Töölön Taisto – Atletico Malmi 2-3 (0-1)

kesäkuu 28, 2011

Jalkapallomaailma, aivan kuten muukin viihde ja urheilu elävät perinteistä. Ihmiset rakastavat vuosittaista toistuvuutta ja sopivan ristiriitaisia vastakkainasetteluja, joiden merkitys on osapuolille useimmiten enemmän kuin vain kolme pistettä tai voitettu ottelu. Vastakkainasetteluja ja keskinäistä lietsontaa nähdään useimmiten eurokentillä ja korkeammissa sarjoisa, mutta sitä on havaittavissa toki myös alempana. Jos parin viikon takaista derbyä MPS/2:ta vastaan odoteltiin innokkaasti, niin vei illan kamppailu tästä vielä selvän voiton. Vastaan asettui nimittäin jonkinlainen henkinen ”pikkuveli” ja jo vuosien takaa tuttu ystävyysseuramme Töölön Taisto. Joukkueet kohtasivat ensimmäistä kertaa vuosituhannen alkupuolella, kun Atletico Malmi pelasi vielä Seiskaa ja TöTa aloitteli taivaltaan harrastesarjoissa, jonka jälkeen keskinäisestä harjoitusottelusta oli tullut jo miltei vuotuinen talviperinne. Ihan jokaisen pre-seasonin aikana ei ottelua valitettavasti ole saatu järjestettyä, mutta toistemme tekemisiä on siitäkin huolimatta seurattu hyvinkin kiinnostuneina. Sarjatasot ovat vaihtuneet ja molemmat joukkueet kohonneet alasarjamudista ylemmäksi, mutta vasta viimein nyt oli luvassa kaikkien aikojen ensimmäinen virallinen sarjapelimme TöTaa vastaan!

Panokset otteluun olivat siis astetta isommat. Kotijoukkueena Bolliksen helteisessä illassa oli siis rakas vihollisemme ja joukkue, jota vastaan tänäkin talvena olimme tapelleet 1-1-tasapelin harjoituskautemme alkupuolella. Edellisviikkoiset murheelliset peliesitykset painoivat myös vielä mielessä, eikä sitäkään seikkaa voinut unohtaa, että MaKu oli kivunnut ykköseksi kolmen pisteen erolla, tosin yhden ottelun enemmän pelanneena. TöTa taas oli kärsinyt muutaman yllättävän pistemenetyksen, jonka seurauksena he olivat jo tippumassa kärkitaistosta. Illan peli tarjosi siis kotijoukkueelle mahdollisuuden tasoittaa sarja-asetelmia ja kaventaa kärkipään eroa ylempään keskikastiin. Me taas lähdimme tekemään eroa näihin pyrkyreihin muistaen senkin, ettei vastustaja ollut vielä koskaan onnistunut voittamaan meitä.

Kokoonpanon osalta kaikki näytti oikein hyvältä, sillä puutelistalla olivat lähinnä puolustuspäästä Niko ja Daddy sekä hyökkäyksestä Kuula, mutta penkille oli siitäkin huolimatta tunkua jopa liiaksi. Niinpä kokoonpanoon kirjattiin ensimmäistä kertaa tällä kaudella 18 nimeä sisältäen mm. varamaalivahdin!

Avaus (4-4-2):

Niko Lempinen (MV);
Pauli Saastamoinen (> Joonas Peltonen 77′), Panu Paajanen, Mika Mäkelä, Ville Ruuska (> Vesa Viita 37′);
Jaakko Peltonen, Jonatan Wasenius (v, > Riku Seppänen 82′), Timo Kinnunen (C), Jani Hannula (> Ville Suhonen 84′ (v)) ;
Jani Putkonen (v, > Ilkka Taipale 81′), Santeri Kunttu (> Casper Brouwer 70′)

(vaihdossa Casper Brouwer, Erkki Hyttinen, Joonas Peltonen, Riku Seppänen, Vesa Viita, Ville Suhonen ja Ilkka Taipale)

Itse ottelu pelattiin Pallokentän pikkuruisella seiskakentällä, joka myös heti ottelun alkutahdeista saakka määräsi paljon pelin kulkua. Postimerkinkokoinen baana kavensi pelitilaa selvästi ja pakotti nopeisiin ratkaisuihin. Vastustaja oli aina lähellä ja toisaalta taas jo omasta päästä annettu vapaapotku saattoi hyvin leijailla aina toiselle rankkarialueelle saakka. Koko ensimmäinen jakso olikin siis enemmän tai vähemmän jonkinlaista taistelupalloilua, jossa fyysisyys ja vastustajan pelin rikkominen nousivat miltei pallollista pelaamista suurempaan osaan. Myös ottelun tuomarikolmikko toi kamppailuun oman mausteensa viheltämällä tasaisen varmasti väärin jopa useammin kuin keskimääräisessä Nelosen kamppailussa. Onneksemme tämä vaikeutti kuitenkin tasapuolisesti molempien peliä.

Ottelun alkupuoli oli siis melko tasaista peliä, aivan kuten viime aikojen trendi TöTaa vastaan on harjoituspeleissämme ollut. Kaksi liikkuvaa ja paikoin teknistäkin peliä pelaavaa joukkuetta hyökkäsivät vuoronperään, mutta useimmiten pallo kilpistyi kuitenkin keskialueella tai viimeistään toppariosastoon, kun vapaata tilaa ei yksinkertaisesti löytynyt tarpeeksi.

Varsinaisia maalitilanteita ei siis ensimmäisellä jaksolla nähty montaakaan. TöTan vaarallisimmat paikat ajoittuivat alkupuoliskolle, mm. vaparista tulleen ylärimalaukauksen ja muutaman potentiaalisen keskityksenjälkeisen vedon voimin, kun taas oma tilanteidenrakentelumme tuotti tulosta oikeastaan vasta ensimmäisen jakson loppupuolella. Ensiksi noin 34 minuutin kohdalla paine oli oikeassa laidassa, jossa pakin tontiltaan kirmannut Rubale sai pallon kulmalipun tuntumassa. Hän lähti haastamaan vastustajan laitapakkia ja pääsikin puolittain jo ohi, kunnes hänet melko törkeänoloisesti kaadettiin rankkarialueen rajalla. Tuomari ei nähnyt tilanteessa kuitenkaan mitään virhettä, vaan tuomitsi siitä maalipotkun. Tilanteen seurauksena Rubale loukkasi myös jo aiemmin hajottamaansa kättä hieman lisää ja joutui tulemaan vaihtoon. Myöskään vaaralliset rajaheitot ja muutama saamamme kulmapotku eivät tuottaneet tulosta.

Kun suurin osa varmasti odotteli jo puoliaikaa, nähtiin kuitenkin avausmaali aivan ensimmäisen jakson lopussa.. Pallo oli jo ylittämässä sivurajaa vastustajan laitamiehen suojatessa, mutta jostain taustalta ilmestyi piikissä väsymättömästi ravannut Kunttu. Hän hyppäsi jalat edellä kohti palloa ja onnistui liukumaan sen jonkinlaisella ”slaissilla”vielä kentän puolelle. Vastustajan toppari ennätti kuitenkin väliin ja pelasi pallon alaspäin kohti maalivahtia. Syöttö oli lopulta liian hidas ja takaa hiipinyt Japu ennätti palloon vielä ennen hölmistynyttä molaria. Maalitilastoamme ylivoimaisesti johtava Japu ohitti maalivahdin ja sijoitti pallon varmasti verkkoon TöTa-puolustajien sättiessä toisiaan. Tauolle lähdettiin siis 0-1-johdossamme.

Jos ensimmäinen puoliaika oli ollut kauttaaltaan tasaista, alkoivat tasoerot näkyä sitten toisella jaksolla. Atleetti-luotsi Sakke teki muutaman taktisen muutoksen ja siirsi kapteeni-Timon kärkeen ja Japun takaisin laitalinkiksi. Tämä myös tuntui tuottavan tulosta, sillä toisen puoliajan ensimmäiset minuutit olivat täydellistä malmilaisdominointia.

50. minuutilla Timo hassutteli ensin oikeassa laidassa puolustajaa ja antoi sitten matalan keskityksen luukulle. Ensimmäisenä palloon ehti melkoisena maalinäätänäkin tunnettu Nani, joka kuitenkin laukoi päin maalivahtia. Seuraavaksi tilanteeseen ehti sitten ensimmäisen maalin erinomaisella liukkarillaan alustanut Kunttu, joka hänkin osui ensin maalivahtiin, mutta onnistui sitten tyrkkäämään pelivälineen sisään toisesta riparista. Ja vain minuuttia myöhemmin soi TöTa-päässä jälleen. Tällä kertaa Kunttu tiputti rankkarialueen rajan tuntumassa pallon Timolle, joka pelasi sen suoraan vasemmassa laidassa boksin rajalle nousseelle Japulle. Japu haastoi laitapakkia ja sai vasurinsa vapaaksi, jonka jälkeen lähtikin tarkka laukaus kohti oikeaa alakulmaa. Lukemat siis selkeähköt 0-3.

Hallinta jatkui maalin jälkeen entisestään, eikä TöTa rehellisyyden nimissä kyennyt tai edes välttämättä halunnut laittaa kunnolla kampoihin, sillä paikkoja olisi varmasti ollut useampaankin maaliin. Jasu pommitti noin kymmenen minuuttia myöhemmin 20 metristä erinomaisen kierteisen pallon ylärimaan ja vaihdosta sisään tullut Casper puski Timon mainion keskityksen ensimmäisellä kosketuksellaan luukulta hieman maalin ylitse.

TöTa taas sai toisella puoliajalla käytännössä kaksi puolittaista paikkaa, joista he myös jotenkin onnistuivat viimeistelemään nämä lopulta melko merkityksettömät kavennusmaalit. Ensiksi 67. minuutilla sattui kulmatilanteessa paha merkkausvirhe, ja pilkun kohdalla vapaaksi jäänyt töölöläispelaaja pääsi puskemaan kavennuksen aivan vapaasti Lepan ennättämättä palloon. 1-3-maalin jälkeen peli ehkä hieman tasoittui ja myös heikkeni meidän osaltamme kuuden vaihdon myötä. TöTa sai pienoista painetta loppua kohden, mikä myös palkittiin toisella kavennusmaalilla, kun lisäajan kolmannen minuutin rullatessa punapaita pääsi nikkaamaan pallon vielä aivan maaliviivalta sisään.

Kavennusmaaleista huolimatta loppulukemat tiesivät kuitenkin kolmea pistettä ja arvokasta päänahkaa sekä pysyttelemistä MaKun kintereillä heidän samanaikaisesta voitostaan huolimatta. Jos edelliset pari peliä olivat olleet oikeastaan alusta loppuun melko täydellistä kuraa, teki paluu tekonurmelle hyvää selkeästi koko joukkueelle. Peli oli nimittäin esimerkiksi toisen jakson alussa aivan toisenlaista kuin aiemmissa otteluissa; tilanteita syntyi ja myös pallonmenetyksiä nähtiin aiempaa vähemmän. Myöskään pahoja alisuorittajia ei juuri nähty, vaan kaikki isompaa vastuuta saaneet Atleetit käytännössä pelasivat vähintään omalla tasollaan. Vaikka tulokseksi kirjattiin ainoastaan yhden maalin voitto, olisi tilanteiden valossa homma voitu hoitaa hieman selkeämmälläkin erolla. Fyysinen ylivoima, liki 95-prosenttisesti voitetut pääpallot ja useammat maalitilanteet takasivat kuitenkin täyden pistesaaliin Töölön helteisessä illassa. TöTa sai siis jäädä edelleenkin odottamaan ensimmäistä voittoa keskinäisistä kamppailuistamme.

Ottelun tähtipelaajapisteet:
3  –  Jani Putkonen: Jälleen kerran vaihtoehtoja olisi piisannut tähänkin kolmikkoon useampia, mutta siitäkin huolimatta Japu oli melkoisen selvä valinta. Kaksi maalia ja paikoin aika silkkaa dominointia varsinkin toisella jaksolla. Maalimääräkin nousi tällä kaudella jo yhteentoista.
2  –  Timo Kinnunen: Ensimmäisellä puoliajalla tasapainotti peliämme erinomaisesti keskikentällä ja toisella jaksolla taas loi kaksi upeaa maalitilannetta sekä tukun muita paikkoja omilla syötöillään.
1  –  Panu Paajanen: Pelasi äärimmäisen varmasti ja voitti suurella prosentilla sekä kaksinkamppailut että pääpallot.