SUMU/AC Stoppi – Atletico Malmi 1-4 (0-1)

toukokuu 20, 2008

Atletico otti kauden kolmannessa ottelussa kauden kolmannen voittonsa. Tällä kertaa voittonäyttämönä toimi Jakomäen aurinkoinen ja päällisin puolin hyväkuntoinen jalkapalloestradi. Vastassa oli etukäteen kovaksi poppooksi arvioitu AC Stoppi, jonka kanssa oli väännetty tasaisesti taannoisessa futsalsarjassa (voitimme lukemin 3-2). Mutta kuten jotkut viisaat tahot ovat joskus todenneet: ”Hei dorka! Fudis ja futsal on ihan eri pelejä”. Niinhän nuo taitavat olla…

Avaus (4-4-2 timantti):
Sinkki (MV) ; Niko, Merssi, Make, Rubale ; Piccis, Jone, Leego, Jani ; Kunttu, Kuula (C)
(vaihdossa Daddy, Janne, Pommi, Spede ja V)

Peli alkoi Atleticon puolesta kovalla ryminällä, eikä ensimmäisen minuutin jälkeen kenellekään ollut epäselvää, kumpi joukkue vie peliä. Kauaa ei avausmaaliakaan jouduttu odottelemaan. Jo kolmannella minuutilla Leego nosti pallon Stopin toppareiden väliin, jonne Jani säntäsi hämmentämään tilannetta. Haltuunotto, katse ylös ja pallo vasurilla yläkulmaan. Suoritus, jota olisi kiva katsella uusintanakin.

Peli kulki hienosti, eikä ensimmäisissä otteluissa esiintyneestä alkukankeudesta ollut tietoakaan. Pallo eteni mallikkaasti mieheltä toiselle, eikä kiirettä näyttänyt olevan. Tämän totesi myös vastustaja, joka vetäytyi siihen kuuluisaan kilvekkään konnan muotoiseen sumppuun. Omalla puoliskolla ja keskialueen tuntumassa peli oli täysin hallussamme, mutta hyökkäyskolmannekselle tultaessa alkoivat ideat pikkuhiljaa levitä käsiin. Lähes kaikki läpisyötöt valuivat maalivahdin syliin tai päädystä yli. Pallo saatiin puolenkymmentä kertaa pelattua maalintekosektorille boxiin, mutta vastustajan sinnikäs puolustaminen ja Atleticon epäonni viimeistelyssä pitivät tilanteen 0-1:ssä tauolle mentäessä. Vastustaja keskittyi siihen, mihin kaikki edellisetkin vastustajammekin ovat keskittyneet; pallon roiskimiseen yksinäiselle kärjelle, joka toppareidemme puristuksissa ei yleensä kykene muuhun kuin suunsoittoon. Tämä(kään) peli ei siinä mielessä ollut poikkeus.

Toisella puoliajalla kentällä nähtiin yhä määrätietoisempi malmilaisorkesteri, jonka hyökkäyspeli oli nautittavaa katseltavaa. Stopin miehet alkoivat väsyä pahasti. Puolustus rakoili entistä pahemmin ja tulosta syntyi. Jani iski ottelun toisen rysänsä heti jälkimmäisen puoliajan alussa. Kuula ajoi kovaa boxiin ja pelasi avopaikan toisesta aallosta nousseelle ”Nanille”, joka ei jäänyt arpomaan vaan pisti lampaan häkkiin. Ryhmämme sai tästä uskomatonta lisäpotkua, ja tilanteet vastustajan maalilla lisääntyivät entisestään. Osasyynä vahvaan hallintaan oli myös Stopin keskikentän yritykset nostaa peliä, jolloin omat keskikenttämorttimme Leego ja ensimmäisen viitosdivarivääntönsä tehnyt Jone pääsivät pyörimään ja operoimaan ”vihollisen selustassa”.

Kuten aikaisemmissakin otteluissamme, myös tässä pelaajiamme rikottiin runsaasti. Noin sadas vaparimme tuotti vihdoin tulosta. Niko nosti pallon vasemmalta upeasti koko pakan yli, jonne Skotlannin ravitsemuskulttuurin asiantuntija, Leego oli kiirehtinyt. Pallo päällä sisään ja peli oli 3-0. Lisää näitä.

Stoppi rikkoi nollansa varttia ennen loppua. Pieni uinahdus vastustajan kulmatilanteessa ja omissa kolisi. Näin jälkeenpäin ajatellen se oli oikeastaan hyvä muistutus kuolevaisuudestamme ;) Siihen asti melko väsyneesti pelannut Stoppi sai maalista lisää potkua, ja seitsemän minuutin ajan kentällä nähtiinkin kaksi tasapäisesti voitosta kamppailevaa joukkuetta.

100 kiloa Kunttua kaatuu yllättävän helposti boxissa. Sen saivat huomata Stopin pakit. Tuloksena rankkari, josta raviheppamme Kuula laukoi pallon varmasti häkkiin. Se oli viimeinen naula hyvin sumputtaneen vastustajamme sarkofagiin.

Kauden ensimmäinen trilogiamme sai arvoisensa päätöksen ja pisteet matkasivat jälleen kerran Tivolin suuntaan. Ottelut näyttävät noudattavan melko pitkälti samaa kaavaa. Edessämme on sumppu joka on puhkottava vähintään kerran ottelua kohden. You can´t score until you score.

Ottelun tähtipelaajapisteet:
3    –     Jani Hannula: Kahden upean maalin ilta. Väkerteli laidallaan komeita sommitelmia Rudin kanssa. Peli kulki myös keskikentän keskellä, jonne mies komennettiin ottelun lopussa.
2    –     Joonas Peltonen: Toi keskikentälle puolustajan varmuutta. Pelasi pallot huikealla varmuudella omille. Tietää millon mennä eteenpäin ja milloin ei. Vakuuttava sarjadebyytti kaverilta.
1    –     Ville Ruuska: Jälleen kerran uskomaton määrä duunia. ”Rubale” painoi pitkin laitaa kuin K-Juna konsanaan. Kaatuu useasti, mutta nousee aina ylös. Hieman epäonnea viimeistelyssä.