Piirin finaalit: FC Pihlajisto/Lepre – Atletico Malmi 1-2 (1-1)

syyskuu 13, 2007

Kuutosen piirinmestaruuspelit alkoivat välieräotteluilla Töölön Pallokentän tekonurmella. Nykyään laivastonsinisissä pelaava Koillisen Keltainen Höyryveturi sai illan kamppailussa vastaansa ykköslohkon voittaneen FC Pihlajisto/Lepren eli St. Leprechaunin, jota vastaan talvella käydyssä ”harjoitusottelussa” päädyttiin tasapeliin maalein 2-2. Atletico pääsi illan kohtaamiseen töissä puurtanutta Mika ”Grace Kelly” Mäkelää lukuunottamattta ykkösmiehistöllä, ja lisäksi osa porukasta kävi hakemassa alkulämmöt Kilpasarjan matsista. Lepren joukkue oli kaiken maailman kontaktien ansiosta suhteellisen hyvin scoutattu, ja yksittäisistä pelaajista huomio kohdistui erityisesti Härkä ”Mörssäri” Härköseen sekä joukkueen numero kymppiin, mm. FC Jokereissakin aikoinaan pelanneeseen Jani Pylkäkseen.

Avaus (3-4-3 timantti):
Santtu (MV) ; Lipi, Jullukka, Leiska ; Janne, Leego, Jani (C), Tavi ; Niko, Kunttu, Kuula
(vaihdossa Kalle, Nasu, Teemu2 ja V-P)

Ottelu oli alusta asti hyvätasoista ja nopeatempoista peliä, ja Lepre pääsi avauskympin aikana kokeilemaan muutamalla laukauksella, kuitenkin melko vaarattomasti, ja useimmat läpiajonpoikasetkin kaatuivat oikeutetusti paitsiovihellyksiin. Myös toisessa päässä Atleticon hirmuinen hyökkäysarsenaali lämpeni hiljalleen, ja etenkin huikeaan vireeseen viime aikoina syttynyt Kuula oli kikkoineen jatkuvana kiusana Lepren raskaan sarjan alakerralle. Päivän taktiikkana oli poikkeuksellisen hyökkäävä 3-4-3 timanttikeskikentällä Hannulan hääriessä pitkästä aikaa kymppipaikalla. Leprellä samaa roolia hoiti ”Pyle” Pylkäs, jonka upeista pystypalloista lähtivät joukkueen useimmat tilanteet. Ottelun avausmaali tuli avoimesta pelistä huolimatta täysin puskan takaa, ja ensimmäisenä johtoon siirtyi apilanlehtijoukkue. 23 minuuttia oli takana, kun pallo rullasi yksinään täysin vaarattomasti kaukana keskikentällä ja todelliseksi pelimieheksi osoittautunut Pyle tälläsi karmaisevan risteilyohjuksen vastapalloon 40 metristä. Upea laaka kumahti poikkipuun kautta Atleticon rysään – yksinkertaisesti hävyttömän komea maali. Raitapaitojen johto piti kuitenkin vain kolmisen minuuttia: Niko antoi kulman oikealta ja ihmistykinkuula Janne Hampaala lensi ilman halki maalinedustalle ja tinttasi päällään pallon lähes maaliverkosta läpi. Kaiken kaikkiaan ansaittu tasoitus. Puolittaisia paikkoja johtomaaliin oli vielä jokunen lisääkin, mutta noin 300 kiloa valkovihreää keskuspuolustusta riitti pitämään numerot tasoissa. Myös Lepren sihti oli enimmäkseen Jäähallin seinässä, joten taukonumeroiksi jäivät 1-1.

Toinen puoliaika käynnistyi Atleticon komennossa. Yläkerran tykistö piti isännät jatkuvasti varpaillaan, ja kulmapotkuja alkoi pian suorastaan sadella Lepren maalille. Kuuden minuutin pelin jälkeen riemu repesi jälleen Malmin puolella, kun Teemun herkullinen kulma vasemmalta kiersi etutolpalle ja Leego oli jälleen päineen välissä – 2-1! Kakkosjakson ensimmäiset parikymmentä minuuttia peliä vei melko selvästi Atletico ja todella hyviä maalipaikkoja tipahteli useitakin, mm. Kuulan helmeilevän vaparin ja sirkustemppuihin erikoistuneen Kuntun henkeäsalpaavan PES-karatepotkun Lepren veskari löi viime hetkillä kulmapotkuiksi. Loppua kohden Lepre alkoi kuitenkin päästä jälleen mukaan peliin ja haki tasoitusmaalia riemukkaalla hyökkäyspelillä. Atleticon kellarin hienot otteet ja Santun muutamat loistavat kopit riittivät pitämään Lepren aisoissa lukuisista vaarallisista tilanteista huolimatta. Vielä ottelun viimeisellä minuutilla Kusipaitojen vaihtopenkillä koettiin kauhunhetkiä, kun ensin apilahyökkääjän pusku pysähtyi ylärimaan ja jatkopallo näytti jo olevan matkalla tyhjään maaliin, mutta meni lopulta hiuksenhienosti yli. Pulssin jyskyttäessä vielä 300:n pahemmalla puolella loppuvihellys viipaloi viileää syysiltaa ja peli päättyi Atleticon voittoon maalein 2-1.

Finaalipaikka irtosi todella tasokkaan esityksen jälkeen. Lepre oli myös toistaiseksi kauden ehdottomasti paras ja pelaavin vastaan tullut joukkue, ja pelissä säilyi jännitys kirjaimellisesti viime sekunneille saakka. Alakerrassa ei sorruttu liiaksi turhaan höntyilyyn ja hyökkäyskalusto oli jatkuvasti vaarallinen, keskikentän täydentäessä pakan ansiokkaasti molempiin suuntiin. Myös ottelun erotuomari Petri Kangasniemi hoiti tehtävänsä erinomaisesti. Lisäksi tasainen mattoalusta paskan hiekan sijasta mahdollisti pelin korkean tason. Viereisellä kentällä samanaikaisesti pelatun toisen välierän voitti Helsingin Kukkaislapset maalein 2-0, joten samalla selvisi myös tiistaina pelattavan finaalin toinen joukkue.

Ottelun tähtipelaajapisteet:
3    –     Mikko Tavi: Väkevää tsemppiä, kunnostautui erityisesti puolustuspelaamisessa.
2    –     Janne Hampaala: Ilmatilan kiistaton diktaattori, teki myös ratkaisevat maalit.
1    –     Niko Ruokolainen: Jälleen hyvällä pelipäällä, tällä kertaa laitahyökkääjän tontilla.