Nousukarsinta: SAYKUS – Atletico Malmi 1-1 (1-0)

lokakuu 6, 2008

Viitosen sarjakausi päättyi vain vajaa viikko sitten, ja lopulliseksi sijoituksemme Puotilan voiton myötä varmistui toinen pykälä, ainoastaan yhden pisteen erotuksella suoran nousijan paikasta. Jossiteltavaa siis jäi, mutta toisaalta kakkossija tarjosi jännitystä loppuun saakka. Pääsimme nimittäin karsimaan noususta vielä kahden muun joukkion kanssa pelattavassa sarjassa, jonka ensimmäinen osa potkittiin hyytävässä syyssäässä Pallokentän mainiolla tekonurmella. Vastassa meillä oli jokseenkin kyseenalaista mainetta niittänyt ulkomaalaislauma, SAYKUS, joka sekin sijoittui omassa lohkossaan onnistuneesti kakkoseksi PPJ:n jälkeen. Ennakkoasetelmat olivat siis vähintäänkin odottavat, sillä kukaan ei tiennyt, millaista sylkyitkupotkuraivarimussutusta joutuisimme kestämään näiltä alihassaneilta.

Alusta oli toki ensiajattelemalta meille suosiollinen, eikä pelaajatilanteemmekaan varsinaisesti ollut huonoimmasta mahdollisesta päästä. Merssin ja Rubaleen poissaolot tuntuivat toki erityisesti puolustuspäässä, mutta väittäisin, että saimme vastaavasti vähintään yhtä hyvän korvaajan tilalle, sillä ottelu osui kerrankin sopivasti Mikan työaikatauluihin. Tämän jonkinlaisen Atletico-legendan lisäksi myös Eetu nähtiin kokoonpanossa ensimmäistä kertaa tällä kaudella, ikään kuin töissä olleen Kallen korvaajana.

Avaus (4-3-3):
Sinkki (MV) ; Iskä, Make, Jone (v), Kouri ; Tavi, Leego, Nani ; Niko, Kuula (C), Kunttu
(vaihdossa Eetu, Janne, Mika ja Piccis)

Ottelu oli saada salama-alun, sillä heti ensiminuuteista saakka paine Saykuksen päässä oli huomattavaa. Heti ensimmäinen tilanne, ja Niko oli viedä meidät johtoon Kuntun mainiosta syötöstä vasemmasta tolpasta joitakin metrejä keskialuetta kohden. Maalia ei kuitenkaan saatu tehdyksi, ja samanlainen paine sekä tiukka yritys jatkuivat tästäkin eteneenpäin. Omat laukauksemme kilpistyivät joko Saykuksen pelureihin tai sitten viimeisen silauksen puutteeseen. Vastustaja oli kieltämättä jokseenkin helisemässä, mutta hekin alkoivat saada pelistä pikkuhiljaa kiinni. Ehkä pienoiseksi yllätykseksikin SAYKUS paljastui äärimmäisen hyvin pelaavaksi porukaksi, kun sai vaan koneensa käyntiin. Pallo kulki mieheltä toiselle mallikkaasti juoksuttaen meitä kuin pässiä narussa. Ei ihme, että he olivat saavuttaneet kakkossijan, sillä moni heikompikuntoisempi porukka olisi varmasti väsynyt tuossa tahdissa. Tähän vielä yhdistettynä vasemmalla laidalla kiitänyt, numerolla 3 pelannut, kaveri joka paineli jopa Leegoakin nopeammin ja ketterämmin sekä alakerrassa varmaotteisesti luutinut toppari, joka ei tainnut hävitä ottelun aikana ainuttakaan pääpalloa. Saykuksen aseet olivat siis melko selvät, palloa juoksutettiin mieheltä toiselle, välillä pyrittiin taitavilla yksilösuorituksilla ja syöttökomboilla avaamaan tilaa sekä myös pelaamaan hienoja pystypalloja puolustuslinjamme läpi. Onneksi Sinkki oli hereillä ja puolustajat tappelivat tosissaan palloista, sillä huonommalla tuurilla jostain näistä tilanteista olisi tullut myös maaleja. Omat tilanteemme jäivät alun kovan rynnistyksen jälkeen vähemmälle, ja niistä lienee oleellista vain mainita muutamat kehitelmät rankkarialueen sisällä, joista ei kuitenkaan saatu vetoja aikaiseksi. Tämän lisäksi Tavi pääsi tälläämään kerran kunnolla ripariin ja Niko yrittämään murtautumista laidaltaan. N. 30 min kohdalla pahin sitten toteutui… Vastustaja sai viimein murrettua puolustuksemme näteillä seinäsyötöillä pelaten keskikentältä saakka pallon toisella tolpalla olleelle hyökkääjälle, joka niittasi sen puolestaan pienestä kulmasta ohi Sinkin, ehkä hieman onnenkantamoisestikin. Maalin myötä ote siirtyi entisestään näiden afrikkalaissukuisten kavereiden haltuun, ja erityisesti keskikentän kolmikolle jäi aivan liian suuri rooli. Kärjessä Kunttu loukkaantui ja asetti myös kysymysmerkkejä valmennusportaalle.

Toiselle puoliajalle lähdettiin uudistetulla taktiikalla. Ana teki mainion päätöksen ja vaihtoi taktiikaksi 4-4-2, jolloin keskikenttä saatiin haltuun ja peliä enemmän laitoihin. Tämä tiesi jonkin verran tiiviimpää pakkaa ja parempaa puolustuspelaamista. Olikin ainoastaan ajan kysymys, kun se myös palkittaisiin. Lukuisista kulmista ja keskitysyrityksistä huolimatta pallo saatiin viimein toimitettua Leegon päähän. Tuopillisen viskiäkin kumonnut asfalttisankarimme nousi jälleen ilmatilan herraksi puskien Kuulan vasemmalta antaman kulman varmasti vasempaan alanurkkaan. Tilanne siis 1-1. Loppua kohden peli muuttui ehkä virheiden suhteen varovaisemmaksi, mutta rikkeiden osalta taas selkeästi raaemmaksi. Nämä pakolaiset nimittäin näyttivät sitä tunnettua puoltaan potkimalla nilkoille ja liukumalla napit edellä jopa pelureidemme vatsaan. Turhinta tässä sikailussa oli vieläpä se, että tuomari ei tajunnut vihellysten lisäksi jakaa juurikaan varoituksia. Koko ottelussa taidettiin nähdä yhteensä kaksi keltaista korttia, vaikka enemmänkin näitä olisi voinut tuomita. Itse peli taas aaltoili päästä päähän melko mallikkaasti. Sinkille jäi entistä vähemmän hommia, kun puolustuslinja Maken ja Mikan johdolla luutivat viimeisetkin pallot pois. Keskikentällä taas Leego jaksoi ravata edestakaisin, eikä esimerkiksi Tavin ja Jonenkaan esitykset hassumpia olleet. Jani ja Piccis taas kärsivät ehkä aavistuksen turhan kovasta temposta ja siitä, että miestä otettiin enemmänkin kuin laki sallii. Tämä enemmän jääkiekkoiluakin muistuttava epämiellyttävä tapa ei palvellut oikeastaan ketään muuta kuin Kuulaa, joka tsempillään ja tappelullaan varasti jälleen kerran shown hyökkäyssuunnassa päästen lopussa mm. puolittain läpi Jonen syötöstä. Kuntun pieni loukkaantuminen taas oli jonkinlainen kolaus joukkueelle, sillä Eetu täysin erityyppisenä pelaajana meni ehkä aavistuksen hukkaan piikkipaikalla. Hänen pelaamattomuutensa ei tosin näkynyt ainakaan niissä syötöissä, joilla hän litmasmaisesti rauhoitti peliä ja varmisti, että pallo pysyy omilla. Melko tasapaksusta esityksestä ja kovasta taistelusta huolimatta lukemat 1-1.

Tasapeli jätti siis jännitystä tuleviin otteluihin. SAYKUS kohtaa keskiviikkona MPS/Old Starsin, jota me puolestamme isännöimme lauantaina Lassilan hiekalla. Olettaen, että tämä ulkomaalaissikermä kenties hoitaa oman ottelunsa, jää lauantain peliin huomattavat panokset, sillä lohkovoittaja tulisi tuolloin ratkeamaan maalierolla. Toisaalta avaimet ovat kaikissa mahdollisilla tilanteissa omissa käsissämme, kävi tuossa Saykuksen toisessa ottelussa miten tahansa.

Ottelun tähtipelaajapisteet:
3    –     Sami Kahi: Hoiti oman tonttinsa jälleen kerran mainiosti ja joutui ehkä hommiin vähän normaaliakin enemmän. Kukaan ei säväyttänyt mitenkään erikoisesti, joten 3 tähteä menee tällä kertaa omalla tasollaan pelanneelle.
2    –     Jani Lehti: Nämä ovat niitä Kuulan pelejä, joissa tsemppiä ja taistelua vaaditaan erityisesti. Ei ollut maalikaan kaukana.
1    –     Mika Mäkelä: Palasi pitkästä aikaa kokoonpanoon ollen yksi toisen puoliajan hahmoista puolustuspäässä. Pelaamattomuus ei näkynyt mitenkään otteissa.