Atletico Malmi – LPS/Kuninkaat 1-1 (1-0)

toukokuu 10, 2009

Suomen Cupin kohtaaminen päättyi Tapulin hiekalla viikko sitten katkeraan tappioon, eikä pelaajatilanteemmekaan näyttänyt tuon ottelun jälkeen kovin hyvältä; murtuma, revähdykset ja muut pienet tällit kasvattivat sairaslistaa entisestään. Tämä taas tiesi lisävaikeuksia jo entuudestaan kapeaan kokoonpanoomme, jossa vaihtoehdot taktisille muutoksille ja ylipäänsä pelaajavaihdoille tuntuivat päivä päivältä vaan kaventuvan. Tuuliselle ja aurinkoiselle Tapulin hiekalle Nelosen ensimmäiseen kotipeliin marssikin aavistuksen siipirikko atleettilauma, joka lähti metsästämään avausvoittoaan laajasalolaista LPS/Kuninkaat -nimistä porukkaa vastaan. Mm. Timon, Andyn, Kuntun, Melan, Picciksen, Zimein, Japun, Maken, Mertsin ja V-P:n poissaolojen myötä saimme kasaan lopulta 14 ukkoa, joka sisälsi siis kaksi maalivahtia. Vastustajasta ei ollut oikeastaan mitään tietoa, mitä nyt Saykus-tappio oli kuulopuheiden perusteella hankittu melkoisen heikolla pelillä. Alkulämmittelyssä ehdimme kuitenkin bongata entisiä kovia pelimiehiä ylemmiltä sarjatasoilta, Risto Salmi etunenässä (ex-Jokerit, Atlantis…).

Avaus (4-4-2):

Kuula (C, > Nasu 86′), Tavi (> Janne 56′)
Nani, Leego, Jone, Koopa
Niko, Daddy, Mika, Rubale (v)
Sinkki (MV)

(vaihdossa Janne, Nasu ja Tommi)

Atletico aloitti ensimmäisen puoliajan erittäin vahvaan vastatuuleen, mikä näkyi heti alusta saakka peliesityksissämme. Tuuli otti korkeampiin palloihin väkisinkin, eivätkä syötöt napsahdelleet toivotunlaisesti. Vastustaja taas pääsi avaamaan pitkillä palloilla ja katkomaan torsoiksi jääneitä avauksia. Senpä vuoksi ensimmäiset 15 minuuttia menikin pääasiassa kentän keskikolmannekselle, ja pääasiassa meidän puoliskollamme. Vastustajan tekniset keskikenttäpelaajat dominoivat palloa hyvällä prosentilla, vaikka katkontapelissä tunnuimme olevan vahvoilla. Daddy ja Mika pelasivat pohjalla vakuuttavasti, eikä laitapakkien pelaamistakaan sovi moittia. Ainoastaan korkeat pallot tuottivat paikoin vaikeuksia, kun tuuli kuljettikin pallon paljon arvioitua pidemmälle. Onneksi näistä ei silti syntynyt kummempia vaaratilanteita. Atletico-puolustus sai toisaalta olla yhtenään varuillaan melko vaarallisiksi osoittautuneiden LPS-hyökkääjien kanssa. Keskikentälläkin heillä riitti taitoa, kuten todettua, mutta muuten pakka oli jokseenkin epätasainen Nelosen ominaiseen tyyliin. Tämä taas tiesi sitä, että kentältä löytyi paikoin paljonkin tilaa, jota emme kuitenkaan onnistuneet oikein hyödyntämään. Keskikentällä tuntui olevan ylenpalttinen kiire saada pallo toimitettua hyökkääjille, jotka jäivät kuitenkin liian yksin huonojen pistosyöttöjen kanssa. Tavin ja Kuulan yhteistyö ei ollut ehkä parhaimmassa tikissä, mikä valitettavasti näkyi maalitilanteiden ja vetopaikkojen vähäisyyden muodossa.

Ensimmäisellä puoliajalla emme siis oikeastaan saaneet kunnollisia paikkoja yhtä ainutta poikkeusta lukuun ottamatta. Tämä tapahtui 23 minuutin kohdalla, kun oikealta laidalta löytyi tilaa edetä. Rubale ja Jone hieroivat palloa keskikentällä, josta se tyylikkään kantapäänoston jälkeen ajautui Kuulalle. Kuula puolestaan pelasi erinomaisesti laitaan juosseelle Koopalle, joka taas tälläsi kerrassaan mainion syötön keskustaan hiipinyttä Tavia kohden. Tavi ei kuitenkaan yltänyt palloon, vaan se ajautui taaemmaksi hiipineelle ja toisaalta yksin jääneelle Nanille. Vastustajan maalivahti oletti ilmeisesti Tavin pyrkivän ratkaisuun ja lähti jo peittämään sitä vetoa. Lopulta Nani pääsi tälläämään pallon molarin kautta häkkiin ja lukemiksi 1-0. Suoraan sanottuna maali tuli hieman yllättäen. Vaihtopenkiltä katseltuna näytti nimittäin siltä, että ottelu oli siirtymässä entistä selvemmin LPS:n hallintaan, eikä Atletico voinut kuin puolustaa ja pyrkiä silloin tällöin tekemään nopeita hyökkäyksiä. Onneksi puolustus toimi kuitenkin hyvin, ja viimeistään tämä puskista tullut maali vapautti peliämme jonkin verran. Mitään kunnollisia maalipaikkoja ei kuitenkaan tämän jälkeen nähty, eikä laajasalolaisryhmäkään onnistunut kehittelemään yhtä lähietäisyydeltä tullutta vaparia ja muutamaa rankkarialueen sisällä ollutta sähellystä lukuun ottamatta kunnollisia maalitilanteita. Puoliaikanumeroina siis 1-0.

Toinen jakso oli myötätuulenkin myötä selkeästi suopeampi. Pallo pysyi maassa jonkin verran paremmin, eivätkä pystysyötötkään olleet niin toivottomia tuulen vuoksi. Toisaalta vastustajalla tuntui riittävän omia jätkiämme enemmän virtaa, mikä myös näkyi hyökkäyksissä. He hakivat koko ajan enemmän sitä tasoitusmaalia, mikä tietysti avasi meille tilaa pelata yhä paremmin. LPS tuntui myös keskittyvän enemmän selvistä rikkeistä ja paitsiovihellyksistä purnaamiseen ja unohti näin välillä pelaamisen täysin. Hauska nähdä, miten korkeammallakin tasolla pelanneet kaverit jaksavat suhtautua niin suurella intohimolla Nelosen peleihin ja toisaalta valittaa tuomioista, jotka ovat objektiivisesti ajateltuna täysin selviä. Yhtä kaikki, toisen puoliajan vaarallisimmat tilanteet tulivat oikeastaan LPS:n vasemmalta laidalta ja toisaalta taas meidän oikealtamme. Laajasalolaisten tekniset kaverit keskustassa kontrolloivat peliä ja pelasivat palloa paljon vasemmalle, josta taas keskityspallot ilmassa tai maassa loivat pienoisen jännitysmomentin. Atleticon hyökätessä oikea laita oli ehkä paremmassa iskussa, vaikka vaarallisimmat tilanteet tyrehtyivät useimmiten pikkunäppärään syöttelyyn tai huonoon viimeiseen passiin.

Vaikka kummallakaan ei ollut varsinaisesti kunnollisia maalipaikkoja, teki LPS ansaitusti tasoituksensa. Pallo tuli n. 70 minuutin kohdalla vasemmasta laidasta keskelle, josta lähti veto kohden Sinkin vartioimaa maalia. Hän kuitenkin torjui sen tolppaan, josta kimmonneena se päätyi maalin eteen unohtuneille pelaajille. Ensimmäinen ei saanut palloa häkkiin Jannen repimisen vuoksi, jolloin tuomari oli jo viheltämässä pilkkua. Pallo ajautui kuitenkin toiselle hyökkääjälle, joka viimeisteli vuorenvarmasti saaden tuomarin unohtamaan pilkkuaikeet. Loppua kohden peli aaltoili aina vaan enemmän. Hyökkäykset olivat nopeatempoisia molempiin suuntiin, jolloin myös pakka venyi kummallakin osapuolella. Atletico Malmi sai silti ehkä vaarallisimmat tekopaikat, kun Kuulan antama kulma meinasi upota suoraan sisään. Pallo leijaili maalivahdin yli, mutta otti osuman sitten ylärimaan ja vieri maalin ohitse. Aivan lopussa nähtiin myös sellainen tuhannen taalan paikka, että paremmasta viis. LPS:n valittaessa vielä edellisestä paitsiotuomiosta, pistettiin pallo nopeasti liikkeelle mainiosti oikeassa laidassa ahkeroineelle Koopalle. Hän pyrki pelaamaan sen toisella puoliajalla kärkeen nostetulle Nanille, joka saikin pallon vastustajan korkealle nousseen jalan kautta. Niinpä hän eteni rankkarialuetta kohden puolittaisesti yksinläpi, kohtasi maalivahdin edessään ja nosti pallon tämän ylitse. Valitettavasti nosto oli niin kova, että se laskeutui vasta yläriman jälkeen. Niinpä voittomaali jäi tekemättä ja 1-1 myöskin loppulukemiksi.

Melko vaihtelevasta ja heikohkosta esityksestä johtuen pisteet siis tasattiin jo toistamiseen peräkkäin lukemin 1-1. Tulos oli ehkä oikeutettu, emmekä ansainneetkaan täysiä pisteitä. Toisaalta varamiehisyydestä ja lukuisista poissaoloista johtuen yksikin piste tyydytti jossain määrin, vaikka meille tarjottiin voittoa lopussa aivan selkeästi. Uskon kuitenkin vahvasti, että parasta Atleticoa ei ole nähty vielä lähelläkään tämän kauden koitoksissa. Nyt vain odottelemaan tulevan keskiviikon kamppailua Herrasmiehiä vastaan. Tällä viikolla pelataan myös kaksi harrastesarjaottelua Atletico Akatemian nimissä, jotenka joillekin pelaajille on luvassa todellinen härkäviikko.

Ottelun tähtipelaajapisteet:
3    –     Mikko Kouri: Pelaa paikoin äärimmäisen laiskasti, mutta jakelee toisaalta mainioita passeja ja tekee duunia kovalla asenteella myös omaan päähän silloin kun ei turhaudu. Tämän päivän saldona monta voitettua kaksinkamppailua, tärkeä maalisyöttö sekä lopun rakentelu Nanin vaaralliseen paikkaan..
2    –     Jani Hannula: Atletico tuntuu tekevän maalit tällä hetkellä vasemmalta laidalta, joten Naninkin häkki oli melkoisen odotettu. Sinkin taktinen siirto laittaa Nani kärkeen toisella jaksolla toimi sekin yllättävän hyvin. Ainoastaan se lopun huonotuurinen nosto jätti Nanin vaille täysiä tähtiä.
1    –     Janne Hampaala: Nelosessa edelleenkin täysin suvereeni keskikenttäjyrä. Ei ehkä dominoi peliä pallollisena niin vahvasti, mutta hakee koko ajan paikkaa ja tappelee jokaisesta pallosta viimeiseen saakka. Elintärkeä pelaaja.