Atletico Malmi – MPS/2 3-2 (1-2)

kesäkuu 15, 2011

Kausi eteni jo kevätkierroksen kahdeksanteen otteluun, joka oli samalla myös kenties se odotetuin niistä. Malmin Palloseuran sisällä on ollut aina tervettä kilpailuhenkeä, mitä on varsinkin ruokkinut nämä viime vuosien asetelmat, joissa samoille sarjatasoille on usein osunut useampikin seuran joukkue. Niin oli myös tänä vuonna, sillä kahteen Nelosen lohkoon mahtuu yhteensä kolme MPS-alkuista joukkuetta, ja tähän meidän lohkoomme siis lisäksemme myös seuran jonkinlaisia hierarkioita kuvaavalla MPS/2-nimellä kulkeva nippu. Tällä kertaa pelattiin siten tässä derbyjen ensimmäisessä osassa, ei enempää eikä vähempää kuin, Malmin herruudesta.

Vastustaja herätti siis valmiiksi jo vahvoja tunteita puolesta ja vastaan. Porukan vahvuudet olivat myös hyvin etukäteen tiedossa, sillä kaksi vuotta sitten voitimme heidät pariinkin otteeseen Nelosessa (5-0 ja 2-0). Scouttaus-osasto oli lisäksi tälläkin kertaa hoitanut tehtävänsä mainiosti, joten myös nykykunto ja pelaajisto oli jossain määrin tuttu. Omalta osaltamme lähdimme matsiin luottavaisin mielin, sillä vaikka listalta puuttui mm. Ekin, Panun ja Joken tapaisia pelimiehiä, oli meillä rosteria heittää lähes täysi lapullinen jätkiä kokoonpanoon. Tosin Rubale oli edelleen puolikuntoinen ja Jasunkin pelaaminen varmistui vasta hetki ennen alkua. Topparit ja keskikentän miehet menivät siis uusiksi, mutta muuten kokoonpano oli täysin SUMU-ottelun kaltainen. Yhtäläisyyksiä tuohon otteluun oli myös se, että edelleen jatkettiin hiekalla, tällä kertaa tosin Siltamäessä.

Avaus (4-4-2):

Niko Lempinen (MV);
Niko Ruokolainen (> Ville Ruuska 40′), Juha-Matti Leinonen, Mika Mäkelä (> Ilkka Taipale 62′), Pauli Saastamoinen ( Vesa Viita 74′);
Jani Putkonen, Joonas Peltonen (> Jaakko Peltonen 62′), Timo Kinnunen (C), Jani Hannula;
Jani Lehti (> Ville Suhonen 79′), Santeri Kunttu (> Riku Seppänen 79′)

(Vaihdossa: Jaakko Peltonen, Riku Seppänen, Ville Ruuska, Vesa Viita, Ville Suhonen ja Ilkka Taipale)

Ottelu alkoi vauhdikkaasti, sillä vielä kun allekirjoittanut oli kiikuttamassa juomapulloa kentän toiselle puolen, oli ”kotijoukkueemme” jo pahanteossa: Japu pelasi korkean ”kukkupallon” kohti boksin vasempaa kulmausta kirmanneelle Kuulalle, joka antoi pallon pompata kertaalleen ja laukoi sitten volleystä kohti taka-alakulmaa. Maalivahti ei millään ehtinyt mukaan ja tilanne oli siten heti parin minuutin jälkeen jo 1-0. Peli näytti siinä kohtaa miltei jo ratkenneen ja hyvä olo valtasi varmaan pelaajistonkin mielen. Odotettavissa oli kuitenkin kaikkea muuta kuin helppo matsi… Hallintamme jatkui nimittäin ainoastaan ensimmäiset viisi minuuttia, ja loppupuoliaika olikin sitten melkoista kuraa, aivan kuten sää ja alustakin.

Sekundamanneinakin tunnettu nippu oli miehittänyt taktisesti keskialueensa entisillä ”kakkos-kolmosdivaritähdillään” ja pyrki näin viemään meiltä tilan ja ajan pois siinä myös erinomaisesti onnistuen. Koska pallo pomppi hiekalla hieman tuttua tekonurmialustaa enemmän, vaikeutti se myös pelinrakenteluamme merkittävästi. Siten ottelu meni ainakin ensimmäisen puoliajan osalta roiskimiseksi, ihan molemminpuolin.

Vaarallisia tilanteita nähtiin omassa päässä siis hieman totuttua enemmän. 7. minuutilla MPS/2 sai mm. vapaapotkun noin 25 metristä. Maalivahdin asetellessa muuria paikoilleen, vaikka peliä ei ollut puhallettu vielä poikkikaan, käytti Sekunda nukkumisemme hyväksi ja laukoi vapaapotkunsa nopeasti kohden yläkulmaa. Lepa oli kuitenkin hereillä ja ennätti pallon väliin. Tästä siis selvittiin, mutta seuraava vaarallinen paikka poiki sitten jo takaiskumaalin, kun noin 16 minuutin kohdalla tarkka laukaus boksin rajalta yllätti Lepan. Sekunda-peluri heitti keskityksen vasemmalta laidaltaan ja pallo päätyi boksin oikean kulman tuntumaan. Sinne ennätti ensimmäisenä MPS/2-laituri, joka laukoi volleyn puolustuslinjamme välistä aivan vasempaan alakulmaan.

Tasoitus oli yllättävä ja lamautti pelaamistamme vielä entisestään. MPS/2 taas tuntui saavan tästä vain virtaa ja näytti osaamistaan muutamaankin otteeseen. Keskikentän keskellä pelannut kaksikko Toni Malm – Timo Katajanheimo pyöritteli kokemuksen ja edelleen sarjatasoon nähden huikean osaamisensa ansiosta palloa miten tykkäsi ja kärjessä aikanaan yhden liigaottelunkin tililleen saanut Jyri Nieminen taas pyrki juoksemaan koko ajan linjamme selustaan. Heidän tempotasonsa ei välttämättä ollut mikään kovin mahdollinen, mutta palloa pelattiin maltilla. Me taas lähdimme liian helposti siihen kävelyyn mukaan ja toisaalta teimme typeriä syöttövirheitä keskialueella. Sekundan vahva paine jatkui tasoitusmaalinsa jälkeen aina jonnekin 25. minuutille saakka, jonka jälkeen peli jälleen tasoittui hieman.

Avausmaalimme jälkeiset parhaat paikat tulivat oikeastaan kulmapotkuista, joita saimme yllättävänkin monia. Pallo ei kuitenkaan löytänyt tietään verkkoon, vaan suorastaan maagisen pelin pelannut juniori-ikäinen MPS/2-veskari poimi vedon toisensa jälkeen. Parhaimpana osoituksena mm. Jonen vastapallolaukaus boksin ulkopuolelta, joka suuntasi täydellisesti kohti takakulmaa. Jotenkin vaan veskari sai ponkaistua siihenkin väliin. Oli hänellä toki myös tuuria, sillä esimerkiksi Japu pääsi Palen erinomaisesta ristipallosta vastakkain maalivahdin kanssa. Japu nosti pallon taidokkaasti yli veskarista, mutta valitettavasti kuitenkin ohi maalin.

Toisessa päässä ei nähty ehkä yhtä konkreettisia tilanteita, mutta siitäkin huolimatta ensimmäinen jakso meni loppuun saakka Sekundamannejen selkeähkössä hallinnassa. Epäonneksemme se näkyi myös maalitilastoissa, sillä noin 35 minuutin kohdalla verkkomme heilui jälleen. Vastustaja pelasi keskialueella vapaapotkunsa nopeasti ”Don Malmin” jalkaan, jonka ovela ulkosyrjänosto ohitti aivan hänen selustassaan olleen puolustuslinjamme. Hyökkääjä juoksi samasta kohtaa läpi, otti pallon haltuun ja viimeisteli varmasti boksissa. Kuin salama kirkkaalta taivaalta, olimme yhtäkkiä häviöllä, ensimmäistä koko kaudella! Atletico-leirissä alkoivat päät jo painua ja epätoivo vallata mielen, sillä sen verran masentavaa katseltavaa oli koko loppupuoliaikakin.

Toisella jaksolla mentiin sitten edes aavistuksen paremmalla ilmeellä, vaikka kävelyksihän se peli edelleenkin meni. Sakke suoritti muutaman pelaajavaihdon ja otti mm. erinomaisesti tällä kaudella esiintyneen ja kaikki aiemmat ottelut kokonaan pelanneen Jasun keskikentän keskustaan, mikä selkeästi toi jonkinlaisen muutoksen peliin. Timppa tippui toppariksi ja myös Nani siirrettiin laidaltaan keskikentän ytimeen. Pelimme muuttui ehkä vaihtojenkin myötä pikkuhiljaa roiskivasta pitkä ja perään -tyylisestä palloilusta hieman pelaavampaan suuntaan.

Heti toisen puoliajan alusta saakka oli selvää, että tasoitusta haettaisiin vimmatusti ja se myös aikanaan tulisi. 51. peliminuutilla Japu oli jo lähellä ampuessaan noin 25 metristä. Veto sujahti kuitenkin kanssapelaajien pettymykseksi sivuverkkoon. Ei mennyt kuin muutama minuutti, kun toinen kauden ehdottomista valopilkuista, Nani, pyrki vaarallisesti boksiin. Syöttökuvion jälkeen hän sai myös pallon jalkaansa ja oli jo juoksemassa puolustuslinjan lävitse, kunnes kokenut, mutta kankea toppariosasto torppasi hänet rajusti. Ei siinä muuta kuin pallo pilkulle ja Kuula totutusti ampumaan sitä. Veto lähti juuri maalivahdille sopivalla korkeudella, mutta junnumolari ei ehtinyt siihen kuitenkaan väliin. Tasoitus oli siis tosiasia ja ilmeet taas valmennusportaassakin astetta kirkkaampia.

Johtomaalikaan ei ollut kaukana, kun 58. minuutilla kulmahässäkän päätteeksi Timon nosto selkä maaliin päin lipui kohti ylänurkkaa, mutta vastustajan toppari ehti kuin saada päänsä siihen viimehetkellä väliin. Minuuttia myöhemmin ensimmäisellä jaksolla loukkaantuneen Nikon tilalle vaihdettu Rubale laukoi erinomaisesti vastapalloon, mutta pienen kimmookkeenkin jälkeen molari ehti torjumaan pallon alanurkasta. Viisi minuuttia myöhemmin, 64. minuutilla, oli Zimein vuoro kokeilla, mutta hänenkin hyvän ajonsa päätteeksi lähtenyt laukaus osui takatolppaan. Paine jatkui edelleen ja voittomaalia haettiin välillä epätoivoisinkin yrityksin. MPS/2 taas tuntui hieman väsähtävän siinä tunnin kohdalla, aivan kuten heidän aiemmissa matseissaankin oli selkeästi käynyt. Paikkoja tuli vielä harvakseltaan, pitkälti Toni Malmin yksityisyritteliäisyyden ansiosta, mutta niillä ei kuitenkaan hätyytelty maaliamme kovinkaan vaarallisesti.

Mitä pidemmälle ottelu eteni, sitä tuskaisemmalta koko peli alkoi tuntua. Tuomarilta jäi viheltämättä ainakin yksi selvä käsivirhe rangaistusalueen sisäpuolella, eikä Japun selkään hyppäämisestäkään tuomittu pilkkua, mikä oli omiaan lisäämään sopivaa kiukkua. Siihen vielä päälle toiselle puoliajalle tyypilliset tilanteet, joissa esimerkiksi laiturimme menivät vastustajista heittämällä ohi, mutta viimeistely ontui. Näin mm. 85. minuutilla, kun Japu juoksi naurettavan helposti laitapakin ohitse ja rynni boksiin, mutta veto kilpistyi jälleen sivuverkkoon.

Onneksemme tuuri kuitenkin kääntyi vielä ennen loppua. Vain kaksi minuuttia tämän tilanteen jälkeen palloa pelattiin vasemmassa laidassa, josta se leijaili korkeana rangaistusalueelle. Vaihdosta sisään tullut Ville jatkoi sen ovelasti topparin pään ylitse aina Jasulle saakka, jonka pusku ylitti vastaan tulleen veskarin. Niinpä vaihtopenkki räjähti ja Atletico sai ehkä jossain määrin ansaitsemansakin 3-2-maalin. Lopussa oli vielä muutama vaarallinen paikka, mm. Rikun pusku Villen keskityksen ja Jasun ”dropkickin” jälkeen sekä Japun ties kuinka mones sisäänajo veskarin kanssa nokikkain, minkä seurauksena hyvistä syöttösuunnista huolimatta veto päätyi kuitenkin päin maalivahtia. Nämä ja MPS/2:n luomat muutamat erikoistilannehännystelyt jäivät kuitenkin marginaalisiksi ja toissijaisiksi paikoiksi, sillä loppu mentiin enää varmistellen 3-2-voittoamme.

Päällimmäiset fiilikset pelistä olivat siis kolmesta pisteestä huolimatta hyvin pettyneet. Peliesitys oli ehkä kauden heikoin ja MPS/2 pääsi ottelussa aivan liian helpolla. Voittomaalistamme huolimatta pistemenetyskin olisi ollut mahdollinen, ja olimme myös ensimmäistä kertaa tällä kaudella tappioasemassa. Näitä masentavia otteluita mahtuu toki jokaiseen kauteen, mutta tällä kertaa se harmitti jotenkin erityisesti, sillä ottelusta oli odotettu ehkä pienimuotoista dominointia ja selkeämpää hallintaa, varsinkin kun vastassa oli paikalliskilpailija. Onneksemme taso ja vaisu esitys riitti kuitenkin tällä kertaa niihin kolmeen pisteeseen, jotka näemmä voidaan saavuttaa myös näin luokattomalla pelillä.

Ottelun tähtipelaajapisteet:
3  –  Jani Lehti: Ottelun vakuuttajat jäivät varsin vähiin ja myös Kuulan pelissä riitti varmasti petraamista. Toisaalta hyökkääjät elävät maaleista ja kaksi maalia on kuitenkin erinomainen saavutus.
2  –  Jaakko Peltonen: Jasu tuli vaihdosta sisään, muutti peliä selkeästi parempaan suuntaan ja toi myös puskullaan kolme pistettä joukkueelle.
1  –  Jani Putkonen: Vaikka tällä kertaa laitakiiturimme jäikin maaleitta, olisi niitä paremmalla tuurilla nähty useampikin. Aktiivinen ja taisteleva esitys, ehkä ainoa jossain määrin omalla tasollaan pelannut kaveri.