Ajatuksia Malmin Palloseuran syyskokouksesta ja jäsenmaksukorotuksista

Malmin Palloseura piti torstaina 21.11.2013 perinteisen syyskokouksensa. Aiemmat vuodet ovat olleet läpihuutojuttuja, eikä niissä ole syntynyt keskustelua nimeksikään. Tämä on toki ollut luonnollista, koska valtaosa päätöksistä ja budjettiratkaisuista on tehty pienellä ydinporukalla ennakkoon ja tilaisuuden tarkoitus on ollut enemmänkin tiedottaa kuin keskustella asioista. Keskustelulle ei ole ollut välttämättä tarvettakaan, kun maksut ovat olleet perusteltuja ja kustannusrakenne läpinäkyvyyden puutteesta huolimatta melko looginen. Tällä kertaa tilanne oli kuitenkin täysin erilainen ja vuosisuunnitelman julkaisusta kehkeytyi täydellinen pannukakku, mikä toimi myös tämän kirjoituksen kimmokkeena.

Malmin Palloseura julkisti jo aiemmin kesällä siirtyvänsä naapuriseuroistakin tuttuun malliin, jossa joukkueiden sarjamaksut eriytetään niin sanotusta jäsenmaksusta. Jokainen seuran pelaaja oli jo vuosia maksanut noin 100–160€ suuruista kausimaksua riippumatta siitä, pelasiko se juniorisarjoja, miesten 7. divisioonaa tai vaikkapa Kolmosta. Tällä seura kattoi sarjaosallistumiset, maksoi Liikuntavirastolta saatavat vuorot ja hoiti kaikki sellaiset kustannukset, joita esimerkiksi seuran toimistosta, yhteistyökumppaneista tai vakituisten työntekijöiden palkoista koitui. Pidin muutosta toivottuna ja loogisena siirtymänä kohden jyvitettyä maksupolitiikkaa, jossa jokainen joukkue maksaa kuluttamistaan palveluista ja ikäluokka tai sarjataso määrittää lopulta, millainen summa tästä muodostuu. Laskin sen koituvan myös omaksi hyödyksemme, kulutammehan keskimääräistä vähemmän seuran tarjoamia palveluita.

Näin ei kuitenkaan käynyt. Seura eriytti sarjamaksun jäsenmaksuista, mutta sen sijaan, että jäsenmaksu olisi pienentynyt sarjamaksun verran, kohdistettiin joukkueellemme lisää kustannuksia. Aiempi maksu muodostui piirille menevästä osuudesta (n. 100€/pelaaja) ja seuralle jäävästä osuudesta (n. 60€/pelaaja). Piirin osuus tippui nyt pois, mutta sen sijaan seuran osuutta korotettiin 40 eurolla, eli 60 eurosta 100 euroon. Jäsenmaksutiputusta tuli siis 160€ eurosta 100 euroon, eli yhteensä 60€, joka ei ole kuitenkaan lähelläkään sarjapaikasta aiheutuvia kustannuksia. Kun sarjamaksuihn laskee mukaan pakolliset kenttäkustannukset, muodostuu Kolmosessa joukkueen maksettavaksi noin 3000 euron potti. Tämän kun jakaa viime vuoden pelaajamäärällämme (28), tekee se n. 110€/pelaaja. Kokonaissumma siis n. 210€/pelaaja, joka on hulppea 30 % nosto aiempaan verrattu. Mainittakoon, että kaudella 2008 tuo summa oli vielä sarjatasoon katsomatta ainoastaan 130€/pelaaja, eikä palveluissa ollut minkäänlaista eroa. Missä logiikka?

Avainkysymys kuuluukin: Mitä joukkueemme saa nyt tätä 40€ pelaajakohtaista korotusta vastaan? Ja millä seura perustelee sen, että he keräävät joukkueeltamme 1120 lisäeuroa jo entuudestaan kovan summan (4480€) päälle?

Perustelut maksukorotuksille sekä vasta-argumentit näihin

Nämä olivat myös kysymyksiä, joita tiedustelin syyskokouksessa. Vastaukseksi sain vain epämääräistä mutinaa ja täysin epäloogisia argumentteja, kuten esimerkiksi seuraavassa listatut:

  1. Seura on palkannut lisää työntekijöitä, perustanut oman myymälän ja tehnyt muita seuraa kehittäviä investointeja
  2. Joukkue käyttää huomattavasti enemmän seuran tarjoamia harjoitusvuoroja kuin aiemmin
  3. Joukkue ei käytä seuran tarjoamaa varustesopimusta, nettisivuja tai muita palveluita
  4. Budjettia mietitään seuran näkökulmasta, ei sen sisällä olevan yksittäisen joukkueen
  5. Hallitus on tehnyt ehdotuksen, jota ei voi lähteä nyt enää kumoamaan tai muuttamaan

Uskottavankuuloisia perusteluita, jotka kaatuvat kuitenkin omaan absurdiuteensa. Seuraavassa vastaan näihin yksitellen ja perustelen kantani mahdollisimman kattavasti.

”Seura on palkannut lisää työntekijöitä, perustanut oman myymälän ja tehnyt muita seuraa kehittäviä investointeja”

Joukkue on aina seuraa pienempi ja vain yksi sen sisällä toimivista yksiköistä. Toisaalta yksi looginen syy toimia seurassa on suuruuden tarjoama ekonomia, jossa lähtökohtaisesti tarvittavat palvelut on saatavilla edullisemmin ja isommalla porukalla enemmän neuvotteluvoimaa yhteisiin asioihin. Mutta jos samaan aikaan on tarkoitus kohdistaa sarjamaksut yksittäiselle joukkueelle ja jyvittää näin kustakin koituvia kustannuksia, tuntuu turhalta maksattaa aikuisjoukkueilla esimerkiksi junioripäälliköstä, valmennuspäälliköstä tai muusta vastaavasta, joiden tuottama hyöty on marginaalinen.

Fakta on kuitenkin se, että tavanomaisen aikuisjoukkueen käyttämät palvelut ovat huomattavasti vähäisemmät kuin juniorijoukkueen ja muut kuin seuran edustusjoukkue hyötyvät minimaalisesti juniorituotannosta. Siksi tavallisen aikuisjoukkueen ei missään nimessä pitäisi osallistua sellaisiin kustannuksiin, jotka ovat selkeästi kohdistettavissa joillekin muille toimijoille. Samaan tapaan kuin juniorijoukkueiden ei missään nimessä pitäisi rahoittaa esimerkiksi seuran edustusjoukkueen toimimista, matkoja tai mitään muutakaan – toisin kuin olen monesti nähnyt toimittavan.

”Joukkue käyttää huomattavasti enemmän seuran tarjoamia harjoitusvuoroja kuin aiemmin.”

Pitää varmasti osittain paikkansa. Atletico sijoittui viime kaudella lohkonsa kolmanneksi ja myös seuran aikuisjoukkueista parhaiten, joten on loogista, että myös vuoroja saadaan aiempaa enemmän. Toisaalta tein kartoituksen ja soitin läpi muun muassa Helsingin piiriin ja Liikuntavirastoon selvittääkseni, että minkä verran meistä oikeasti kertyykään kuluja.

Liikuntavirastosta tiesivät kertoa, että avustettavat seurat (joihin Malmin Palloseurakin isona toimijana kuuluu) saavat vakiovuoronsa maksutta, eli esimerkiksi koko kevään mittainen vuoro Kartanon tekonurmelta maksaa siis pyöreät 0 euroa. Samoin kesän nurmivuoromme.

Ja vaikka treenaisimmekin niin sanotuilla irtovuoroilla, liikkuvat tuntihinnat tekonurmilla 11€/h (puoli kenttää) ja nurmivuorot jossain 22–35€/h (koko kenttä) tietämillä, puhuttaessa siis helsinkiläisistä joukkueista. Saimme viime kevääksi yhden vuoron käyttökelvottomasta Kartanosta, jota paikattiin loppukeväästä tyhjillään olleella, seuran ylimääräisellä Pallokenttä-vuorolla. Lisäksi treenasimme kesäkuusta syyskuuhun kerran viikossa noin 1,5kk sinä aikana suljettuna olleella Ala-Malmin nurmella. Määrällisesti vuoroja kertyi siis 30-40 kappaletta, joiden kokonaiskustannus on jossain 300-400 euron kieppeillä. Tälle talvelle meille tarjottiin puolestaan kolmea viikkovuoroa Kartanon tekonurmelta ja oletettavasti tulemme treenaamaan kesällä noin 1-2 kertaa viikossa nurmella. Oli laskuoppi siis mikä tahansa, eivät kenttäkustannukset olisi siis siinäkään tapauksessa kuin maksimissaan noin 1000€ luokkaa. Mutta kuten sanottua, seura ei maksa meille jakamistaan vuoroista edes sen vertaa.

”Joukkue ei käytä seuran tarjoamaa varustesopimusta, nettisivuja tai muita palveluita”

Tämän väitteen logiikka ontuu pahasti. Itse kuvittelisin, että mitä vähemmän palveluita käyttää, sitä pienempi on myös kustannus. Onko siis niin, että seura toivoisi meidän käyttävän maksimaalisesti heidän aikaa ja resursseja, jotta kustannuksemme laskisivat?

Varustesopimus on ollut voimassa nyt noin vuoden verran ja meille tehtiin alusta saakka selväksi, että olisi suotavaa siirtyä Jakon käyttäjäksi heti, kun varustehankinnat ovat taas ajankohtaisia. Painotin jo siinä vaiheessa, että verkkari- ja pelipaitamme ovat vielä uutuudenkiiltäviä, eikä sponsorisopimuksista johtuen uusien hankinta ole mahdollista kuin vasta aikaisintaan kaudelle 2015. Toimitin samassa yhteydessä myös kasan kuitteja skotlantilaiselta varustetoimittajaltamme sekä laskelman, joka osoitti meidän säästäneen noin 1000€ ostaessamme varusteet omia reittejämme. Kun jokainen noin 20–27-vuotias opiskelija tai työuraansa aloitteleva, rahapulasta kärsivä malmilainen maksaa pelaamisestaan itse, olemme olleet pakotettuja hankkimaan varusteemme mahdollisimman edullisia reittejä pitkin. Tämä käsittääkseni ymmärrettiin hyvin, mutta nyt sitä käytetään jälleen argumenttina meitä vastaan. Lisäksi olisi loogista, että seura soveltaisi mieluummin porkkanan kuin kepin periaatetta tarjotessaan joukkueelle jotain konkreettista hyötyä. Esimerkiksi suuruuden ekonomia hintaneuvotteluissa, paremmat toimitusajat ja toimivampi painatuspalvelu tulevat nyt ensimmäisenä mieleeni, mutta vasta viimeiseen kahteen on käsittääkseni reagoitu edellisvuoden aikana.

Nettisivujen osalta seuran tarjoamat palvelut eivät ole kaikessa yksinkertaisuudessaan taipuneet kooditarpeisiimme ja tämäkin saitti on ollut pystyssä vuodesta 2002 ilman, että aiempina vuosina siitä on kukaan heristänyt sormeaan. Meillä on lisäksi ollut aina oma osiomme seuran nettisivuilla, jonka tiedot ovat olleet ajan tasalla todennäköisesti paremmin kuin monen muun joukkueen. Tällä hetkellä näin ei ole, mutta sekin johtuu vain kirjautumistunnusten puutteesta.

”Budjettia mietitään seuran näkökulmasta, ei sen sisällä olevan yksittäisen joukkueen”

Näin sen pitää ilman muuta mennäkin. Mutta niin kauan, kun seuran asema yhtenä Helsingin suurimmista toimijoista (aikuispelaajien määrältään muuten Helsingin toiseksi suurin) halutaan säilyttää ja seuraa pyörittää joukkueiden, tai oikeastaan yksilöiden vuoksi, tulisi asiaa tarkastella myös heidän näkökulmastaan. Budjetit laaditaan aina seuran kannalta, mutta mikäli muutokset koskettavat yksilöä tai tiettyä yksikköä huomattavalla tavalla, on syytä pohtia muutoksen aiheuttamia kokonaisvaikutuksia. Nyt tuntuu siltä, että sarjamaksun suuruutta ei ole millään tavalla huomioitu ja yksittäisen joukkueen mittava rahallinen harmi on joko jätetty huomiotta tai täysin laskematta.

”Hallitus on tehnyt ehdotuksen, jota ei voi lähteä nyt enää kumoamaan tai muuttamaan”

Ajatus sisäsiittoisesta herrakerhosta ja kabinettipäätöksistä on suurin syy sen taustalla, miksi ihmisiä ei saa mukaan yhdistystoimintaan ja minkä takia yhdistysten hallituksiin pyrkii aina vaan niitä samoja henkilöitä. Aidon keskustelun ja avoimuuden puute ovat leimanneet niin Malmin Palloseuraa kuin muitakin yhdistyksiä, joihin olen elinaikanani törmännyt.

Jos jäsenistölle on tarjolla vain kaksi kokousta vuodessa, olisi kai loogista, että jommassakummassa pystyisi keskustelemaan päätöksestä tai alustavien ehdotusten sisällöistä? Tai jos näin ei haluta tehdä, pitäisi seuran keksiä tapa, jolla se voi sitouttaa ihmiset päätöksensä taakse ja antaa mahdollisuuden kysellä tai kyseenalaistaa. Mikäli tällaisesta hinnankorotuksesta tai tiettyjen joukkueiden epäoikeudenmukaisesta kohtelusta olisi saatu tietoa aiemmin, olisi keskustelut todennäköisesti käyty muilla foorumeilla ja tältäkin tilitykseltä vältytty. Jo pelkkä viikko etukäteen toimitettu budjettiehdotus olisi tarjonnut mahdollisuuden vastaehdotukselle tai edes rakentavalle keskustelulle.

Kehitysehdotukset

Koska valittaminen ja mielensäpahoittaminen olisi itsessään typerää, keskityn lopuksi vielä muutamaan kehitysehdotukseen, joilla niin Malmin Palloseuran kuin kaikkien muidenkin yhdistysten ja jalkapalloseurojen toimintaa saisi kehitettyä ja edellä kuvatun tilanteen ratkaistua muutenkin kuin sananvapautta rajoittamalla ja kyräilemällä lähiökuppiloissa.

  1. Seurojen on lisättävä avoimuutta ja pystyttävä osoittamaan joukkuekohtaisella tasolla, että mihin pelaajien maksamat rahat käytetään. Yksimielisyyttä ei varmasti koskaan saavuteta, mutta sitä kautta syntyy ainakin keskustelua ja seura löytää todennäköisemmin yhtenäisen linjan investointien määrille ja maksukorotuksille.
  2. Täydellinen jyvittäminen on haastavaa, mutta suuntana se on silti järkevä. Kunkin joukkueen pitäisi maksaa vain sellaisista palveluista, joita se todellisuudessa käyttää. Junioripäällikön palkka ei esimerkiksi kosketa millään tapaa aikuisjoukkueita tai aikuisjoukkueen pelimatkakustannukset junioreita.
  3. Yksityiskohtaisemmalla tasolla ajateltuna, yhdenkään juniorijoukkueen ei tulisi maksaa edustusjoukkueen tekemisiä, varsinkaan tällä tasolla. Pelkästään jo Atleticon esimerkki, tai naapurista vaikkapa Puistolan Urheilijoiden edustusjoukkue, todistaa, että hyvähenkinen tiimi pystyy menestymään Kolmosessa ja houkuttelemaan vuosi toisensa jälkeen lupaavia pelaajia seuraan ilman, että suurin syy on ilmainen kausi. Hyvä henki, hyvin johdettu porukka ja mielekäs sosiaalinen ympäristö riittävät.
  4. Vastaavasti yhdenkään aikuisjoukkueen ei tulisi maksaa sellaisista palveluista, jotka ovat selkeästi kohdistettu junioreille. Oli sitten kyseessä junioripäällikön palkkaaminen, taitokoulujen järjestäminen tai muu vastaava investointi, kohdistettakoon ne niille, joille se on tarkoitettu.
  5. Maksukorotuksista ja toimintamallin muutoksista, kuten myös budjettiehdotuksesta on tiedotettava etukäteen kaikkien joukkueiden päättäjille tai järjestettävä yhteinen, koottu keskustelutilaisuus, jossa näistä on mahdollista käydä läpi rakentavassa hengessä ennen lopullista päätöstä tai vuosikokoukseen valmisteltua ehdotusta. Tai edes toimitettava ehdotukset etukäteen tutustuttavaksi. Vain sitä kautta saadaan mahdollisia vastaehdotuksia ja tehdään päätöksiä, jotka ovat ainakin valtaosan mieleen.
  6. Erimielisyyksistä on keskusteltava ja etsittävä yhteisiä ratkaisuvaihtoehtoja sen sijaan, että yksittäisiä joukkueita syrjittäisiin tai rankaistaisiin sen teoista tai tekemättömyydestä. Niin kauan kuin joukkue ei tahraa seuran imagoa tai aiheuta taloudellista harmia, pitäisi kullekin yksikölle, myös niille itsenäisemmille, tarjota edellytykset toimia ja harjoittaa omannäköistään harrastustoimintaa.

Päätössanat:

Viime torstai jätti hyvin sekavan olon. Olin ensin äärimmäisen ärtynyt, mutta viime päivät ollut lähinnä surullinen siitä tavasta, millä seura oli päättänyt kohdella 20 vuotta tyylikkäästi värejään kantanutta joukkuetta ja sen pelaajistoa. Monella meistä kun on takana yli 15-vuotinen ura malmilaispaidoissa ja varmasti neli- tai jopa viisinumeroisia summia maksettuna seuralle. Tämän viimeisen 19 vuoden aikana, kun olen pelannut MPS:ssä, en ollut kertaakaan tuntenut itseäni niin härskisti petetyksi.

Viime aikoina lähentyneet välit, rakentavat keskustelut ja takana oleva menestyksekäs Kolmosen kausi joukkueen hulppeine 20-vuotisjuhlineen jättivät sellaisen olon, että tuleva vuosi tulee olemaan se kaikkien aikojen Atletico-kausi, mutta kaikilta näiltä odotuksilta vedettiin matto tylysti alta. Jäi jopa sellainen tunne, että seura yrittää tahallaan vaikeuttaa viime kauden menestysjoukkuettaan siitäkin huolimatta, että Atleticolta löytyy monien toimintaa ulkopuolelta seuranneiden mielestä MPS:n lupaavimmat aikuispelaajat, poikkeuksellisen osaava valmennuskaksikko ja hyvin toimivat taustat sekä ennen kaikkea parhaat edellytykset nostaa malmilaisjalkapalloilu jälleen kakkosdivaritasolle niin halutessaan. Siitäkin huolimatta, että taloudellista tukea ei ole koskaan tullut.

Odotin siis kustannusten laskevan ja maksurakenteen selkiytyvän, mutta seura osoitti joko täydellistä laskutaidon puutetta tai häikäilemätöntä valtapeliä vaikeuttaessaan merkittävästi Atleticon finanssipuolta. Summa voi olla jonkun mielestä euromääräisesti pieni, mutta prosentuaalinen korotus ja seuran käyttämä toimintatapa jättivät toivomisenvaraa. Varsinkin sen jälkeen, kun seura ehti linjata tavoittelevansa asemaa helposti lähestyttävänä ja hinta-laatu-suhteeltaan hyvänä toimijana. Kustannustason nousu viestii valitettavasti kaikkea muuta.

Päätöksen jälkeen on pohdittu useita eri skenaarioita monissa eri porukoissa sekä mietitty tulevaisuutta hieman erilaisista vinkkeleistä, mutta niiden läpikäyminen ei ole millään tapaa järkevää tässä yhteydessä.  Sen sijaan toivon tämän tekstin herättelevän joukkueita käymään läpi ja selvittämään, että mistä oikeasti maksavat ja ennen kaikkea kannustavan seuroja kehittämään toimintamallejaan ja kustannusrakenteitaan sekä lisäämään avoimuutta tekemiseensä. Se oli myös suurin syy jakelun laajuuteen. Asia kun on varmasti ajankohtainen niin muissa seuroissa kuin joukkueissakin. Tavoitteeni ei ole siis syyllistää ketään yksittäistä henkilöä tai päätöksestään huolimatta mustamaalata kasvattajaseuraani, mutta sen sijaan uskon, että julkinen esiintuloni omalla ja joukkueemme nimellä kannustaa kyseenalaistamaan yleensäkin seurojen politiikkaa ja keskustelemaan avoimemmin siitä, millaista vastinetta kukin saa rahoilleen.

Lopuksi esitän myös toiveen, että mikäli seuran päätökset pysyvät muuttumattomina, eikä kuluissa tulla vastaan, pystymme löytämään itsellemme taloudellista tukea ja toisaalta kattamaan joukkueen toiminnasta syntyviä kustannuksia muillakin tavoin kuin pelaajien kautta. Jos sinulla, lukijani, on tähän ajatuksia, kuulen niitä enemmän kuin mielelläni. Yhteystiedot löydät Info-osion kautta.

Janne Vottonen,
MPS-vaikuttaja jo vuodesta 1994

 

Tekstissä käyttämäni lähteet:

http://www.palloliitto.fi/helsinki/piiri/piirin-maksut/kilpailu-ja-osallistumismaksut-2013
Seuran jäsenmaksuohjeet vuosilta 2008, 2009, 2010, 2011, 2012 ja 2013
Keskustelut Sari Kiurun (Liikuntavirasto) ja Risto Rissasen (Helsingin piiri) kanssa 25.11.2013
Kymmenet sähköpostiviestit ja Facebook-keskustelut viimeisen vajaa viikon ajalta.
 
MPS:n hallitus antoi kirjoitukseen oman vastineensa, joka on julkaistu seuran nettisivuilla 26.11.2013