Suomen Cupin 1. kierros: PPJ – Atletico Malmi 1-3 (0-2)

helmikuu 14, 2010

Pitkän ja raskaan treenirupeaman jälkeen koitti ensimmäisen virallisen ottelun aika. Tämä hyiselle helmikuiselle ystävänpäivä-sunnuntaille osunut Suomen Cupin ensimmäisen kierroksen ottelu pelattiin täysin epäinhimilliseen vuodenaikaan ja täysin jalkapalloon soveltumattomassa pakkaskelissä Palloliiton käsittämättömien puppelointiuudistusten vuoksi. Cupin alkuajankohtaa siirrettiin jostain syystä heti vuoden alkuun, jolloin kenttätilanne, keliolosuhteet ja myös pelaajatilanne on useimmissa tapauksissa hieman heikolla tolalle. Joukkueemme lopullinen muoto oli kyllä varmistunut edellisellä viikolla ja tarvittavat siirtopaperit hoidettu uusille pelaajille, mutta eräs käsittämätön seikka liittyi esimerkiksi uusilta viime vuonna pelaamattomilta pelaajilta vaadittuihin lisensseihin. Jos pelaaja ei ollut viime vuonna omistanut lisenssiä, olisi hänen täytynyt hankkia itselleen sellainen tätä yhtä peliä varten, koska luonnollisestihan kauden 2010 ensimmäiset pelit piti pelata 2009-vuoden papereilla. Aivan järjetöntä pelleilyä, minkä vuoksi päivän ottelussa ei nähtykään läheskään kaikkia uusia nimiä.

Joukkueemme oli siis tosiaan uudistunut sarjanousun vuoksi jonkin verran. Ensimmäinen näkyvä seikka liittyi valmennusportaaseemme, jossa mittavan uran tehnyt Jari Kinnunen korvasi valmennustehtävistä pois jättäytyneen Sami ”Sinkki” Kahin. Pelaajaosastolla nähtiin puolestaan yhteensä 8 uutta nimeä, joista tällä kertaa oli tulessa viisi kappaletta ja avauksessa jopa kolme. Seuran sisäisesti joukkuetta vaihtanut Niko ”Lepa” Lempinen pelasi ensimmäisen virallisen pelinsä atleettien maalilla, kuten myös Sumusta saapunut Trong ”Roni” Tran, joka pyöritti peliä kymppipaikalla. Uusista pelaajista taas Henri Mattsson edusti ns. paluumuuttajia, sillä olihan hänelle useampi kausi takana Atleticon riveissä jo junioriajoilta. Hän pelasi myös viime vuonna BK-46:ta vastaan jatkoajalle venyneessä ottelussa. Vaihdosta sisään oli sitten vielä heittää toppariosastolle Antti Säynätkari ja kärkeen Riku Seppänen. Muuten kokoonpano oli säilynyt melko hyvin aiemmankaltaisena, vaikka laajasta ringistämme huolimatta emme saaneetkaan kasaan kuin 16 nimeä erinäisistä syistä. Tärkeimpinä poisjäänteinä voidaan pitää ainakin Make Ruokolaisen puuttumista puolustuksesta sekä elintärkeiden Jani Putkosen ja Timo Kinnusen puuttumista keskikentältä. Avaus noudatteli kuitenkin melko hyvin samaa kaavaa kuin aiemmin talven aikana pelatuissa harjoitusotteluissa.

Avaus (4-2-1-3):

Kuula (> Nani 46′), Koopa (> Riku 71′), Andy
Roni
Jone, Leego (C)
Niko, Mattsson, Daddy (> Antti 46′ (v)), Rubale
Lepa (MV)

(vaihdossa Antti, Nani, Riku, Tavi ja Tommi)

Talven aikana oli siis pelattu tietysti joitakin treenimatseja, mutta totuuden nimissä täytyy sanoa, että ne olivat menneet pitkälti uusien kavereiden kokeiluun ja valmentajan pelaajatuntemuksen kartuttamiseen. Niinpä tuloksellisesti ihan kohtalaisesti menneistä otteluista ei loppuen lopuksi voinut vetää mitään johtopäätöksiä päivän kamppailua ajatellen. Vastustaja oli kuitenkin tuttu, sillä kohtasimme PPJ:n ensimmäistä kertaa jo vuonna 2002 Seiskassa, jolloin PPJ voitti lohkon ja me jäimme jumboksi. Tämän jälkeen otteluita onkin sitten ollut useampi, sillä vuoden 2007 cupissa tipuimme niukasti heitä vastaan kakkoskierroksella ja edellistalvina puolestaan voitimme heidät harjoitusotteluissa pariinkin otteeseen. Sarjanousijana lähdimme kuitenkin selkeässä ennakkosuosikin asemassa Nelosessa keskikastiin sijoittuneita pallopoikia vastaan.

Alku viileässä, mutta paikoin aurinkoisessakin säässä pelatussa ottelussa oli kuitenkin kaikkea muuta kuin vakuuttava. Liukas kenttä ja vaikeat olosuhteet tekivät hallaa liikkuvalle ja aggressiiviselle pelillemme. Pallo tuntui myös pomppivan ikävästi jaloissa, eikä selkeästä hallinnasta ollut tietoakaan. Melko vajaamiehisenä ja kahdella vaihtopelaajalla otteluun lähtenyt PPJ oli siis jossain määrin jopa parempi osapuoli ensimmäisen 15 min aikana, vaikka totuuden nimissä eivät hekään kyllä varsinaisia maalipaikkoja saaneet. Taitavista ja hyvin taistelleista nuorista ukoista koostunut ryhmä pyrki pelaamaan jalkapalloa ja pystyi myös rikkomaan meidän peliämme. Mitä pidemmälle ottelussa kuitenkin mentiin, sitä enemmän se kääntyi meidän haltuumme.

18 minuutin kohdalla nähtiinkin ensimmäinen maali, kun Daddy avasi puolustuksesta pitkällä, Andy otti korkean pallon vastaan ja vippasi sen eteenpäin läpi pyrkineelle Malmin Sheriffille, Koopalle. Hän eteni väkevästi maalia kohden, eikä vastustajan maalissa pelannut kenttäpelaaja voinut mitään vasemman tolpan kautta sisään menneelle laukaukselle. Tämä myös vapautti jotenkin Atleticon peliä, vaikka edelleenkään ensimmäisellä jaksolla ei nähty millään tapaa valmiinoloisia esityksiä. Puolustuspäässä otteet näyttivät jotenkin pelokkailta ja epävarmoilta, keskikenttä taas ei kyennyt pelaamaan palloa riittävän nopeasti ja tehokkaasti eteenpäin, jolloin myöskään Koopalle ei tullut piikissä tarpeeksi hommaa. Puolustus ja keskikentän pohjalla uurastaneet miehet hoitivat kyllä tilanteet ihan kelvollisesti, mutta aiheuttivat toisaalta itselleen turhia ongelmia harhasyötöillä ja huonolla pelinavaamisella (muutamaa pidempää palloa lukuun ottamatta). Näistä PPJ sai useamman kulman ja näennäisesti vaarallisempia tilanteita. Hyökkäyspäässä taas paikat tyrehtyivät viimeistään huonoihin laukauksiin.

Mitä pidemmälle ensimmäistä jaksoa kuitenkin mentiin, sitä pahemmin PPJ näytti väsyvän ja oma pelimme aukenevan. Saimme myös muutamia oikeasti hyviä tilanteita, joista esimerkkinä vaikkapa 32 minuutin kohdalla nähty tapaus: Niko Ruokolainen sai tuolloin pallon vasempaan laitaan ja nousi väkevästi laitapakin tontiltaan. Hän otti muutaman kosketuksen ja lähetti pallon loistavasti maalin eteen rynnineelle Koopalle, joka kuitenkin liki tyhjästä maalista huolimatta suti vain tyhjää. Noin 8 minuuttia myöhemmin aivan ensimmäisen jakson lopulla (liiton sääntöuudistusten myötä pelattiin vain 2 x 40 min) Koopa pääsi kuitenkin toistamiseen tilastoihin, kun Jone antoi tarkan läpisyötön ja Koopa juoksi pystyyn sijoittaen pallon maalivahdin ohitse. Niinpä tauolle lähdettiin hieman huonosta pelistä huolimatta melko turvallisessa 2-0-johtoasemassa.

Toinen jakso käynnistyi heti tehokkaasti, sillä vain kolmen minuutin pelin jälkeen Koopa teki kolmannen kerran tuhojaan. Ville ”Rubale” Ruuska sai pallon laidassa, pelasi sen eteenpäin Antti ”Andy” Nurkalle, joka puolestaan keskitti oikealta laidalta pilkun kohdalle rynnineelle Koopalle. Hän heitti jonkinlaisen kaatumispotkun ja siirsi meidät selkeään johtoon. Illan kolmas häkki tiesi Malmin Sheriffille puhdasta hattutemppua. Noin kymmenen minuuttia myöhemmin Koopa oli tehdä neljännenkin maalinsa, sillä vastustajan maalivahti pelasi itsensä ohi pallosta rankkarialueen rajalla ja ainoastaan huono laukaisukulma esti Koopaa hyödyntämästä tätä tilannetta. Vastustajan puolustaja ehti kuitenkin peittämään pientä asettelua seuranneen laukauksen, eikä ripariin päässyt Ronikaan osunut maalipuiden väliin sijoituksellaan.

Vain muutamaa hetkeä myöhemmin PPJ sai jälleen yhden pelin aikana hankkimistaan lukuisista kulmapotkuista. Tällä kertaa se tuotti myös tulosta, sillä vastustajan peluri sai pallon aivan vapaana oikean tolpan kohdalla ja sijoitti sen tolppamiehen ja maalivahdin välistä alanurkkaan. Turvallisen tuntuinen johtoasema vaikutti tuon maalin jälkeen jopa aavistuksen epävarmalta, sillä varsinkin pallopoikien keskikenttäpelaaminen oli yllättävän hyvällä tasolla ja erikoistilanteita sateli alvariinsa kulmien ja vapaapotkujen muodossa. Näistä taas ei voi syyttää kuin omia hölmöilyjämme, joita nähtiin lopulta aivan liian paljon. Pallo pyöri kyllä keskialueelle kohtalaisen mallikkaasti, mutta peli ei todellisuudessa edennyt oikeastaan minnekään. Valmentajamme kehotuksesta hyödynnetyt pidemmät syötöt tuottivatkin lopulta huomattavasti vaarallisempia tilanteita, sillä kärjessä viilettänyt Koopa oli alati vaarallinen. Lopussa hän tosin tarjoili mainion tekopaikan esimerkiksi Leegolle, eivätkä Mattsson ja Rikukaan välttyneet tekopaikoilta. Lisämaaleja ei kuitenkaan enää nähty, vaan ottelu päättyi 3-1-voittoomme ja näin Atletico Malmin keltainen cup-juna jatkaa matkaansa kohden eurokenttiä ja toisen kierroksen otteluita, joissa vastaan asettuu voittaja parista HePu (6.div) vs. FC POHU/4 (6.div).

Kausi 2010 tuli siis korkattua viimein virallistenkin otteluiden osalta ja lopputuloksena oli paikka Suomen Cupin kakkoskierrokselta. Tähän näkökulmaan peilaten ei voi olla kuin tyytyväinen jatkopaikasta ja hienosta voitosta. Tästäkin huolimatta ottelu herätti vielä huomattavan paljon odotuksia, sillä peli ei vaikuttanut alkuunkaan niin valmiilta kuin ehkä joukkueen sisällä oltiin ajateltu. Toisaalta muutaman tärkeän pelaajan puuttuminen, jäinen kenttä, hyvin pelannut vastustaja ja pre-seasonille sijoiteltu ottelu olisivat kaikki itsessäänkin olleet jo hyviä perusteita hieman heikompitasoiselle esityksellemme. Hyökkäyspää osoitti kuitenkin erittäin merkittävän vaarallisuutensa, keskikenttä hoiti leiviskänsä vähintään kohtalaisesti ja puolustuskin tarjoili varmoja katkoja, laitamiesten vaarallisia nousuja ja useita potentiaalisia vaihtoehtoja esimerkiksi topparin pelipaikalle. Uskon siis, että kun tästä mennään vielä muutama kuukausi eteenpäin Jari Kinnusen johdolla, tulee Atletico Malmi yllättämään vielä monetkin entuudestaan tuntemattomat vastustajansa ja etenemään Suomen Cupissakin ehkä pidemmälle kuin koskaan aiemmin.