MauPa – Atletico Malmi 1-1 (0-0) – Ottelu mitätöitiin jälkikäteen MauPan jouduttua sarjasta suljetuksi

elokuu 12, 2008

Tiistai ei ollut toivoa täynnä kuten viime torstai, vaikka sellaisin toivein Pirkkolassa pelattuun MauPa-otteluun lähdimme. Takana oli nimittäin maukas Viikkari-voitto ja tuoreessa muistissa vielä Siltamäessä pelattu edellinen kohtaamisemme, jossa olimme 6-1-lukemin selkeästi parempi joukkue. Tämä asetti melkoisen korkeat odotukset, sillä pelaajamateriaalimmekin oli Mikan puuttumista lukuun ottamatta liki parhaassa iskussaan. Ainoastaan miltei legendaarinen managerimme Ana Raudoskoski loisti poissaolollaan.

Avaus (4-4-2 timantti):
Sinkki (MV) ; Niko, Mela, Make, Rypäle ; Kouri, Jone, Leego, Nani ; Kuula (C), Kunttu
(vaihdossa Daddy, Janne, Kalle, Piccis, V ja Zimei)

Alku oli tylsähköä neppailua hyvinkin lämpimässä kelissä, eivätkä ensiminuutit todellakaan tarjonneet mitään yleisöystävällistä fudista. MauPa oli edellisottelun tyyliin lähtenyt liikkeelle omilla aseillaan, eikä juuri pelaamiseen jaksanut panostaa, tai ehkä heillä ei taito siihen riittänyt. Toisaalta omatkin suorituksemme jättivät toivomisen varaa, sillä kesän treenitauko oli näemmä Viikingit-voiton vakuuttavasta pelistä huolimatta vienyt parhaimman terän pallotatsistamme. Teimme siis amatöörimäisiä virheitä ja peli ei ollut alkuunkaan niin syöttelevää kuin tavallisesti. Muutama maukas keskitys kuitenkin nähtiin, joissa kunnostautuivat Nani ja Kouri laidoillaan. Myös Niko ja Rudi tekivät muutamia hyviä nousuyrityksiä laitapakin tonteiltaan. Näistä huolimatta palloa pelattiin kuitenkin aivan liiaksi keskustan sumppuun ja sitä kautta pitkinä pystyyn, jolloin erittäin valppaasti pelannut MauPa-molari napsi pallot viimeistään kiinni. Jonkinlaisena syysteemana ollut pallon kierrätyskin jäi täysin pois, eikä omien laskujeni mukaan ensimmäisellä puoliajalla siirrelty palloa laidasta toiseen kuin kulmapotkun merkeissä. Tämä taas johti turhaan sumputtamiseen ja tilanpuutteeseen, jossa Jone ja Leego eivät olleet parhaimmillaan. Mitä pidemmälle ensimmäinen puoliaika meni, sitä varmemmalta 0-0-peliltä ottelu alkoi näyttää. Enkä varmasti paljoa valehtele, jos väitän alun 45-minuuttista tylsimmäksi ja huonoimmaksi peliksemme tällä kaudella.

Toinen jakso ei juuri muutosta tuonut. Anan poissaolo näkyi ikävä kyllä taktisina puutteina. Kentällä alusta loppuun huhkinut muu valmennusjohto sai ehkä yksipuolisen kuvan nelikulmion sisällä, mutta ainakin laidalta näki selkeästi, kuinka vaihtoja ja uutta verta olisi kaivattu erityisesti keskialueelle ja kärkeen. Leego jaksoi kyllä yrittää tuttuun tapaansa, mutta turhautuminen näkyi hänenkin otteistaan. Sitten kun vielä pallot pelattiin liiaksi pystyyn ja juoksuun kärjillemme, ei tilanteita yksinkertaisesti syntynyt. Edellisottelussa vakuuttanut Merssi olisi ollut ehkä yksi hyvä vaihtoehto tiputtelemaan palloja sen kaiken ylöspäin suuntautuneen päättömän säntäilyn sijaan. Samaten levitykset laitaan ja keskityspallot jäivät vähäisiksi, eikä leveää kenttää tai kierrätystä käytetty juurikaan hyväksi. Nähtiin ottelussa toki pari maaliakin; vastustajan päähän juuri kaivatulla taktiikalla, omaan päähämme taas sillä pelaamallamme pystypallotaktiikalla. 1-0-johto-osumamme syntyi Picciksen mainiosta keskityksestä, joka leijaili vasemmalta laidalta koko pakan ylitse aina Janin jalkaan oikealle tolpalle. Sieltä hän sitten onnistui jonkinlaisella vedon ja haltuunoton välimuodolla miltei kuljettamaan sen maaliin saakka. Tuolloin moni varmasti oletti, että alkaisimme saada viimein otetta pelistä, ja niin varmaan jossain määrin kävikin. Jani pelasi kertaalleen mainiosti oikealta takaviistoon Leegolle, joka tälläsi kuitenkin 16-rajan kohdalta pallon totaalisesti yli maalin avoimesta paikasta huolimatta. Kuula taas ohitti jo maalivahdinkin oikealla, mutta veto oli ikävä kyllä liian heikko jaksaakseen maaliviivan yli ennen MauPa-pelureita. Pienistä yritelmistään huolimatta MauPan paikat jäivät kuitenkin hyvin vähäisiksi, minkä vuoksi jonkinlaisesta puolustusvirheestämme johtunut läpisyöttö ja Sinkin löysästä vastaantulosta johtunut tasoitusmaali tuli kuitenkin melko lailla puun takaa. Tilanne siis 1-1, mikä vain nostatti tuskanhikeä otsillamme. Lopussa siunaantuneista puolittaisista paikoista huolimatta nuo jäivät siis myös loppulukemiksi.

Tuloksena tasuri ja jälkifiilikset siis heikommat kuin ehkä kertaakaan tällä kaudella. Ottelu oli alusta saakka jonkinlaista yliyrittämistä ja virheistä seurannutta turhaumaa. Tämä vain söi pelihuumoriamme lisää ja lukuisat hiljaiset ja ilottomat hetket seurasivat toisiaan kentällä. Koko tuo viime kauden, ja osaksi myös alkukauden, pelihuumori oli täysin poissa, niin kentällä kuin sen laidallakin, ties sitten mistä syystä. Siihen vielä yhdistettynä selkeä taktinen tappio loistavasti sumputtanutta ja taistellutta Maupaa vastaan oli myrkyllinen yhdistelmä. Lopussa myös välit venyivät ja varsinkin laitamiesten väsymys alkoi näkyä, mikä herätti tietysti kysymyksiä peluutukseen liittyen. Nyt käyttämättä jäi 3½ paria täysin tuoreita jalkoja ja ehkä muutama taktinen kortti, jolla voittoa olisi voinut vielä metsästää. Tuloksena kuitenkin yksi piste, mikä sekin voi tietysti loppukaudesta olla perin arvokas.

Ottelun tähtipelaajapisteet:
3    –     Ilkka Taipale: Ottelun ainut positiivinen yllätys. Täytti oma-aloitteisesti juomapullot niiden tyhjennyttyä.
2    –     Jani Hannula: Maali ja kohtalaisen sähäkkä esitys, vaikka pääkivusta ja lääkityksestä huolimatta menikin laidalla jokseenkin hukkaan ilman palloja.
1    –     Mikko Kouri: Alun pirtein esitys, voitto muutamaan otteeseen mainiosti palloja ja rakensi myös peliä. Olisi ehdottomasti pitänyt kokeilla lopussa kärkeen tuoreemmilla jaloilla tappelemaan meille sen johtomaalin.