MaKu/Nelonen – Atletico Malmi 2-5 (2-2)

syyskuu 22, 2009

Gnistanin sössittyä oman ottelunsa ja Atletico Malmin korjattua täydet pisteet murskavoitollaan Puotilasta sunnuntaina, näytti sarjataulukko loppukautta ajatellen äärimmäisen hyvältä. Takana oli raskas ja vaihteleva kausi, lukuisia epävarmuustekijöitä ja hirmuinen liuta tasapelejä, mutta edessä ainoastaan kaksi ottelua ja mahdollinen karsinta noususta Kolmoseen, mikäli klaaraisimme vielä viimeisetkin ottelumme. Illan koitos sai sikäli erikoisia piirteitä, että ennen ottelua esiinnyimme joukkueena Signmark-nimisen kuuron rap-artistin musavideolla, jossa joukkueemme pääsi juhlimaan jo etukäteen illan tulevaa voittoa (aiheesta lisää Uutisissa). Voitto näytti näin oikeassa elämässäkin oikeastaan ainoalta mahdolliselta vaihtoehdolta, vaikka olimmekin pelanneet kevätkierroksella nihkeän 1-1-tasapelin. MaKu majaili kuitenkin aivan sarjataulukon toisessa päässä, ja kokoonpanokin näytti muutamaa poissaoloa lukuun ottamatta (mm. Make, Tavi ja Zimei) oikein hyvältä. Otteluun lähdettiin siis luottavaisin mielin pisteidenkiilto silmissämme.

Avaus (4-3-3):

Japu, Timo, Kuula (C)
Leego (> Andy 66′ > Janne 80′), Jone, Nani (> Kunttu 46′)
Lippo, Mika (> Koopa 46′), Daddy, Rubale
Mertsi

(vaihdossa Andy, Janne, Koopa ja Kunttu)

Marmiksen Kuula jatkoi taasen samoilla linjoilla, joihon olimme jo edellisotteluissa tottuneet; he eivät saaneet kasaan edes täyttä kentällistä jätkiä, vaan aloittivat ottelun yhden vajaalla. Niinpä pyrkimyksenämme oli naulata ”muutama naula MaKun arkkuun” jo heti alkuun ja varmistella sitten loppu turvallisentuntuista johtoa. Alku näyttikin melko lupaavalta, sillä nelosmakun pakka näytti olevan melkoisen sekaisin. He eivät juuri pyrkineet hyökkäyksiin, vaan miehittivät keskialueen tarkasti ja heittelivät pitkiä palloja pystyyn olemattomille kärjille. Atleetit taas yrittivät pelata palloa linjojen taakse ja paikoin myös laitojen kautta, mutta ainakin alkupuolella Makun puolustus kesti kohtalaisen hyvin muutamaa aavistuksen vaarallisempaa paikkaa lukuun ottamatta. Yksi sellainen tuli 7 minuutilla, kun pallo pelattiin oikealta laidalta Timolle, joka pelasi sen ilmassa kantapäällään maalin edessä selin päivystäneelle Kuulalle. Hän pudotti pallon kasvot maalia kohden olleelle Nanille, joka puolestaan puski sen roikkuna veskarin ylitse maalin takakulmaan. Avausmaali oli tehty ja mieleen hiipi jo pienoinen helpotus, sillä Makun yritykset olivat tähän saakka vaikuttaneet melkoisen ponnettomilta.

Noin 10 minuutin kohdalla he saivat kuitenkin vaparin oikealta laidalta, josta se lähetettiin sisäänpäin kiertävänä kohden maalinedustaa. Miesvartiointi ei tällä kertaa oikein toiminut, sillä vastustajan kaveri pääsi puskemaan pallon häkkiin mm. Rubaleen ja Mikan edestä. Tasoitus tuli kieltämättä hieman yllätyksenä molemmille osapuolille, ja lamauttikin pelin hetkeksi. Pikkuhiljaa aloimme kuitenkin synnyttää jälleen painetta MaKun maalille, ja 21 minuutin kohdalla verkko heilahti odotetusti. Hieman epävarmalta vaikuttanut MaKu-koppari ei nimittäin voinut mitään Japun vasemmalta boksinpuolikkaalta tulleelle ja etukulmaa kohden lähteneelle laukaukselle. Maalin alustivat passeillaan Jone ja Timo. Noin puolen tunnin kohdilla MaKu sai viimein kentällisen pelaajia täyteen, kun viimeinenkin kaveri puki pelikamat päällensä. Se ei kuitenkaan muuttanut asetelmia mitenkään, vaan paine jatkui samassa päässä. Muutama minuutti tuon jälkeen pääsimme esimerkiksi hyökkäämään miltei kolmella maalivahtia vastaan. Jostain syystä Japu ja Kuula saivat kuitenkin tilanteen tyrittyä, joten lukemat säilyivät samoina. 37 minuutin kohdalla teimme myös maalin, mutta sekin tuomittiin lopulta paitsiona. Ja jottei epäonni olisi jäänyt niin vähäiseksi, nähtiin Mertsin vartioimalla maalilla käytännössä ottelun ainut todellinen MaKu-tilanne (ensimmäisen maalin lisäksi), ja ikävä kyllä myös maali. Kulman jälkeen palloa ei saatu purettua tarpeeksi tehokkaasti väljemmille vesille, eikä ryhmityksemmekään pysynyt oikein kasassa. Niinpä oikealle reunalle unohtui jostain syystä kolme täysin vapaata pelaajaa, joille pallo myös pelattiin. Puolustus oli tuolloin jo autuaasti myöhässä ja tuloksena 2-2-tasoitusmaali. Näissä numeroissa lähdettiin lopulta myös tauolle.

Pienen huilin jälkeen kentälle marssi melkoisesti terästäytyneempi atleetti-lauma. Sinkki teki herätykseksi muutaman pelaajavaihdon, kun Koopa korvasi Mikan puolustuksessa ja Kunttu tuli Janin tilalle Timpan tippuessa keskikentälle. Ensimmäisellä jaksolla oli toki paljon hyviäkin asioita, mutta pääasiassa erityisesti hyökkäyspää kaipasi selkeämpää liikettä ja puolustuspää taas pallovarmuutta. Hyökkääjät olivat valuneet aivan liian alas hakemaan palloa, kun taas puolustuksessa äijiä ei merkattu tarpeeksi selkeästi. Kunttu ja Koopa toivat tähän kuitenkin jonkinlaisen ratkaisun, sillä heti alusta saakka hyökkäyspeli toimi huomattavasti selkeämmin. MaKu taas tuntui kadottaneen sen pienenkin hyökkäysintonsa ja pihlajanmäkeläisryhmä lähti heti alusta saakka pelaamaan aikaa ja roiskimaan satunnaisia palloja ylöspäin. MaKu-maalilla taas riitti tohinaa huomattavasti enemmän, vaikka johtomaalia saatiin odotella tuskallisen pitkät 15 minuuttia. 3-2-osuma lähti Daddyn mahtavasta puolenvaihdosta, joka päätyi vasemmalle Kuulalle. Hän rynni boksiin, laukoi maalivahtia päin, jonka jälkeen Kunttu pääsi viimeistelemään ansaitun johtomaalin riparista. Noin viisi minuuttia myöhemmin Rubale pinkoi oikealla laidallaan, heitti pallon ykkösellä Jonelle boksiin, siitä Kuulalle ja matala veto kohden vasempaa alakulmaa. 4-2, ja maalihanat aukesivat siis oikein kunnolla. Hetkeä myöhemmin oltiin tekemässä jo 5-2-johto-osumaa, joka syntyi kerrassaan upealla kaukolaukauksella. Timppa sai pomppivan purkupallon jalkaansa noin 20 metrissä ja lähetti sen kohden vasempaa yläkulmaa. Pallo leijailikin komeasti maalivahdin ylitse ja lukemat näin 5-2.

Ottelun loppupuolella nähtiin vielä jokunen varsin mainio kehitelmä, mutta lisämaaleja ei enää syntynyt. Sitä vastoin pientä jobinpostia saatiin, kun Leego sai tärskyn ja pienoisen aivotärähdyksen reilussa taistelutilanteessa. Hänet jouduttiin sitä myöten vaihtamaan Andyyn, jonka jalka ei puolestaan kestänyt peliä loppuun saakka. Onneksi penkiltä löytyi kuitenkin vielä yksi vaihtomies ja ottelu saatiin pelattua loppuun täysinäisellä miehistöllä. Loppulukemat Atletico Malmin hyvistä yrityksistä ja MaKun ponnettomasta roiskinnasta huolimatta 5-2.

Ottelu oli siis kaiken kaikkiaan melko haastava. Heti alussa näytti siltä, että matsi ratkeaisi jo johtomaalimme myötä, mutta MaKu sai jotenkin kummasti vyöryttyä tasoihin. Sama ajatuskulku ilmeni myös toisen maalimme myötä, joka sekin sai peräänsä MaKun tasoituksen. Puoliajalla pahimmat skeptikot ehtivät jo manailla tasapeliä ja muita yhtä kamalia lopputuloksia, mutta onneksi saimme kuitenkin käännettyä ottelun vielä selkeäksi voitoksi. Ensimmäinen puoliaika oli jokseenkin hyvää hallintaa, vaikka maalipaikkoja ja vetoja ei nähtykään aivan tarpeeksi. Osasyynä oli varmasti jokseenkin hidas pelinrakentelu ja huono liike pystysuuntaan hyökkäyspäässä, mutta toisaalta myös MaKun sumputus keskialueella ja vähäinen laitojenkäyttö. He pelasivat taktisesti ajateltuna hyvinkin fiksusti peittäen keskustan ja erityisesti välit, joihin keskikentän keskellä pyrittiin hakemaan. Tämä taas turhautti ehkä hyökkäyspelaajistomme, joka valui sitä myöten aina vaan alemmaksi hakemaan palloja. Puolustuspäässä taas toppariosasto ja laitamiehet hoitivat tehtävänsä kiitettävästi, jos jätetään pois nuo kaksi karmaisevaa erikoistilannetta. Ensimmäisessä maalissa boksin keskialueella oli aivan liikaa tilaa ja toinen häkki taas tuli silkasta merkkausvirheestä. Jos mielimme voittaa Zenithin tulevana keskiviikkona, on erikoistilannepelaamiseen myös ehdottomasti panostettava. Mertsin asema maalilla oli puolestaan hyvinkin vaikea, sillä tilanteita tuli kovin harvakseltaan, eikä hän mahtanut noille maaleille yhtään mitään. Toinen puoliaika taas piti sisällään kokonaisuudessaan parempaa peliä, ehkä jo johtuen MaKun vieläkin passiivisemmasta asenteesta. Erityisesti arvioijan silmää ilahdutti tänään keskialueen peli ja se, miten toisella jaksolla akseli Jone-Leego-Timppa hoiti tehtävänsä. Tähän kolmikkoon kun lisättiin vielä laitapuolustajien (erityisesti Rubale) nousut ja selkeämmät hyökkäysroolitukset Kuntun tulon myötä, oli melkoisen tehokas paletti kasassa.

Ensi keskiviikkona pelataan siis sarjakauden viimeinen ottelu, jossa ratkeaa käytännössä Kolmoseen karsiva ryhmä. Zenith on jo varmistanut nousunsa, mutta Atletico Malmi kaipaa ottelusta kolme pistettä, mikäli Gnistan/2 voittaa molemmat tulevat pelinsä. Kannattaa siis tulla ehdottomasti jännittämään paikanpäälle, jatkuuko Atletico Malmin voittokulku ja pysyvätkö maalihanat edelleenkin yhtä kovalla. Se on ainakin ihan varma, että atleettiryhmä lähtee tuohon otteluun innokkaampana ja latautuneempana kuin ehkä kertaakaan aiemmin. ”Smells Like Victory”, sanon minä tuota tulevaa Signmarkin musavideota siteeratakseni…

Ottelun tähtipelaajapisteet:
 3   –     Joonas Peltonen: Paluu keskikentällä ns. omalle tasolleen. Varsinkin toisella jaksolla oli yksi keskikentän ehdottomista hahmoista.
 2   –     Timo Kinnunen: Ensimmäisellä puoliajalla oli ehkä aavistuksen hukassa kärjessä pelatessaan, mutta paransi keskikentällä selkeästi. Toisaalta Timppa oli mukana kolmessa tehdyistä maaleistamme.
 1   –     Santeri Kunttu: Piristi joukkueen peliä toisella puoliajalla ja ennen kaikkea selkeytti sitä taktisesti.