HPS/2 – Atletico Malmi 1-6 (1-2)

lokakuu 6, 2011

Lohkon kärkikamppailu oli jo hyvää aikaa sitten ratkennut ja Atletico Malmi varmistanut johtoaseman niin MaKu/Baltikaan kuin tätä noin miltei 30 pistettä perässä seuranneeseen pääjoukkoonkin. Yksin pelottomana edenneen Atleticon panokset illan otteluun olivatkin oikeastaan enää kauden lopulliseen piste- ja maalisaldoon liittyviä, sillä voitokkaalla ottelulla oli mahdollisuus tehdä historiaa ja päättää 22 ottelun mittainen kausi ilman ainuttakaan tappiota. Toisessa lohkossa vastaavanlaiseen suvereeniin dominointiin kyennyt Ponnistus oli hyvin lähellä täysin samankaltaista suoritusta, mutta kompastui kuitenkin kalkkiviivoilla viimeiseen mahdolliseen vastustajaansa.

Tavoitteet olivat siis selkeät ja myös kokoonpano näitä mukaileva. Poissaolijoita oli edellisen TöTa-ottelun tapaan melko runsaasti, mukaan lukien Panu, Jasu, Jokke ja Kuula, mutta siitäkin huolimatta varsinkin avaus oli hyvin kilpailukykyinen. Penkillä nähtiin puolestaan varamaalivahti ja kolme kenttäpelaajavaihtaria.

Avaus (4-4-2):

Niko Lempinen (MV);
Niko Ruokolainen, Joonas Peltonen (v), Timo Kinnunen (C), Ville Ruuska (> Janne Vottonen 72′);
Jani Putkonen (v), Janne Hampaala, Jani Hannula, Roni Tran (> Antti Nurkka 62′);
Alfred Sinnemäki (> Olli Harmainen 72′), Santeri Kunttu (v)

(vaihdossa Antti Nurkka, Erkki Hyttinen, Janne Vottonen ja Olli Harmainen)

Ottelu sai todellisen shokkialun, kun Pirkkolan sateen runtelemalla hiekalla pirteimmin aloittikin HPS. Peliä ei ollut pelattu vielä edes kahta minuuttia, kun kotijoukkue siirtyi jo 1-0-johtoon. Mutainen ja kuoppainen kenttä teki tepposet alakerrassa neppailleille puolustajille, HPS pääsi riistoon ja pelasi hyökkääjän yksin läpi. Viimeistely onnistui myös ja pallo ohitti maalissa pelanneen Lepan.

Alku ei muutenkaan ollut vakuuttavin mahdollinen, sillä vaikeahko alusta ja kumpaakin laitaa miltei sivurajan mitalta ympäröineet vesilätäköt tekivät pelinrakentelustamme hyvin hankalaa. Pallo pomppi ja pysähteli lammikoihin, mikä vaikeutti kauden aikana tutuksi tullutta ”joga bonitoamme”. Niinpä ottelun alkupuolella pallo liitelikin yläilmoissa ehkä hieman totuttua enemmän. HPS oli kuitenkin valmistautunut tähän odotettua ja kevätkierroksen alkukierrosta selkeästi paremmin. Moni linjan taakse tähdännyt pystypallo kimpoili siis harmittavan usein flipperinä takaisin.

Peli etenikin yli puolenvälin kotijoukkueen komennossa ja penkillä hiipi mieliin ehkä kevyt pelkokin siitä, että millainenhan peli tästä lopulta tulee… Kauaa ei tarvinnut kuitenkaan murehtia, kun alkoi taas totutusti tapahtua. Ensiksi 24. minuutilla Japu oli lähellä tasoittaa pelin riistettyään munkin itselleen 1v1-tilanteesta hyökkäyspäässä. Vaikka vastassa oli enää käytännössä maalivahti, suuntautui veto kuitenkin päin tätä. Paria minuuttia myöhemmin kova taistelu ja tsemppi kuitenkin palkittiin, sillä Niko teki huikean nousun vasemman pakin tontiltaan lähtien liikkeelle omalta kenttäpuoliskoltamme. Muutaman harhauttelun ja miltei menetetyn pallon jälkeen hän päätyi aina päätyrajalle saakka, josta keskityksen sijaan lähti syöttö kahden pakin välistä toiseen aaltoon hiipineelle Leegolle. Keskikentällä erinomaisen ottelun pelannut Leego ei lähtenyt laukomaan vielä ykkösellä, vaan harhautti vastaan tulleen vastustajan ja laukoi sitten 16-rajalta pallon matalana vasempaan kulmaan. Niinpä ottelu oli tasan 1-1.

Tasaisena se myös säilyi aina ensimmäisen puoliajan loppuun saakka, kunnes Atleticon ”ManUtd”-efekti toimi jälleen kerran viime hetkillä tehdyn maalin merkeissä. Ottelua oli pelattu jo 44 minuuttia, kun edellisen maalin kaava toistui, tosin eri pelaajilla. Japu taisteli pallon vasemmalla laidalla ja siirsi sen keskelle Alfille, joka otti pelivälinen haltuun ja pamautti vähän Leegoa kauempaa komean roikun etunurkasta sisään. Niinpä tauolle mentiin kuitenkin 2-1-lukemissa.

Toinen puoliaika oli sitten Atleticon maali-iloittelua, jonka käynnisti 53. minuutilla Timo. HPS:n veskarilla ei ollut varmasti paras päivä, mutta komea oli myös Timon veto! Yli 25 metristä lähtenyt laukaus vaparista painui muurin yli vasempaan alanurkkaan penkkimiesten naureskellessa epäuskoisina. Maalisarake komistui entisestään neljä minuuttia myöhemmin, kun Leego ja Nani pelasivat Japun ties kuinka monetta kertaa maalipaikoille. Tällä kertaa hän ohitti veskarin, joka potkaisi puolittain huti pallosta ja päästi Japun viimeistelemään vielä miltei nollakulmastakin oikeaan sivuverkkoon.

Sen jälkeen mentiinkin 20 minuuttia ilman erikoisempia tilanteita. Kunttu pääsi puolittain läpi ja veskari koppasi päin tulleen laukauksen, jonka lisäksi toisessa päässä nähtiin Lepalta muutama erinomainen torjunta. Maaleja tai tuhannen taalan paikkoja ei kuitenkaan kummassakaan päässä ollut.

78. minuutilla syntyi jo 5-1-osuma, kun Kunttu kaadettiin boksin sisällä läpiajon päätteeksi. Hieman ehkä lepsusti tulleesta tuomiosta vihellettiin myös pilkku, vaikka kortteja ei noussutkaan. Vetämään asteli muutamia minuutteja aiemmin Jannen kanssa sisään vaihdettu Opa. Veskari aavisti väärään kulmaan ja Opa viimeisteli oikealle. Paria minuuttia myöhemmin nähtiin vaaranpaikkoja keltaisten päässä. Ensiksi Lepa joutui venymään vapariin alanurkasta ja sitä seuranneesta kulmassa tolppamiehet saivat olla hereillä. Pusku suuntasi kohti oikeaa alakulmaa, jonka Janne pelasti maaliviivalta. Tätä seurasi kuitenkin ripari, jonka toisella tolpalla päivystänyt Niko sai puolestaan purettua väljemmille vesille. Maali siis varjeltui lopussa avautuneesta pelistä huolimatta, pitkälti kiitos erinomaisen maalivahtipelin ja uhrautuvan puolustamisen. Hyvän ottelun pelannut Lepa kruunasi vielä kamppailunsa syöttöpisteellä vain hetkeä myöhemmin. Hän nimittäin lähetti huudon saattelemana tarkan avauksen Japulle, joka kirmasi linjan lävitse ja viimeisteli sillä varmuudella, millä nyt 25 maalin miehen täytyykin. Niinpä loppulukemiksi jäivät 6-1.

Kokonaisuudessaan ottelu osoittautui niin vaikeaksi kuin osasimme odottaakin. Pirkkolan heikkokuntoinen hiekka ei varmasti palvele ketään vähääkään pelaavampaa joukkuetta, mutta hyvin pystyimme kuitenkin kääntämään ottelun vielä tappiolukemista täydelliseksi dominoinniksi. Koko joukkue pelasi uhrautuvasti ja taisteli erinomaisesti siitäkin huolimatta, ettei ottelussa ollut suurempia panoksia. HPS antoi myös hyvän vastuksen erityisesti ensimmäisellä jaksolla, mutta väsähti maalien ja innon loppumisen myötä loppua kohden. Positiivista oli myös se, että ratkaisijoita löytyi laajalta rintamalta ja peli-ilme oli vaihtomiehiä myöten lupaava tulevan viikon Ponnistus-ottelua ajatellen.

Sarja päättyi siis osaltamme tilanteeseen, jossa 22 ottelusta kertyi yhteensä 20 voittoa, eikä ainuttakaan tappiota (maalierolla 93–24). 62 pistettä ja 9 pojon ero kakkoseksi sijoittuneeseen MaKu/Baltikaan, liki 30 pisteen kaulasta kolmoseksi tulleeseen Töölön Taistoon puhumattakaan, oli varmasti enemmän kuin osasimme alkukaudesta odottaakaan. Loppujen lopuksi kova työ ja tasaiset esitykset palkittiin kuitenkin ansaitusti, ja sarjataso vaihtuu taas ensi kaudeksi takaisin Kolmoseen. Ensi kautta ja astetta kovempia pelejä odotellessa on jäljellä kuitenkin vielä kauden ehdoton kohokohta, kun palkkioksi menestyksestä saavutimme pääsyn myös piirin finaaleihin. Vastaan tulevan viikon torstaina (13.10.) asettuu toista lohkoa suvereenisti dominoinut Ponnistus. Ottelu pelataan Töölön Pallokenttä 7:llä klo 18.00 alkaen. Atletico toivottaakin kaikki keltaista väriä tunnustavat faninsa juhlimaan yhdessä sarjanousua ja tsemppaamaan Atleetit vielä kertaalleen voittoon perinteikkäästä Ponnistuksesta!

Ottelun tähtipelaajapisteet:
3  –  Janne Hampaala: Leegolta ehdottomasti kauden paras esitys. Todella kovaa taistelua ja erinomaista pallollista peliä. Oli varmasti ratkaisevin tekijä tässä voitossa.
2  –  Jani Putkonen: Päätti huippukautensa kahteen maaliin. Oli alusta tai vastustaja mikä tahansa, Japu on ollut täysin pitelemätön.
1  –  Niko Lempinen: Erinomainen peli maalilla. Yksi meni omiin, mutta hyviä ja tärkeitä koppeja oli useampikin.