FC Puotila – Atletico Malmi 1-0 (0-0)

elokuu 29, 2008

Kevätkierros oli tuonut tullessaan mainioita esityksiä ja liki täydellisen rivin voittoja, sitä yhtä surullista Puotila-ottelua lukuun ottamatta. Perjantaisessa tuota samaista joukkuetta vastaan käydyssä vierasottelussa meille tarjoutui kuitenkin mainio tilaisuus korjata yksittäinen kauneusvirhe tilastoissa. Ottelussa oli myös selkeästi normaalia enemmän panosta, taisteltiinhan tuossa lohkon kärkipaikasta ja samalla henkisestä yliotteesta loppukautta ajatellen. Tämä näkyi lämmittelyistä saakka. Omassa porukassamme vallitsi tiukka taisteluhenki ja silmissä kiilsi jo virvoitusjuomahuuruinen saunailta, jossa kelpaisi juhlistaa makeaa voittoa. Toisaalta FC Puotilan mainiot esitykset viime peleissä ja oma heikko pelaajatilanteemme loivat synkkiä pilviä taivaalle. Lähdimme nimittäin otteluun pahasti vajaamiehisenä, sillä sairastumiset, laivamatkat ja työkiireet johtivat siihen, että penkiltä löytyi varmasti vastustajankin hämmästykseksi vain yksi vaihtopelaaja, eikä kokoonpanossa nähty yli maalin ottelua kohden -keskiarvolla viimeistellyttä Kunttua.

Avaus (4-4-2 timantti):
Sinkki (MV) ; Nikodemus, Jone, Makerazzi, Rubinho ; Janne, Leego, Nani, Piccis ; Kuula (C), Kooba
(vaihdossa Kalle)

Peli oli alusta saakka jokseenkin odotetunkaltaista. Runsaslukuinen yleisö ja paikalle saapunut Sika-Manne-katsomo saivat todistaa melko varovaista mutta energistä kamppailua. Kumpikin osapuoli oli lähtenyt otteluun kolme pistettä mielessään, eikä tuota tavoitetta haluttu rikkoa alun typerillä hölmöilyillä. Niinpä palloa liikuteltiin melko suoraviivaisesti molempiin päihin, eikä varsinaisesti pelin kauneudella voi ainakaan kerskailla. Mistään painostuksesta ei voi myöskään puhua kummankaan joukkueen puolustuspäässä, vaikka totuuden nimissä Puotila loikin alkuvaiheilla paremmat paikat vapaapotkun ja kulman myötä. Omat tilanteemme tulivat puolestaan vastustajan hölmöilyjen kautta. Maalivahdin ja puolustuspelaajiston luokattomat pallokosketukset (erityisesti jalalla pelaaminen) olivat muutamaan otteeseen johtaa vaarallisempiinkin tilanteisiin. Erityisesti maalipotkuissa voitimme ykkös- ja kakkospalloja mainiolla prosentilla, kuten myös pallonriistojen avulla. Toisaalta harmi, ettei näistä seurannut kuitenkaan yksittäisiä laukauksia vaarallisempia tilanteita. Mitä pidemmälle ensimmäistä puoliaikaa mentiin, sitä varmemmalta 0-0-peliltä ottelu vaikutti, mikä sopi myös meille tavallaan.

Toinen puoliaika jatkui edellisenkaltaisena. Poissaoloista johtuen laitapelaamisemme oli jokseenkin rajoitteista hyökkäyssuuntaan, joten tyydyimme pelaamaan lähinnä suoraviivaisesti Kourille ja Kuulalle pitkää palloa. Tämä ei tarkoittanut tietenkään roiskimista vaan harkitumpia pystysyöttöjä, sillä näiden kuvioiden kautta myös loimme vaarallisimmat tilanteemme. Joko Sinkki avasi pitkällä pallolla, tai vaihtoehtoisesti keskellä raataneet Leego ja Nani syöttelivät hyökkääjille juoksupalloja. Vastustajan maalivahti pelasi kuitenkin normaaliveskareita vahvemmin ja tuli kiitettävällä prosentilla vastaan, jolloin varsinaisia yksin läpi -tilanteita ei nähty. Omassa päässämme Puotila taas vyörytti muutaman yksittäisen pelaajan kautta peliään, eikä heidän yleinen tasonsa mitenkään vakuuttanut. Osuutensa oli myös keskuspuolustuksessa uurastaneiden Jonen ja Maken harvinaisen korkealla harhasyöttöprosentilla. Onneksi näistä ei seurannut kuitenkaan mitään vaarallisempaa. Kuin varkain koimme ikävimmän mahdollisen takaiskun noin 25 minuuttia ennen loppua. Puotilan peluri eteni vasemmasta laidasta, harhautti ensin yhden pelaajamme ja eteni sitten vielä kahden välistä boksissa, jonka jälkeen laukoi äärimmäisen tarkasti pallon tolpan kautta häkkiin ilman, että hyvin mukana ollut Sinkki sai enää käsiään väliin. Tilanne 1-0 Puotilalle ja meillä riitti mietittävää. Nyt jos koskaan olisimme tarvinneet maalikuninkaamme Kuntun läsnäoloa ja vastaavasti hyökkäävämpiä vaihtoehtoja keskikentälle. Niitä ei kuitenkaan ollut saatavilla, joten näillä pelureilla oli vain pärjättävä. Joitakin tilanteita saimme myös aikaiseksi, ja esimerkiksi Kouri pääsi nokikkain maalivahdin kanssa, Kuula taas laukomaan muutamaan otteeseen, unohtamatta myöskään muutamaa vaarallista kulmapotkua. Puotilalle taas yhden maalin johto riitti, joten he keskittyivät lähinnä puolustustyöskentelyyn. Ikävä kyllä tuo yksi turha takaisku jäi myös ottelun viimeiseksi maaliksi ja loppulukemat näin 1-0.

Ottelusta päälimmäisenä mieliin jäi varmasti pienoinen pettymys. Oma pelimme ei ollut ehkä parhaimmillaan, eikä pelaajatilanne varmastikaan helpottanut sitä ainakaan. Toisaalta myöskään Puotila ei esittänyt millään tavoin ihmeitä. Tämän kauden aiemmasta ottelusta ja edelliskauden kamppailusta oppineena osasimme kuitenkin aavistaa, että peli tulisi ratkeamaan korkeintaan maalin tai parin erolla suuntaan tai toiseen. Kovasta taistelusta ja hyvästä yrityksestä huolimatta se ei silti riittänyt edes yhteen pisteeseen (vaikka mielestäni sen olisimme ansainneet), mistä kaikki kunnia vastustajalle. Voi olla, että tämä ottelu ratkaisi nousutaiston, mutta emme voi ainakaan sanoa kärsineemme oikeusmurhaa, mikäli kaksi kertaa meidät voittanut joukkue nousisi suoraan ja me jäisimme karsimaan. Mutta vielä on pelejä jäljellä, ja vaikka häviäisimme kaikki loputkin kamppailumme, olemme silti jo tässä vaiheessa onnistuneet selkeästi yli kauden alussa asetettujen tavoitteiden.

Ottelun tähtipelaajapisteet:
3    –     Jani Lehti: Ei onnistunut maalinteossa, mutta kapteenin esimerkki, kova taistelu ja älytön into takasivat silti kolme tähteä.
2    –     Niko Ruokolainen: Harvemmin saa ansaitsemaansa kiitosta laitapakin tontilla. Ei tehnyt tällä kertaa mitään huippuvaarallisia nousuja, mutta pelasi kuitenkin puolustuspäässä äärimmäisen varmasti.
1    –     Janne Hampaala: Kuten aiemmissakin otteluissa, taisteli ja raatoi iskuista huolimatta. Hänellä olisi myös ollut meistä selkein potentiaali ratkaista ottelu jollakin yksilösuorituksella..