Zenith – Atletico Malmi 2-2 (0-0)

elokuu 3, 2009

Syyskierroskin oli käynnistynyt tuttuakin tutummalla 1-1-tuloksella, eikä ottelusta jäänyt oikeastaan mitään kerrottavaa jälkipolville. Tasatulos LPS:a vastaan merkitsi myös sitä, että kärki karkasi jälleen astetta kauemmaksi, muttei vielä kuitenkaan tavoittamattomiin. Gnistan/2 ja Zenith vetivät pientä kaulaa edellä, mutta niin sanottu pääryhmä pyrki tiukasti imuun perässä, Atletico Malmi eräänä edustajanaan. Maanantai-illan jonkinlaisessa rästikamppailussa oli siis jonkinmoiset menestyspaineet molemmilla osapuolilla. Emme olleet kohdanneet Zenithiä aiemmin, edes kevätkierroksen aikana, jotenka nippu oli sinällään täysin uusi. Taulukon maalisarakkeet todistivat kuitenkin, että vastustajamme oli aiemmin panostanut vahvaan puolustukseen ja hyvään maalintekoon. Tätä silmälläpitäen oli oikeastaan melkoisen suuri harmi, että kokoonpanossa oli tällä kertaa useampi kysymysmerkki. Rankka viikonloppu ja erinäiset pikkuvammat vaivasivat useampaakin naamaa, eikä maalivahdeistakaan Mertsi, Tommi tai valmentaja-maalivahti Sinkki ollut pelikuntoinen. Niinpä jouduimme heittämään kentällä paremmin ansioituneen Mikan maaliin toivoen parasta. Muuten avauskokoonpano oli periaatteessa parhaimmassa mahdollisessa muodossaan, jos maalivahtien, Japun ja inttiin lähteneen Nikon poissaoloja ei lasketa.

Avaus (4-4-2):

Andy, Kuula (C)
Nani, Leego, Jone, Koopa (v, > Kunttu 65′)
Lippo, Daddy, Timppa (v), Rubale
Mika (MV)

(vaihdossa Janne, Kunttu, V ja Zimei)

Ottelu alkoikin sitten melkoisella tohinalla, eikä jarruttelusta ollut tietoakaan. Pallo eteni ensiminuuteilla todellisella vauhdilla päästä päähän, jolloin rakentelu jäi ehkä vähemmälle. Ensimmäiset 15 minuuttia olivat kuitenkin Atletico Malmilta melkoista kuraa, sillä syötöt napsuivat liian suurella prosentilla vastustajalle, eikä palloa saatu hyvästä rakentelusta huolimatta toimitettua kunnolla hyökkäyspäähän. Zenith taas vetäytyi oikeastaan omalle puoliskolleen, eikä lähtenyt missään vaiheessa karvaamaan puolustajiemme rakentelua. Keskikentän kohdalla he taas iskivät hyvinkin ahnaasti, jolloin meiltä loppui usein tila ja aika kesken, mikä taas johti näihin edellä mainittuihin virheisiin. Pallon saadessaan he pyrkivät antamaan avaavia syöttöjä jo keskikentän pohjalta. Nämä pallot lähtivät useimmiten ilmassa hakien linjamme taakse juosseita hyökkääjiä. Zenith käytti muutenkin hyväkseen hienoista pääpeliylivoimaa ja koosta seurannutta etua, sillä erityisesti ilmassa joukkue oli äärimmäisen vahva. Tämä nähtiin myös ensimmäisen puoliajan useissa kulma- ja vapaapotkuissa, joissa vain vastustajan huono sihti ja Mikan mainiot torjunnat pelastivat meidät suuremmilta takaiskuilta. Myös tuomari armahti meidät yhden maalin osalta, sillä vastustaja pääsi ohjaamaan Mikan refleksitorjunnasta kimmonneen pallon häkkiin, tosin selkeästi kädellään lyöden. Onneksi oikeudenjakaja oli kuitenkin tilanteessa ajan tasalla, joten tuloksena oli keltainen kortti ja vapaapotku meille.

Vastustajan flegmaattinen karvauspeli tarjosi meille tilaisuuden treenata syöttöpeliämme, ja se alkoikin kulkea ensimmäisen puoliajan edetessä aina vaan pidemmälle. Tilaa tuntui löytyvän keskikentällä koko ajan paremmin, eikä syöttömyllyssämmekään ollut mitään moittimista. Ainoastaan hyökkäyspäässä jäi parannettavaa, sillä vastustajan isokokoinen topparikalusto luuti kerta toisensa jälkeen hyvinkin vakuuttavasti ilmassa tulleet pallot. Pistosyötöt eivät nekään osuneet aivan kohdilleen, joten jouduimme jälleen kerran luottamaan erikoistilannepelaamiseen, joka sitten tarjosikin muutaman mainion paikan. Erityisesti Koopan laukomat kudit olivat yllättää hieman haparoiden pelanneen Zenith-maalivahdin. Myös kulmapotkut olivat ensimmäisellä jaksolla kohtalaisen vaarallisia. Mitä pidemmälle ensimmäinen puoliaika kääntyi, sitä suuremmaksi hallintamme oikeastaan muuttui. Saimme näistä muutamista paikoista jonkinlaisen itseluottamusruiskeen, jonka myötä puolenvaihdot, seinäsyötöt ja pistopallot tuntuivat rullaavan huomattavasti alun sähläilyä paremmin. Vastustaja ei taas saanut oikeastaan mitään aikaiseksi, joten asetelmat olivat hyvinkin ihanteelliset meidän kannaltamme. Tauolle mentiin kuitenkin lopulta 0-0-lukemissa.

Puoliaika tuli sinällään kannaltamme huonoon aikaan, sillä hyvän draivin ja selkeän hallinnan uuvuttamina Zenithin pelaajat saivat nyt pienen lepotauon ja tulivat kopista hieman paremmalla taisteluinnolla. Pienen suvantovaiheen jälkeen saimme silti lopulta samanlaiseen vaihteen päälle ja hallitsimme peliä oikeastaan yhtä suvereenisti kuin ensimmäisen jakson lopullakin. Keskikentän taisteluintoa ja alakerran upeaa pallonhallintaa oli oikeastaan hyvinkin innostavaa katsella. Ei ollut siis kuin ajan kysymys, että milloin Atletico-vaihtopenkki räjähtäisi juhlimaan avausmaalia. Sellainen nähtiinkin melko pian toisen puoliajan alkuun, tarkkaan ottaen 51 minuutin kohdalla. Vastustajan veskari oli jo ensimmäisen jakson aikana todettu hieman kanssapelaajiaan heikompitasoiseksi, ja Nani päättikin käyttää tilaisuutta hyväkseen laukoen n. 30 metristä jäätävän roikkupallon kohden maalivahtia. Tämä ei ehtinyt ajoissa maaliviivalle tai yltänyt juuri optimaalisessa kulmassa ilmasta tulleen pallon eteen, ja näin se leijaili maaliin saakka. Vahvan kauden maali -ehdokkaan turvin siirryimme siis 1-0-johtoon. Tässä kohtaa viimeistään olisin odottanut Zenithin nostavan karvaustaan ja pyrkivän aktiivisemmin peliin mukaan, mutta heidän pelaamisensa näytti menneen melkoiseen umpisolmuun avausmaalimme myötä. Atletico Malmi jatkoi taas hallintaa ja painoi hyökkäyksiä entistä enemmän maalia kohden. Hyökkäyspäässä uurastaneet Kuula ja Andy tekivät myös esimerkillistä karvaustyötä, jolloin jalalla heikohkot vastustajapakit olivat usein helisemässä. Seuraavaa maalia saatiin odotella kuitenkin reilu 20 minuuttia, vaikka tällä välin mm. Koopa ehdittiin kaataa rankkarialueella täysin selvän pilkun arvoisesti. 74 minuutin kohdalla hallintamme kuitenkin viimein palkittiin, kun saimme boksin oikeasta reunasta aivan päätyrajan tienoilta vaparin. Pääpeli-eliitti nostettiin luonnollisesti tilanteeseen mukaan, ja tällä kertaa pallo suuntautui kohden Timoa. Aikaisemmissa peleissä Timppa oli kärsinyt hieman huonosta onnesta, mutta tällä kertaa pusku suuntautui juuri oikeaan kohtaan, eikä 0-2-johtomaaliamme voinut kukaan riistää.

Tässä kohtaa moni luuli pelin jo ratkenneen. Mutta kuten arvata saattaa, ei näin kuitenkaan käynyt. Jostain kumman syystä atleettilauma tuudittautui näemmä hyvänolon tunteeseen ja uskoi varmaan voittoon. Mutta vain pari minuuttia tästä edellisestä maalista, oli jo vastustaja antamassa hyvin vaarallista kulmaa oikealta. Pallo nousi ilmaan ja pienimuotoisen sähellyksen sekä Zenith-pelaajien selkeän repimisen jälkeen se olikin yhtäkkiä maalissa. Yksi selvä rike, siitä seurannut maali ja tilanne oli täysin erilainen kuin hetki sitten. Muutama epäuskoinen manaili jo tässä kohtaa tasoitusmaalin puolesta, mutta pelikentällä tällaista pelkotilaa ei onneksi näkynyt. Jatkoimme hyökkäävää peliämme ja pyrimme raatamaan edelliseen malliin, vaikka ottelun ainoaksi vaihdoksi jäikin Kuntun tulo vastustajan sikamaisiin otteisiin hiiltyneen Koopan tilalle. Valitettavasti hyökkäysten lomassa puolustuspeli jäi ehkä liian pienelle huomiolle. Niinpä Zenith pääsi kaikkien suureksi yllätykseksi tekemään vielä täysin ansaitsemattoman tasoituksen vastahyökkäyksen turvin ottelun 84 minuutilla. Pallo lähti Zenithin vasemmalta puoliskolta, päätyi keskustan kautta oikealle, jossa vastustajan hyökkäyspelaaja ohjasi laitamiehen laukauksen onnenkantamoisesti vasempaan alanurkkaan. Voin sanoa suoraan, että tuossa kohtaa vitutti enemmän kuin ehkä kertaakaan tällä kaudella… Tasoitusta haettiin silti vimmatusti loppuun saakka, mutta hyvistä viritelmistä ja esimerkiksi vapaapotkuista huolimatta maali jäi tekemättä ja ottelu päättyi jälleen tasapeliin jo kuudennen kerran tällä kaudella.

Saavutimme ottelusta siis vain yhden pisteen, vaikka tälläkin kertaa olisi ollut saumoja suurempaan pistepottiin. Vastustaja käytti kuitenkin harvat tilanteensa toisella puoliajalla hyväkseen, emmekä me puolestaan kyenneet luomaan lopulta tarpeeksi paikkoja heidän päähänsä. Kaksi maalia ei siis tällä kertaa riittänyt ikävä kyllä. En kuitenkaan vyöryttäisi syytä tästä kenenkään yksittäisen pelaajan tai pelin osa-alueen niskaan, sillä pakka toimi kokonaisuudessaan kuitenkin alun ensimmäistä 15 minuuttia lukuun ottamatta melko hyvin. Kentällä tehtiin paljon hyvää duunia, eikä pelinrakentelussakaan ollut moittimista. Oikeastaan ainoastaan hyökkäyspäässä Kuula ja Andy (sekä lopussa Kunttu) jäivät paikoin aavistuksen liian yksin. Toisaalta vastustajan puolustus ja keskikentän keskusta sumputti melko hyvin peliä heti, kun nousimme puolen kentän ylitse. Leego ja Jone onnistuivat kuitenkin omalla liikkeellään taistelemaan selkeästi edeltävän ottelun LPS-keskikenttää heikompaa kalustoa vastaan ja luomaan itselleen tyhjää tilaa. Oli myös ilahduttavaa nähdä, että erityisesti laitapelaaminen oli edellisottelua tärkeämmässä asemassa. Koopa ja Nani tekivät hyvin duunia keskikentällä saaden apuja melko leveällä pelanneilta Rubaleelta ja Lipolta. Heidänkin roolinsa kasvoi edellispeliin verrattuna pääasiassa siksi, että kierrätimme palloa alakerrassa huomattavasti enemmän ja haimme sitä kautta tyhjää tilaa laidoilta. Laitanousuja olisi voitu nähdä vielä nykyistäkin enemmän, mutta erityisesti Rubaleen puoliskon (oikea laita) kautta saimme muutaman melko maukkaan tilanteen. Puolustuspää toimi muutenkin erinomaisesti, vaikka pääpalloja hävittiin aivan liikaa. Maalissa pelannut Mika oli yksi ottelun positiivisimmista yllättäjistä, vaikka mies tiedettiinkin luotettavaksi koppariksi jo harrastesarjaotteluiden perusteella. Hän kuitenkin otti osaa peliin hyvin, avasi pikaisesti lyhyillä heitoilla ja pystyi pelaamaan tavallaan myös liberon roolia samalla. Timppa taas johti puolustusta krapulastaan huolimatta jälleen esimerkillisellä tavalla nostaen myös Daddyn jonkinlaiseen valokeilaan, sillä hän pystyi pelaamaan omaa varmaa peliään turvallisen toppariparin rinnalla. Keskikenttä puolestaan toimi kokonaisuudessaan melkoisen hyvin, vaikka tuo jo useasti mainittu alun vartti lupailikin vähän heikompaa ottelua. Syöttövirheitä ja turhia pallonmenetyksiä tuli vieläkin paikoin liikaa, mutta taistelupari Leego-Jone jaksoi silti taistella palloja takaisin ja osallistua sekä hyökkäys- että puolustuspeliin hyvällä tarmolla. Hyökkäyspäässä Kuula ja Andy tekivät sen mikä oli tehtävissä ja pyrkivät tappelemaan palloista. Puolustuksen pääpeliylivoima ja suurempi miesmäärä tekivät tästä kuitenkin paikoin turhan vaikeaa. Keskikenttä ei myöskään päässyt aina tarpeeksi ripeästi ylös avustamaan hyökkäyspelaajiamme. Muutama onnenkantamoinen lisää ja numerot olisivat olleet kuitenkin tämänkertaista suuremmat.

Yhtä kaikki, ottelusta saavutettiin siis niin sanottu minimitulos. Tasapeli ei vielä täysin murskannut mahdollisuuksiamme kärkipäähän, mutta toisaalta myös vaikeutti tietä Gnistanin voitettua oman ottelunsa tiistai-iltana. Samalla kierroksella tapahtui kuitenkin sen verta monta ristiinpelaamista, että odotettavissa on vielä tiukka syyskierros, jahka atleettilaumakin pääsee kesän jälkeen pikkuhiljaa vauhtiin. Ensimmäistä voittoa lähdetään hakemaan jo tulevana sunnuntaina, kun Tapulin hiekalle saapuu entisistä PuiU-pelureista koostuva Herrasmiehet. Kevätkierroksen kohtaaminen päättyi tasaisiin 1-1-lukemiin, mutta tällä kertaa tuota työtapaturmaa lähdetään korjaamaan oikeammanlaiseksi. Kentänlaidalla nähdään!

Ottelun tähtipelaajapisteet:
3    –     Ville Ruuska: Koska ottelusta puuttui yksittäinen selkeä vakuuttaja, jaettiin kolme tähteä tällä kertaa hieman löyhemmin perustein. Rubale vakuutti valitsijan edellispeliin verraten selkeästi pirteämmällä hyökkäyspelillä (vaaralliset laitanousut), aktiivisella osallistumisella pallolliseen työskentelyyn sekä muutamilla kerrassaan mainioilla katkoilla ja tiukalla taistelulla.
2    –     Jani Hannula: Tähänastisen kauden hienoin maali ja varsinkin toisella jaksolla onnistunut laitapelaaminen. Nani jäi paikoin kakkoseksi fyysisessä osaamisessa, mutta korjasi asian taidolla ja pelisilmällä tässäkin ottelussa.
1    –     Mika Mäkelä: Hoiti vähäiset hommat erinomaisesti, eikä takaiskumaaleistakaan voi syyttää lyhyellä varoitusajalla maaliin hälyytettyä Mäksää. Erinomainen varamolari myös tulevaisuutta ajatellen.