Atletico Malmi – SAYKUS 2-1 (0-1)

toukokuu 24, 2009

Kolmen 1-1-tasapelin jälkeen silmukka alkoi jo hieman kiristyä atleettilauman kaulassa. Paikoin hyvinkin luokattomista esityksistä ja suuresta loukkaantumissumasta johtuen kasassa oli nimittäin ainoastaan 3 pistettä ja sitä myöten sarjasijoitus vaatimattomasti alemmassa keskikastissa. Puolustuspeli oli toiminut melko mallikkaasti, mutta hyökkäyspäässä taas maalinteko ja ylipäänsä tilanteiden rakentelu ontui. Tämän vuoksi sunnuntai-aamupäivän kantava teema olikin rikkoa tämä tasapelien kierre ja alkaa luoda niitä todellisia maalipaikkoja.

Sunnuntai-aamun aurinkoinen keli toivotti tervetulleeksi myös jokusen edellismatseista puuttuneen naaman. Timo teki tärkeän paluun puolustuslinjan keskustaan, käsivaivainen Kunttu taas kärkeen. Poissa olivat puolestaan Japu, Koopa ja Andy. Vaihdossakin nähtiin edellisotteluista poiketen kuitenkin kuusi paria enemmän tai vähemmän tuoreita jalkoja. Niitä sitten myös tarvittiin, sillä kotipeliimme Tapulin hiekalle saapui vähintäänkin kyseenalaisista tempauksista ja kaikenmaailman koiruuksista tunnettu arabiryhmä, Saykus. Suurimmalle osalle oli varmaan vielä tuoreessa muistissa se viime syksynä Pallokentällä käyty nousukarsinta, jossa nämä urheilun irvikuvat olivat lopulta vain vastaantulijoita nousua hinkuneille atleeteille. Muutama sarjapaikasta luopuminen ja vapautuneet ylimääräiset nousupaikat johtivat kuitenkin siihen, että saisimme kärsiä tästä vitsauksesta myös tällä kaudella.

Avaus (4-4-2):

Kunttu (> Tavi 71′), Kuula (C, v, > Nasu 90′)
Jani, Leego, Jone, Zimei (> Piccis 46′)
Niko (> Janne 46′), Daddy, Timppa, Rubale
Mertsi (MV)

(vaihdossa Nasu, Janne, Piccis, Tommi ja Tavi)

Ottelun alku tuulisella kotikentällämme näytti jo saman tien, että tästä pelistä ei tulisi helppo. Saykuksen arabilauma osoitti nimittäin vikkelyytensä ja teknisyytensä lisäksi myös jonkinlaista peliälyä. Heidän pallonkäsittelynsä oli jopa yllättävänkin tasokasta sarjaportaaseen nähden. Yhteispeli ja organisoidut hyökkäykset taas nousivat suurimpina puutteina esille. Saykus-lauma tuntui myös jäävän fyysisessä pelissä ja varsinkin pääpalloissa useasti kakkoseksi. Senpä vuoksi keskikentän tehoduo, Leego ja Jone nousivat tärkeään rooliin myös puolustussuunnassa. Pelinrakentelumme oli ottelun alkupuolella melko tukkoista, sillä keskustassa oli aivan liikaa miehiä ja laidalta puolestaan tilanteita ei juurikaan syntynyt. Koko ensimmäinen puoliaika pelattiin noin 70-prosenttisesti oikealla hyökkäyspuoliskollamme. Saykus painoi sitä kautta ylöspäin, emmekä mekään oikein pystyneet vaihtamaan painopistettä toiselle laidalle. Rubaleen, Zimein, Leegon ja Kuulan akseli toimi muutamaan otteeseen ihan mainiosti, mutta todelliset tilanteet jäivät kokematta. Parasta antia ensimmäisellä puoliajalla olivatkin lähinnä keskialueen vapaapotkut, pitkät sivurajaheitot ja muutama kulmapotku. Näistä ei kuitenkaan saatu mitään todellisia tilanteita. Saykus puolestaan hyökkäsi lähinnä maata pitkin, mutta silti heidän vaarallisimmat tilanteet tulivat pystysyötöistä. Näitä he pyrkivät pelaamaan puolustuslinjamme selustaan, useimmiten päättyen kuitenkin paitsiovihellykseen. Sinällään ensimmäinen jakso ei ollut oikein kummankaan hallintaa, joten pitkään kuvitteellisella tulostaululla loistaneet lukemat 0-0 tuntuivat kovin oikeutetuilta. Mertsiltä tuli muutama elintärkeä torjunta, mm. hänen tullessaan vastaan ja torjuessaan lopulta kaksikin vetoa perätysten. Noin 30 minuutin kohdalla Saykus iski kuitenkin täysin puuntakaa. He saivat miltei vasemmalta kulmalipulta vapaapotkun, joka vaikutti noin periaatteessa vaarattomalta tilanteelta. Muuri peitti oikeaoppisesti etukulmaa, mutta peliä ei oltu pantu poikki. Maalilla jälleen kerran hyvää mekkalaa pitänyt Mertsi järjesteli kuitenkin puolustusta sillä aikaa, kun Saykus-pelaaja laittoi pallon jo ilmaan sen liidellessä lopulta komeasti takanurkkaan maalivahtimme ylitse. Siinä kohtaa päälimmäisenä fiiliksenä oli ehkä aito kummastus ja myös pettymys. Sen verran helposti arabilauma hankki kuitenkin johtoasemansa. Tämä tunne vaan vahvistui puoliajalle mentäessä, sillä muutamasta mainiosta yritelmästä huolimatta lukemiksi jäivät 0-1.

Toiselle puoliskolle tehtiin sitten muutama vaihto. Heikkoa oloaan valitellut Niko tuli puolikuntoisen Zimein kanssa penkille, Jani siirtyi laitapuolustajaksi ja pelisilmäänsä parannellut Piccis sekä Janne kirmasivat laitalinkeiksi. Tauon jälkeen nähtiin myös selkeästi sisuuntunut Atletico. Vaihtomiehet eivät sinällään tuoneet peliin mitään uutta, mutta jo ensimmäisellä puoliajalla kentällä olleet kaverit puolestaan sisuuntuivat ja taistelivat palloista kahta kauheammin. Siihen vielä yhdistettynä vastustajan odotettu hiiltyminen ja peli alkoi olla entistä enemmän meidän hallussamme. Saykus ei oikeastaan luonut toisella jaksolla kuin yhden todellisen paikan. Ainut vaarallinen tilanne tuli sekin Janin typerästä pallonmenetyksestä oman rankkarialueensa oikeassa kulmassa. Tuolloin arabilaituri tinttasi pallon kuitenkin viidestä metristä kärsällä ainoastaan ylärimaan ja siitä maaliviivalle. Onni tällä kertaa meidän puolellamme. Mitä pidemmälle ottelussa mentiin, sitä selvemmin pelattiin ainoastaan yhtä maalia. Oli vain ajan kysymys, että koska tuo maali saataisiin tehtyä. Vaarallisimmat tilanteet tulivat oikeastaan oikealta laidalta ja erikoistilanteista. Leego mm. kaadettiin boksin oikeassa nurkkauksessa, mutta tuomari vihelsi tilanteesta kuitenkin ainoastaan vaparin ja vieläpä boksin ulkopuolelta. Saimme myös pallon kertaalleen häkkiin, kun vapaapotkusähellyksen jälkeen Timo pääsi puskemaan maalin puolustuslinjan ja maalivahdin välistä. Tuomarin mukaan Kunttu oli kuitenkin ehtinyt jo rikkoa hieman aiemmin, joten maali jäi hyväksymättä.

Nämä pari tilannetta olivat oikeastaan valitettavia poikkeuksia kaikkien niiden muiden mainioiden vihellysten seassa. Tuomari linjoineen olikin tänään yllättävän hyvässä iskussa, sillä hän onnistui karsimaan toisella jaksolla erittäin hyvin Saykuksen likaista peliä. Leego nimittäin sai potkuja kylkiinsä ja Kuula puolestaan perinteisen hedarin. Näiden lisäksi nähtiin toki sitä tavanomaista mussutusta ja repimistä, mikä ei liene kenellekään uutinen. Fanikatsomollemme myös suurkiitos siitä, että he jaksoivat huomautella tuomarille näistä rikkeistä. Tilanne säilyi kuitenkin nollassanollassa aina toisen jakson loppupuolelle saakka. Sinkki teki kuitenkin taktisesti mainion ratkaisun ja nosti puolustuslinjasta Timon kärkeen. Siirryimme samalla 3-4-3-taktiikkaan ja huomattavasti hyökkäävämpään ryhmitykseen. Tämä tuntui tuottavan myös tulosta, sillä 76 peliminuutin kohdalla sitkeä yrityksemme palkittiin ja onnistuimme viimein myös erikoistilanteissa. Kuula antoi mainion kulmurin oikealta, jonka Timo jatkoi etukulmasta suoraan sisään. Lukemat vähän turhankin tutut, 1-1. Onneksi tämä maali lisäsi ainoastaan polttoainetta keltaiseen komeettaamme, joka tahtoi runnoa vielä sen toisenkin häkin. Vain kaksi minuuttia edellisestä ja Leego oli jälleen pahanteossa rankkarialueella. Vastustajan kolmen miehen keskeltä hän sai kaatuessaankin pelattua pallon Kuulalle, joka mahdollisista syöttöpaikoista päätti kuitenkin laukoa hieman 16-rajan ulkopuolelta ruuhkan lävitse. Tällä kertaa veto onnistui, eikä maalivahti ennättänyt millään oikeaan alakulmaan. Yhden maalin taika oli siis viimein murrettu ja ilo toki myös ylimmillään. Vastustajakapteenin saama ulosajo helpotti toki tehtäväämme, mutta loppu olikin enää vain kosmeettista. Atleettilauma hallitsi nimittäin palloa suvereenisti, eivätkä Saykuksen pidemmätkään pallot tuottaneet tulosta. 3-1-maali oli lopulta tasoitusta lähempänä, kun vaihdosta tullut Nasu hämmensi arabipuolustusta, joka lopulta teki kohtalokkaan virheen ja tarjosi pallon suoraan Taville. Puolittaisesta tyhjästä maalista huolimatta toinen vaihtohyökkääjä ei kuitenkaan onnistunut maalinteossa, joten loppulukemiksi jäi tiukka, mutta ansaittu 2-1.

Saalistimme siis viimein neljännessä ottelussa sen kauden avausvoiton ja saimme siten karistettua sen voittoapinan myös olkapäältämme. Kolme tärkeää pistettä ja kaksi mainiota maalia siirsivät meidät kertaheitolla sarjataulukon ylempään keskikastiin. Tämä taas tarkoitti sitä, että puhtaalla pelillä lohkon kärjessä jatkavat Gnistan/2 ei karannut toivottoman kauas, eikä kakkosena ollut MPS/2 hankkinut haluamaansa etumatkaa kuin kaksi pistettä ennen elintärkeää kohtaamistamme tulevana keskiviikkona. Silloin ratkaistaan nimittäin kevätkierroksen osalta viimein Malmin herruus ja myös selkeät nokitteluasemat perjantai-iltojen Green Star -tapaamisiin.

Keskiviikkona kaikki siis seuraamaan El Classicoa, jossa MPS/2 isännöi äärimmäisen nälkäistä ja pikkuhiljaa sairastuvalta palaavaa Atletico Malmia. Ottelu käynnistyy klo 18.00 ja pelipaikkana toimii tuttuakin tutumpi Tapulin hiekka!

Ottelun tähtipelaajapisteet:
3    –     Timo Kinnunen: Kaksi maalia, joista vain tasoituksen tuonut toinen yritys hyväksyttiin. Puolustuksen liideri ja myös henkisellä tasolla tärkeä pelaaja alakerrassamme.
2    –     Janne Hampaala: Niin järjetön määrä duunia, että sitä on välillä vaikea edes käsittää. Voitti, raastoi ja tappeli niitä palloja vikkeliä arabeja vastaan.
1    –     Ville Ruuska: Selkeästi yksi aliarvostetuimmista pelaajista. Ei komeile tehotilastoissa, mutta tekee kuitenkin mainioita nousuja erinomaisen puolustuspelaamisensa lisäksi.