Suomen Cupin 2. kierros: Atletico Malmi – PPJ 0-2 (0-0)
Kauden ja myös Atleticon Suomen Cup -historian ensimmäiseen viralliseen otteluun lähdettiin jokseenkin mielenkiintoisista asemista. Takana oli luottamusta herättävä 0-1-tappio (ainoastaan) Nelosessa pelaavalle HPS:lle, ja nyt vastaan asettui 5. divisioonassa, eli sarjaporrasta meitä ylempänä, potkiva PPJ. Etukäteisoletusten perusteella vastustajasta tiedettiin sen verran, että joukossa oli muutamia vuosia meitä vanhempia entisiä superjunnuja, joita vastaan tahkosimme myös ensimmäisellä Seiska-kaudellamme. Oma pelaajistomme taas oli jotakuinkin kasassa, vaikka muutamia valitettavia poissaoloja nähtiin lähinnä lisenssien puuttumisen takia. Edelliskaudelta tutun Lipin lisäksi tähän joukkoon poissaolevina kuuluivat myös uudet A-junioreista skoutatut kykymme Eetu ”Pikku-Fränk” Lillrank ja Niko ”kreikkalainen” Ruokolainen. Sen lisäksi ringistämme olivat poissa Oskari ja Gnisu-vahvistuksemme Mitja muiden syiden takia. Vaihtoon saimme siksi kasattua vain kolmisen kaveria, vaikka vaihto-oikeutta käyttäen olisimme voineet nimetä seitsemänkin peluria.
Avaus (4-1-4-1):
Tommi (MV) ; Leiska, Mika, Jullukka (> Nasu 85.), Juho ; Jani (C) ; Kalle (v 58., > Janne 75.), Pikkis (> V-P 82.), Hampaala, Tavi ; Kunttu
(vaihdossa Janne, Nasu ja V-P)
Itse matsi käynnistyi sateisessa Pukinmäen ”tulitikkuaskihiekkalaatikossa” vastustajan kovalla rynnistyksellä. Alusta saakka oli ainakin minulle selvää, ettei vastustaja mikään huono ollut, ja ahtaalle jouduttiinkin. Tila vietiin aika hyvin hyökkäyspäässä pois, ja parhaat tilanteemme syntyivät käytännössä keskikentällä uurastaneiden Janne ”Leego” Hampaalan ja Janin henkilökohtaisista taidonnäytteistä, mutta lopulta hekin jäivät kovin yksin. Laidoilta Kallelta ja Tavilta ei tullut kamalasti tukea, mutta tämä johtui pääasiassa siitä, ettei palloa yksinkertaisesti saatu sinne pelattua. Tai jos saatiinkin, niin vastustaja prässäsi sen hyvin pois. Käytännössä vasta ensimmäisen puoliajan loppua kohden peli parani sellaiseksi, kun sen olisi voinut olettaa olevan. Ensimmäisen puoliajan kohokohdat taisivat olla vastustajan ylärimaosuma, Mikan viime hetken pelastus maaliviivalta ja muutama puolittainen vaarallinen vetopaikka sekä meidän osaltamme Leegon vaarallinen kuljetus keskeltä läpi ja targettina pelanneen, ex-A-junnu-Kuntun hyvin irronneet vaparit, joista ensimmäiseen vaadittiin PPJ-häkkäriltäkin melkoinen venytys. 45 (!) minuutin jälkeen tauolle koppiin lähdettiin kuitenkin tasaisissa 0-0-lukemissa.
Huilin jälkeen peli jatkui melko lailla edellisen kaltaisena. Mukana oltiin ihan hyvin alusta saakka, mutta jostain syystä toisen puoliajan loppua kohden vastustaja nosti jälleen hallintaansa. 74. minuutilla vastustaja saikin kuudentoista alueen sisältä vasemmalta puolelta vaarallisen vetopaikan , jonka Tommi sitten hieman pomputti päästäen PPJ:n Peter Kindbergin viimeistelemään ottelun 1-0-lukemiin. Maali hieman latisti tunnelmaa, sillä moni oli varmasti jo ehtinyt tuudittautua palloilemaan tämän 90 minuuttia loppuun ja pikkuhiljaa valmistautumaan jatkoaikaankin.
Heti avausmaalin jälkeen alkoi jonkinlainen vaihtorumba, kun Janne vaihdettiin ensiksi Kallen tilalle vasempaan laitaan, ja 82. minuutilla myöhemmin V-P oikealle. Nasu taas pistettiin piikkiin kipittelemään. Tässä välissä vastustaja ehti kuitenkin katkaista selkärankamme aivan totaalisesti 2-0-maalillaan. Pallo saatiin toimitettua boksin sisälle poikittain, jota seurasi huono purku keskelle, ja yhtäkkiä kuula oli häkissä, Kindbergin illan toinen osuma. Siinä kohtaa täytyy myöntää, että usko tähän otteluun lopahti aivan täysin. Sateinen sää ja pitkä peliaika olivat vieneet monelta elintärkeältä peluriltamme jo voimat, eikä lopun pallottelusta ja epätoivoisista hyökkäysyrityksistä enää seurannut mitään järkevää. Kolmen kärjen taktiikkaankaan siirtyminen ei tuonut käytännössä muuta kuin pienen aukon keskikentälle, ja sitä myöten Janille lisää vaikeuksia.
Kenttä oli paska ja sääkin huono, mutta toisaalta se ei minusta selitä oikeuta tekosyyksi näinkin hyvää vastustajaa vastaan. Jos nyt käydään hieman paikoittain läpi ottelua ja taktiikkaa, niin voisi sanoa puolustuksen olleen ehkä minun silmissäni se suurin onnistuja. Vaikka paikoin oltiin aika helisemässä, niin lopulta suurin osa vaarallisista palloista saatiin purettua pois alueelta. Erityismaininta vielä Jullukalle, joka väänsi hyvällä raivolla siellä, eikä Tommikaan maalissa missään nimessä huonosti pelannut. Ensimmäisessä takaiskussa pallo ei ehkä tarttunut niin hyvin hansikkaisiin kuin olisi pitänyt, mutta tätä kompensoi muutama mainio torjunta, ja sitä yhtä sydämentykytyksiä aiheuttanutta hallussapitoa maalin edessä lukuun ottamatta itse antaisin ainakin hyvät paperit ”uudelle” molarillemme.
Keskikentällä taas Pikkis oli ehkä aavistuksen jäissä muutamissa palloissa, mutta hänkin parani loppua kohden ennen vaihtoaan. Jani ja Leego taas taistelivat kuin viimeistä päivää, ja siitä kummallekin suuri kiitos. Heidän avullaan olimme edes jollain tapaa pelissä mukana. Kalle haahuili laidallaan saamatta juuri palloja, ja Tavin kohtalo oli melkeinpä samanlainen. Toisaalta vaihdosta kentälle tulleet Janne ja V-P olivat aivan yhtä hukassa. Kärjessä pelannut Kunttu suoriutui tehtävästään melkoisen kiitettävästi, ja rynnisti niiden pallojen perään, jotka vain sai. Muutama vaarallinen kääntyminen ja jatko toimivat, eikä kolmessa ammutussa vaparissakaan voi kuin kehua vastustajan hyvin pelannutta molaria. Nasu taas pinkoi ylhäällä minkä jaloistaan pääsi, mutta ei hänkään muutamaa kärkästä juoksua lukuun ottamatta saanut ihmeitä aikaan.
Suomen Cup jäi siis osaltamme tänä vuonna 2. kierrokseen, ja Uefa Cup -paikan tavoittelu tuleviin vuosiin. Seuraavalla kierroksella vastaan olisi asettunut Tampereelta kotoisin oleva 3. divaripoppoo TKT, mutta PPJ saa tällä kertaa kohdata heidät. Sinänsä kohtalainen peli itseämme kovempaa porukkaa vastaan, mutta tulos oli toki harmittava. Kuutosen alkua odotellessa.