksi. Tämä tilastoanalyysi ja sen tuhti tausta-aineisto luovutetaan valmennusjohdon käyttöön, jotta pitkän talven aikana pystytään paneutumaan joukkueen ongelmakohtiin ja hiomaan vahvuuksia. Tuloksena on toivottavasti vastustajan kannalta myrkyllinen keitos sopivaa pelitapaa ja kurinalaisuutta, yksilötaidolla höystettynä.