FC Kontu/2 – Atletico Malmi 2-0 (1-0)

Atletico Malmin keltainen komeetta jatkoi lentoaan viime viikolla Tavastian rokkikukkoja vastaan ja ”sammutti” sitä ennen sarjataulukon yläpäässä tukevasti majailleen Gnistanin. Edellisviikko oli kuitenkin takanapäin ja vastassa jälleen uusi tuntematon joukkio. Peli käytiin juhannusta edeltävänä keskiviikkona aina niin kamalalla Kurkimäen hiekalla ja vastaan asettui Kontu/2, joka oltiin ennakolta rankattu yhdeksi tämän lohkon kovimmista joukkueista. Kuulopuheiden mukaan kyseinen porukka oli myös pelannut Kurkimäen hiekalla kaksi kautta ilman ainuttakaan tappiota. Sama tahti näytti jatkuneen tänäkin vuonna, vaikka vastustajan vierassaldo näytti puolestaan nollaa niin pisteiden kuin maalienkin osalta. Odotettavissa oli siis äärimmäisen tiukka kamppailu, jossa tapeltiin kärkisijoituksista.

Pelaajatilanne näytti taas vaihteeksi melko heikolta, sillä poissa olivat mm. Piccis, Tavi, Mertsi ja piakkoin paluudebyyttinsä viimein tekevä Make. Sen lisäksi kolmesta vaihtoon kirjatusta pelaajasta ainoastaan Koopa oli täydessä pelikunnossa Andyn ja Jannen potiessa pieniä vammojaan. Otteluun lähdettiin silti luottavaisin mielin, koska avauskokoonpano näytti ainakin paperilla oikein hyvältä.

Avaus (4-4-2):

Kunttu (> Koopa 46′), Kuula (C, > Janne 82′)
Japu, Leego, Jone, Nani
Niko (v), Daddy, Timppa (v), Rubale
Sinkki (MV)

(vaihdossa Andy, Janne, Koopa ja Tommi)

Ottelun alkupuoli osoitti heti, että helppoja pisteitä ei ollut tänään jaossa. Vaikka hallitsimme peliä ja pidimme näennäisesti palloa, karvasi vastustaja hyvinkin ylhäältä ja vei keskikentällä tilan pois. Edelliseen Tavastia-otteluun nähden suurin ero olikin siinä, Tavastia antoi meidän tuoda pallon rauhassa puolikentän ylitse, kun taas Kontun kaksi hyökkääjää iskivät kiinni jo syvällä omalla puolustusalueellamme. Pelinrakentelumme kärsi tästä selkeästi, varsinkin kun keskikentällä taisto oli hyvinkin tasaista ja kovaa. Emme siis päässeet missään vaiheessa oikein dominoimaan ottelua siihen malliin kuin edellisissä peleissä. Vastustajamme pelasi meitä vastaan oikeastaan omilla aseillamme, sillä heidän otteensa muistuttivat paikoin paljon omaa peliämme. Ainoana erona vain se, että Kontun hyökkäystyöskentely ei ollut lähelläkään meidän tasoa, ja nuorempien pelureiden joukossa oli myös muutama kokeneempi jätkä. Varsinkin se hippitukkainen rastapää ja toinen nuori kundi juoksentelivat täysin turhia juoksuja kärjessä, eivätkä siten horjuttaneet Timpan ja Daddyn luotsaamaa puolustusta. Toisaalta omakaan pelaamisemme ei tarjonnut juuri ihmeellisyyksiä, sillä alakerran pallovarmasta työskentelystä huolimatta rakentelut päättyivät useimmiten pallonmenetyksiin keskialueella tai epäonnistuneisiin pistosyöttöihin. Kurkimäen pieni kenttä ja äärimmäisen vahvasti pelanneet Kontu-topparit tekivät Kuulan ja Kuntun tehtävistä hyvin vaikeita.

Ensimmäisen kymmenen minuutin aikana ei oikeastaan nähtykään juuri minkäänlaisia vaarallisia tilanteita, saati sitten vetoja maalia kohden. Tämänkin jälkeen parhaat yritykset kilpistyivät useimmiten huonoihin viimeisiin syöttöihin tai Konnun puolustukseen. Vaarallisimmat tilanteet tulivat puolestaan vasemmalta laidalta Japun kautta tai sitten erikoistilanteista, joita ei kuitenkaan kovin montaa nähty. Kontu taas hätyytteli meitä sekalaisensorttisilla syöttöviritelmillä, joista ei silti kehittynyt oikeastaan minkäänlaisia vaaratilanteita. Voikin sanoa, että koko ensimmäinen puoliaika oli lähinnä keskialueen pallottelua, puolustuspelaajiemme rakentelua ja muutenkin tasaisen turhaa peliä. Mutta kuten niin monta kertaa aiemminkin, iski vastustaja sopivasti sellaisella suvantohetkellä, jolloin kukaan ei odottanut maalia. Pallo pelattiin keskeltä oikeaan laitaan paitsiolta haiskahtaneessa tilanteessa. Lippu pysyi kuitenkin alhaalla ja Konnun oikea laituri jatkoi pallon kanssa keskittäen sen matalahkona kohti vasenta tolppaa. Rubale ei ehtinyt pelastamaan tilannetta, eikä Sinkki myöskään pallon eteen, jotenka Kontu pääsi tekemään johtomaalinsa vähemmän ansaitusti. Taukovihellys tuli heti aloituksen jälkeen ja Atletico Malmi poistuikin koppiin pohtimaan sitä, miksei peli kulkenut ja miksi maali ylipäänsä hyväksyttiin kahdesta paitsiolta haiskahtaneesta juoksusta huolimatta.

Ratkaisua ei selvästikään löytynyt, sillä Kontu jatkoi samanlaista prässiään myös toisella jaksolla, eikä atleettilaumamme onnistunut puhkomaan puolustusta. Edes Koopan vaihto Kuntun tilalle ei juuri vaikuttanut peliimme. Toinen jakso piirtyikin mieleeni pääasiassa edellisen toisintona. Toki haimme maalia vimmatusti ja nostimme myös Timpan puolustuksesta kolmanneksi kärjeksi, mutta sekään ei tuonut tulosta. Toisaalta Kontukaan ei saanut oikein mitään aikaiseksi, eikä sen ihmeempiä tilanteita syntynyt kumpaankaan päähän. Kuitenkin noin vartti ennen loppua tapahtui sitten se pahin. Kontu/2 pääsi nopeaan vastahyökkäykseen pelaten pallon oikeaan laitaan. Muuten mainiosti pelannut Niko ei ennättänyt enää väliin ja vikkelä vastustaja pääsi ajamaan sisään. Pienestä kulmasta ja hyvistä keskitysmahdollisuuksista huolimatta, hän laukoi boksissa matalan kudin, joka myös upposi verkkoon. Muutamista keskityspaikoista ja kulmista huolimatta Atleticon selkäranka taisi katketa tähän 2-0-maaliin, sillä sen verran pettyneitä ja hiiltyneitä naamoja nähtiin lopussa. Edes tuomarin käsittämättömistä päätöksistä räyhääminenkään ei muuttanut asiaa ja loppulukemiksi jäivät tosiaan nuo 2-0.

Mitä matsista jäi sitten käteen? Ihan suoraan sanottuna ei juuri mitään. Saavutimme Nelosen historian ensimmäisen tappiomme ehkä tähänastista kovinta joukkuetta vastaan. Vaikka hallintamme oli näennäisesti selkeää ja pallokontrolli hyvää, opimme myös sen saman kuin Pikkuhuuhkajat Ruotsissa käytävissä kisoissa; voittoa ei voi saavuttaa, mikäli maalitilanteet ja todelliset tekopaikat jäävät näin vähiin. Juhannuksen jälkeisen maanantain selkeä teema onkin luoda enemmän paikkoja ja muuttaa se tämänhetkinen suvereeni pallonhallinta myös oikeanlaisiksi ratkaisuiksi hyökkäysalueen viimeisellä kolmanneksella. Sitä odotellessa Atletico Malmi siirtyy jokavuotiselle korkeanpaikanleirilleen Messilään ”rentoutumaan” ja hiomaan uusia kuvioita kevätkierroksen kahteen viimeiseen otteluun.

Ottelun tähtipelaajapisteet:
3    –     Timo Kinnunen: Tällä tasolla aivan käsittämättömän kova toppari, jonka pallovarmuus ja syötötkin ovat ihailtavaa tasoa.
2    –     Juha-Matti Leinonen: Timpan aisapari ja itseoikeutetusti joukkueen elegantein pelaaja kentällä. Liike ei ole mitään kaikkein ripeimmännäköistä, mutta tärkeät katkot ja kerrassaan upeat pystypallot tekevät kerta toisensa jälkeen vaikutuksen. Tässä ottelussa ei nimittäin kumpikaan maali mennyt mitenkään keskuspuolustuksen piikkiin.
1    –     Janne Hampaala: Pelasi omalla tasollaan ja ansaitsi joukkueen muuten huonosta esityksestä johtuen viimeisen tähden.