Atletico Malmi – Kullervo 3-1 (1-1)

toukokuu 7, 2007

Atleticon kausi käynnistyi näin Kuutosenkin osalta viimein maanantaina kotiottelulla Tapulissa. Olosuhteet olivat ihanteelliset ja pöytä suorastaan katettu kolmea pistettä varten. Vastaan asettui nimittäin viime kaudella Seiskassa neljänneksi sijoittunut ja sitä myöten noussut perinteikäs Kullervo. He pelasivat edelleenkin niillä samanlaisilla paidoilla, joilla olivat kuuleman mukaan höntsäilleet jo vuosikymmeniä sitten Brahen kentällä. Pelaajatilanteemme oli myös varsin suotuisa, sillä kaikki ns. avausmiehet olivat pelikunnossa Juhoa lukuun ottamatta (työkiireitä). Vastustajan tilanne ei taasen ollut niin lupaava, sillä meidän viittä vaihtopelaajaa vastaan heillä oli alussa jopa kolmen miehen vajaus. Onnekseen paikalle valui ottelun alettua kuitenkin pari kappaletta lisäpelureita.

Avaus (4-1-4-1):
Tommi (MV) ; Niko, Mika (v), Jullukka, V-P ; Jani (C) ; Tavi, Eetu, Hampaala, Pikkis ; Kunttu
(vaihdossa Janne, Kalle, Leiska, Lipi ja Nasu)

Ottelu ei ollut myöskään mikään ihan tavallinen, sillä kuten edellisviikolla julkaistussa lehtijutussakin lupailtiin, ylimääräiseen ohjelmaan oli satsattu. Äänentoistojärjestelmä suolsi tunnin verran musiikkia ennen ottelua ja joskus kolme vuotta sitten taiteilemamme ”Atletico teurastaa”-lakana oli myös viimein saatu näytille ihmisten kauhisteltavaksi. Ottelu käynnistyikin valitettavan vähälukuisen yleisön (n. 27 laskujeni mukaan) edessä virallisella ja vastavalmistuneella nimikkokannatuskappaleellamme, jonka aikana pelurimme juoksivat näyttävästi kentälle. Komiikkaa lisäsi entuudestaan se, että tämän jälkeen molemmat osapuolet kuuntelivat järkyttävän kuoroversion Maamme-laulusta. Paikalle oli saatu myös legendaarinen ex-pelaaja-valmentajamme Harry Tuominen, joka hoiteli kuuluttajan tehtäviä mainiosti. Joukkueemme esiteltiin yleisölle ja tämän jälkeen itse kamppailu pääsi alkamaan.

Alku oli niin sekavaa kuin olettaa saattoikin. Vajauksella pelannut Kullervo tarjosi meille runsaahkosti tilaa kentällä, mutta kerta toisensa jälkeen onnistuimme potkimaan korkeita ”kukkupalloja” taivaalle, tai vähintäänkin antamaan luokattomia syöttöjä. Vastustaja valitsi heti pelitavakseen omamme rikkomisen ja tietynlaisen hidastelun. Suurimmaksi osaksi isokokoisista kavereista koostunut joukkue sinnitteli kuitenkin mukana yllättävän hyvin. Tai paremminkin voisi sanoa meidän pelanneen äärimmäisen kehnosti. Tietynlaiset paineet voiton puolesta vain lisäsivät turhia virheitä ja liian vaikeita ratkaisuyrityksiä. Vapauttava maali saatiin kuitenkin jo viiden minuutin pelin jälkeen, kun Janne ”Leego” Hampaala leikkasi boksiin vasemmalta ja tarjoili pallon Mikalle, jonka ”erikoinen” laukaus tipahti takayläkulmaan. Tämä ei silti vapauttanut peliämme juuri yhtään, vaan se jatkui täysin aiemmantapaisena aiheuttaen valmentajallemme Antti ”Ana” Raudoskoskelle harmaita hiuksia. Vastustaja sai vieläpä rakenneltua muutamia vaarallisia paikkoja, lähinnä pitkillä ja korkeilla pystysyötöillä, jotka Tommi onneksemme hoiti mallikkaasti. Ottelun 18. minuutilla Kullervon hyökkäyksen jälkeen pallo jäi pyörimään keltaisten boksin tuntumaan. Tilanteeseen meni useampikin pelaaja siivoamaan, mutta lopulta munkki jotenkin ajautui vapaaksi jääneelle hyökkääjälle, joka pääsi luvattoman helposti laukomaan tasoituksen. Ensimmäisellä puoliajalla ei sitten enää tapahtunutkaan mitään sen merkittävämpää, ja lukemiksi jäivät 1-1.

Toiselle puoliajalle lähdettiin selkein tavoittein. Tarkoitus oli tehdä se yksi vapauttava häkki, jolla pääsisimme johtoasemaan. Saimme kuitenkin tapella pitkään siitä yhdestä vaivaisesta maalista Kullervon lähinnä keskittyessä peruuttelemaan. Jotain kai kertoo se, että Eetu antoi ottelussa laskujeni mukaan 12 kulmapotkua enemmän tai vähemmän pienen painostuksen jälkeen. Vaihtorumban jäljiltä tilanteita alkoi pikkuhiljaa ripotella, ja seitsemän minuuttia ennen loppua katsomo räjähti… Eetu pääsi etenemään rankkarialueelle vasemmalta päätyrajan tuntumassa ja tuikkasi herkkusyötön maalille sniikanneen Santeri Kuntun jalkaan, ja pallo oli verkossa. Loppu olikin sitten enää pelkkää pelailua, sillä vastustajalle ei käytännössä ollut minkäänlaisia edellytyksiä nousta tasoihin. Meille taas tarjoutui entistä parempia tekopaikkoja, ja mm. Kalle oli muutaman kerran lähellä ratkaista ottelun. Viimeinen naula arkkuun upposi aivan pelin loppuminuuteilla. Tavi nosti syötön Kullervon puolustuslinjan yli ja Juuso ”Nasu” Kataja pääsi nokikkain maalivahdin kanssa, hallitsi hermonsa ja niittasi tyylikkäästi 3-1-lukemat . Nämä jäivät myös lopullisiksi numeroiksi, ja saimme kerätyksi täydet pisteet 3-1-voitolla.

Mitä ottelusta sitten jäi käteen? Pelisuoritus ei todellakaan ollut sitä parasta Atleticoa, ja vaihtopenkillä sai tuskastua monen monta kertaa epäonnistuneisiin ratkaisuihin ja huonoon pelitempoon. Puolustus pelasi kohtalaisen hyvin, vaikka keskellä pelanneet Mika ja Jullukka joutuivat turhankin paljon niihin edelliskausilta tuttuihin juoksukisoihin. Myös korkeat pystypallot tuottivat ongelmia. Laitapelaaminen oli kuitenkin ainakin allekirjoittaneen silmissä suhteellisen hyvää, ja erityisesti V-P sekä Leiska yllättivät positiivisesti laidallaan. Keskikentällä taas Jani pelasi totuttuun tapaansa taistellen, mutta ei rakentanut peliä täysin omalla tasollaan. Onnistujista voisi mainita ehkä Eetun, joka teki suuren määrän töitä raataen edestakaisin keskialueella. Hyökkäyspäässä taas Kunttu risteili ensimmäisen puoliajan hieman orpona voittamatta juuri pääpalloja, mutta sai sitten toisella puoliajalla jo pelistä paremmin kiinni. Loppupuolella mukaan vaihdettu Nasukin oli tutun energinen ja aiheutti hämminkiä vastustajan puolustuksessa. Luonnollisesti molempien kärjessä kamppailleiden pelureiden maalinteko-onnistumiset näin varhaisessa vaiheessa kautta lupaavat vain hyvää jatkoa peleille.

Ottelu ei siis ollut ehkä kaikista parasta palloilua, eikä tarjonnut varmasti yleisöllekään kovin hyvää viihdettä. Jalkapallokin on kuitenkin tulosurheilua, joten kolme pistettä lienee illan tärkein anti.

Perinteiseen tapaan jaoimme myös tähtipelaajapisteitä illan onnistujille, ja tällä kertaa niistä vastasi valmentajamme Ana:
3    –     Santeri Kunttu: Löysi heti alkuunsa maalijyvän ja rymisteli kärjessä hyvinkin vaarallisesti.
2    –     Juuso ”Nasu” Kataja: Loistavaa taistelua ja yritystä yläkerrassa, jonka lisäksi maali kruununa.
1    –     Eetu Lillrank: Teki paljon töitä ja syötti ratkaisevan maalin.