Suomen Regions’ Cupin 3. kierros: Atletico Malmi – Kiffen 4-5 rp., 0-0

kesäkuu 1, 2013

Maalit
-

Rangaistuspotkukilpailu

0-1 Kiffen; maali
1-1 Jukka Haarala; maali
1-2 Kiffen; maali
1-2 Mikko Kouri; yli
1-2 Kiffen; yli
2-2 Jani Putkonen; maali
2-3 Kiffen; maali
3-3 Timo Kinnunen; maali
3-4 Kiffen; maali
4-4 Jani Lehti; maali
4-4 Kiffen; torjunta
4-4 Samu Nurminen; torjunta
4-5 Kiffen; maali
4-5 Jaakko Peltonen; yli

Avaus (4-4-2)

Elis Rintala (MV)
Niko Ruokolainen 91′ Timo Kinnunen
Juho Launonen 81′ Antti Säynätkari
Mikko Kouri
Toni Valido
Janne Hampaala (c) 46′ Jaakko Peltonen
Mikko Huupponen
Jani Hannula 46′ Jukka Haarala
Samu Nurminen
Roni Tran 61′ Jani Lehti
Jani Putkonen

Muut vaihtopelaajat

Niko Lempinen (MV)
Pauli Saastamoinen

Raportti

Cup-juna kuljetti Atleetit jo kolmannelle kierrokselle ja aloitti samalla varsinaisen härkäviikon; nimittäin kolme peliä kuuteen päivään. Arpa olisi voinut olla myös hieman suosiollisempi, sillä KPR-leikittelyn jälkeen seuraavaksi Atleticon eteen ”oli määrä kyykistyä” Kiffenin, joka vielä vuosi takaperin palloili Kakkosessa. Joukkue tiedettiin pelaajalistansa puolesta kovaksi, vaikkakin alkukauden ottelut olivat olleet vierailijalle haastavia. Ottelupaikaksi valikoitui kinkkisestä aikataulusta johtuen samettinen Pukinmäen nurmi, joka sopi kuitenkin hyväkuntoisena alustana ja Koillis-Helsingin eräänä kehtona toki myös Atleeteille.

Orastavasta otteluruuhkasta johtuen Timo Kinnunen oli valinnut päivän kokoonpanoon sekoituksen normaalista pelaajaringistä ja vähän vähemmille minuuteille jääneistä Atleeteista. Puolustuslinjaa miehittivät siis kauden jokaisessa ottelussa täydet minuutit pelannut Mikko Kourin lisäksi mm. pitkästä aikaa avauksessa nähty Toni Valido sekä vasta toista kertaa tällä kaudella esiintynyt Juho Launonen. Poissaoloja oli jälleen jokunen, joista ehkäpä se merkittävin oli edellispelissä puhtaan hattutempun iskenyt Alfred Sinnemäki. Penkiltä löytyi silti totuttuun tyyliin rutkasti voimaa ja vaihtoehtoja käytettäväksi.

Ilahduttavaa oli nähdä myös se, että jälleen kerran varsin mukava määrä katsojia oli saapunut todistamaan cup-taistoa. Valitettavasti viihdyttävyys ja se haluttu jännitysmomentti jäivät kuitenkin ottelun loppuratkaisua lukuun ottamatta todella vähiin. Hienona perinneseurana Atleticonkin kunnioittama Kiffen teki nimittäin todella suuren karhunpalveluksen seuralleen ja tarjoili todellista antifutista kannattajilleen. Joukkue tappoi pelin tempon täysin ja keskittyi roiskimaan palloa hyökkäyspäähän maksimoiden erikoistilanteet ja vaarallisena tiedetyt rajaheitot. Vihun avauksesta kun sattui löytymään koko joukko Ponnistuksessa edellisvuosina palloilleita sankareita, suurimpana ”tähtenään” Timo ”Yskä” Yrjönen, joka Nelosen finaalissa onnistui mm. heittämään puolesta kentästä sivurajaheiton silloisen maalivahtimme hyppysten kautta sisään.

Iso kenttä ja juoksuratojen ympäröimät reunat tekivät ottelusta siis lopulta puuduttavan tylsän ja hidastempoisen. Kuvaavaa oli, että oikeastaan ensimmäisen puolituntisen aikana ei nähty yhtäkään maalipaikkaa ja pallo vietti viheriön ulkopuolella varmasti useita minuutteja.

Ensimmäinen ja oikeastaan koko jakson ainoa paikka siunaantuikin Kiffenille noin 27. minuutilla, kun keskialueelta lähtenyt ristipallo päätyi oikeaan laitaan kulmalipun tuntumaan. Sieltä syöttö takaviistoon ja mustapaita oli päästä laukaisupaikkaan boksin sisältä. Hupi Huupponen ehti kuitenkin liukua viime hetkellä väliin. Toki Kiffen heitteli myös tukun sivurajaheittoja ja antoi kulmapotkujakin useamman kappaleen, mutta yksikään niistä ei lopulta aiheuttanut suurempaa vaaraa.

Jos Atleticon omat paikat olivat jääneet ensimmäisellä jaksolla vähiin, niin sama linja jatkui myös toisella kolmevarttisella. Kiffen tappoi pelin hyökkäyspään lisäksi myös puolustuksessa ”parkkeeraamalla bussiin” todella ripeästi oman puoliskonsa puoliväliin ja sumputtamalla keskustan täysin. Alustaan tottumaton ja ehkä hitusen heikolla jalalla liikkeellä ollut Atletico sortuikin useampaan otteeseen pidempiin ristipalloihin ja hyökkääjille tarkoitettuihin puolipitkiin avauksiin, joissa keltapaidat jäivät kuitenkin useimmiten kakkoseksi fyysisemmille kiistakumppaneilleen.

Toisen puoliajan suurimmat vaaratilanteet tulivat yllätysyllätys jälleen rajaheitoista, kun jo heti 49. minuutilla ”Yskän” linko oli painua jatkon kautta takanurkkaan. Maalilta kuitenkin vältyttiin. Viitisen minuuttia myöhemmin mentiin puolestaan toisessa päässä, kun Toni Validon keskityksen jälkeen puoliajalla sisään vaihdetuista pelaajista sekä Jasu Peltonen että Jugi Haarala pääsivät hakemaan ratkaisua. Jälkimmäisen laukaus kuitenkin blokattiin. Kymmenisen minuuttia myöhemmin avausmaali oli jo lähellä, kun Atleticon kulmapotku annettiin matalana etualueella. Jugi ohjasi sen luukulle, mutta Kiffen sai purettua. Pallo päätyi kuitenkin Samu Nurmisen jalkaan, jonka laukaus kilpistyi Kiffenin lihamuuriin ja meni vain hieman ohi. Seuraavasta tilanteesta vielä Mikko Kouri onnistui ohjaamaan pallon vaarallisenoloisesti, mutta peliväline leijaili kuitenkin hienokseltaan yli.

Atletico sai vielä yhden vaarallisen paikan 73. minuutilla, kun Samun haasto ja keskitys laidallaan päättyi Japu Putkosen jalkaan aivan boksin takarajalle. Vaikka Japulla oli hetki jopa aikaa, viuhui veto kuitenkin hyvästä paikasta huolimatta räikeästi yli. Loppupeli mentiinkin sitten Kiffenin painaessa aavistuksen lujemmin. Maalilla jälleen erinomaisesti pelannut Elis Rintala piti kuitenkin joukkuettaan pystyssä. Hän ehti väliin niin Niko Ruokolaisen epäonniseen puskuun kuin myös Kiffenin tuliseen vetoon, jonka jälkeen osa vierailijan vaihtopenkillä ehti jo tuulettaa varmaa maalia. Kymmenen minuutin sisään mahtui vielä kolmaskin paraatipelastus, joka huonommalla tuurilla ja maalivahtipelillä olisi hyvinkin voinut upota sisään.

Loppu meni pääasiassa jatkoaikaa odotellessa. Atletico yritti hakea ratkaisua epätoivoisilla, pitkillä palloilla ja turhautui Kiffenin selkeästi sääntöjen rajamailla harjoitettuihin otteisiin. Tuomari piti kuitenkin linjansa loppuun saakka, eikä puuttunut peliin, vaikka kymmenkunta korttia ja jokunen ulosajokaan ei olisi ollut vääryys keltaisin silmälasein katsottuna. Tämä kuitenkin johtui pitkälti siitä, että loppua kohden kummaltakin joukkueelta loppui selkeästi jalat kesken. Tempo hiipui vielä entisestään ja keskikentällä oltiin puolin ja toisin myöhässä tilanteista. Lisäksi muutama Atleetti oli yksinkertaisesti niin nopea, ettei mustapaidoilla ollut muita aseita kuin repiä paidasta jopa kaksin käsin.

Varsinainen peliaika päättyi siis maalittomiin tasalukemiin, eikä jatkoajan puolituntinenkaan tuonut tähän muutosta. Atleticolla oli heittää vielä muutama pari tuoreita jalkoja aivan lopussa kentälle, mutta siitäkin huolimatta väsymys näkyi lehdistökatsomoon saakka. Kiffen taas jatkoi samalla kaavalla loppuun asti, joten tilanteet jäivät molemmilta vähiin. Elis nappasi maalillaan vielä yhden näyttävän jalkatorjunnan, mutta jatkoajankin jälkeen tulostaululla oli bongattavissa tilanteisiin nähden ansaitut kiikarilukemat.

Regions’ Cupin kolmas kierros kulminoitui siis toista kertaa peräkkäin rankkareihin, joissa pitkästä aikaa vastustaja oli vahvempi. Molempien joukkueiden viidestä ensimmäisestä vetäjästä yksi epäonnistui (Atleeteilta Koopa; Jugin, Japun, Timon ja Kuulan maalattua). Sen jälkeen mentiin pareittain ja jo heti ensimmäisellä kierroksella Atleticolla oli paikka ratkaista ottelu. Elis koppasi Kiffen-pelurin vedon kiinni, mutta Samun hermo ei pitänyt valitettavasti loppuun saakka. Tuloksena torjunta ja kierros jatkui. Seuraavassa ampujaparissa Kiffenin laukaus onnistui, kun taas Jasu pommitti pallon räikeästi yli. Niinpä rankkarit päättyivät lopulta 4-5-tappioon Atleettien harmiksi.

Neljäs kierros ja sitä kautta myös eurokentät jäivät siis tällä kertaa haaveeksi ja harvinaisen ikävää fudista pelannut Kiffen korjasi potin. Vierailija onnistui taktisilla, joskin eri jalkapallojumalien mielestä varmasti varsin kyseenalaisilla, metodeillaan horjuttamaan Atleticon tasapainoa ja tappamaan tempon täysin. Atletico puolestaan lähti tähän kävelyyn mukaan, eikä luonut ottelussa kovinkaan montaa maalipaikkaa. Elis piti maalillaan joukkuetta pystyssä pariinkin otteeseen, joten viime kädessä Kiffenin voitto oli kai ansaittu, ainakin maalipaikkoihin nähden. Vain se tapa, jolla tuo voitto tuli, jätti malmilaisleirissä vähän turhankin paljon hampaankoloon.

Kuvia ottelusta nähtävillä täältä!