Atletico Malmi – FC Kosova 0-2 (0-1)

elokuu 2, 2006

Makkarat oli taas syöty ja kukkaisketohyppelyt pompittu, joten koitti syyskauden ensimmäisen ottelun aika. Itse ainakin odotin kamppailua vesi kielellä, sillä kesä oli kulunut tosiaan kaikkea muuta harrastaen paitsi itse kuningaslajia. Treeneissä oli tullut toki käytyä, mutta sielläkin aktiivisuus vaikutti vaihtelevan melko lailla, eikä harjoitus nyt koskaan korvaa peliä, ainakaan tunnelmaltaan. Myös sarjataulukon osalta oli jäänyt muutama ikävä suupala hampaankoloon, joten kauden toinen puolikas oli syytä käynnistää tuloksekkaasti.

Mielenkiinto ottelua kohtaan näkyi itse asiassa myös vaihtopenkillä, sillä saimme haalittua melko hyvänkokoisen joukkion. Avauksen miehistä eivät oikeastaan puuttuneet kuin Ana (loukkaantunut), Tavi (Bulgariassa) ja turkkilaisvahvistuksemme (?). Sen sijaan esimerkiksi Juha teki paluun rinkiimme tiukkojen työkiireiden jälkeen, ja toi kaivattua varmuutta puolustuslinjaamme. Niinpä Joni siirrettiin keskikentälle puolustavampaan rooliin, Ile sekä Jani taas saivat melkoisen vapaat roolit keskikentän hyökkäävämmissä rooleissa. Vastustajana ottelussa oli FC Kosovaksi nimetty ulkomaalaista koostunut ryhmä, jotka ainakin allekirjoittaneen nimestä suorittaman päättelyn mukaan omasivat mitä ilmeisemmin kosovolaisen taustan. Heidän pelinsä olivat menneet tilastojen mukaan melko lailla ailahtelevasti, sillä keskikastin joukkueelle oli kertynyt sekä voittoja kärkipään poppoista että tappioita vähemmän hyvin pärjänneille. Mielenkiintoinen taisto oli siis odotettavissa.

Avaus (4-2-2-2):
Micke (MV) ; Phil, Mika (C), Juha, Juuso ; Tero, Joni ; Ile, Jani ; Otto, Make
(vaihdossa Janne, Peter, Raksu, Sami, Tommi ja V-P)

Ottelun alku oli tutuksi tulleeseen tyyliinsä aika vaisua ja tunnustelevaa kummankin hakiessa omaa peliään. Mitään mullistavia tilanteita ei siten saatu aikaiseksi. Vastustaja yritti melko ahnaasti puhkaista puolustustamme läpisyötöillä ja tavoitella nopeita laitapelaajiaan, mutta useimmiten nekin yritykset pysähtyivät tuomarin paitsiovihellyksiin. Itse taas saimme rakennettua muutamia lähes maalipaikkojen leiman ansaitsevia tilanteita, mutta laukaukset jäivät uupumaan. Niinpä tauolle oltiin jo menossa tasalukemissa 0-0. Vain vähän ennen vapauttavaa vihellystä vastustajan pelaaja pääsi kuitenkin hyvästä syötöstä liki yksin läpi, ja oli jo ohittamassa Micceäkin, kunnes pysähtyi maalivahtimme torjuntayrityksen tuloksena. Pallo oli jo ohittanut maalivahtimme ja suuntasi ohi maalista, mutta Paul-Mikaelin käsi oli kuitenkin pakolaisen tiellä, ja kuten olettaa saattaa, kyllähän siihen sitten saatiin vielä hienot kaatumiset perään. Tuomari veti tästä omat johtopäätöksenä tulkiten, että Micce olisi kaatanut yksin läpi olleen vastustajan. Tämän seurauksena hyvin ottelun aloittanut veskarimme sai katsella ensin punaista ja sitten koko lopun ottelua vaihtopenkin puolelta. Tuomittiinpa siitä vielä rankkarikin, joka vain vaivoin ohitti maaliin menneen Tommin. Hänkään ei tosin mitään voinut tarkalle alanurkkakudille.

Vahvasta protestoinnista huolimatta tilanne toisen jakson alussa oli siis se, että jouduimme lähtemään kuromaan kosovolaisryhmän johtoa alivoimaisena. Kumma kyllä, se ei kamalasti edes heijastunut peliin. Keskikentällä oli toki yksi mies vähemmän, mutta sekin saatiin paikattua hieman suuremmalla taisteluinnolla. Oli myös ilo katsella, ettei vastustaja sortunut rumaan peliin ja turhaan huuteluun, vaikka paikoin tuomarin päätökset olivatkin hieman vääriä, ja vaikka omat pelaajamme välillä niihin ihan syystä pettyivätkin. Pelin rakentelumme oli jossain määrin parempaa kuin kevätkaudella, sillä useat hyökkäykset käynnistettiin varsin hyvin lyhyinä avauksina. Keskikentällä sitten tuli vastaan se pienoinen lihamuuri, joka välillä ylitettiin hieman turhaan pitkillä palloilla. Niistä oli silti melkein syntyä tulosta, kun Otto muun muassa pääsi riplailemaan muutaman kerran vaarallisille alueille. Hyvinhän hän ohitti vastustajia, mutta se viimeinen ja ratkaiseva veto jäi puuttumaan. Valmennusporras teroittikin siis vetojen tärkeyttä entistä hanakammin, mutta kun niitä saatiin, niin ne kilpistyivät kuin onnen kaupalla sitten hyvin uhrautuneisiin puolustajiin, mm. V-P, Sami ja Otto pääsivät kokeilemaan muutamaan otteeseen. Taistelutahtoakin löytyi loppua kohden entistä enemmän, ja ilokseni huomasin myös itseni taistelevan paikoin täysin omia kykyjäni ylittäen. Lopussa pelattiin lähinnä vain sitä yhtä maalia, esim. viimeisen kymmenen minuutin aikana saimme lähemmäs viisi vaarallista erikoistilannetta kulma- ja vapaapotkujen merkeissä. Nekään eivät kuitenkaan tuoneet tulosta. FC Kosova puolestaan pääsi muutaman kerran varkain jo vaarallisiin vastahyökkäyksiin, mutta maalille vaihdettu Tommi pelasi unelmapeliä loistavine vastaantuloineen. Hän koppasi myös muutaman vedon melko näyttävästi, ja esiintyi maalissa kenties vakuuttavammin kuin koskaan Atletico-urallaan. Eihän hän maalivahti oikeasti ole, mutta tämän pelin jälkeen voisin väittää meiltä löytyvän kolme kappaletta sarjaportaan vaatimukset täyttäviä molareita. Yhtä laukausta ei vaan hänkään saanut kiinni. Tuomari kun onnistui rankaisemaan meitä jo toiseen otteeseen hieman epäilyttävällä tuomiolla, jonka saattelemana kosovalaispelaajan selvää paitsioasemaa ei vihelletty laisinkaan. Häntä kohden pelattiin kyllä pallo, mutta tuomari tulkitsi, että koska hän ei koskenut siihen, ei myöskään ollut tarpeellista liputtaa sitä paitsiona. Niinpä toinen heidän pelaajistaan jatkoi vaan pelaamista, eikä paikoilleen seisahtanut puolustuksemme kerennyt enää peittämään laukausta. Lukemat siis 0-2.

Tämä jäi myös lopullisesti ottelupöytäkirjoihin ja raportteihin, eikä kukaan meistä voinut olla kovin tyytyväinen saldoon. Täysin voitettavissa ollut ottelu oli kääntynyt selkeillä tuomariratkaisuilla, vaikka toki mukana oli myös hieman saamattomuutta viimeistelyssä. Menetimme myös sarjapaikkakamppailua ajatellen tärkeät kolme pistettä. Toisaalta pahimmat kilpailijamme ryssivät myös omia otteluitaan, joten mistään katastrofista ei kuitenkaan ollut kyse. Helpottaisi vain hieman, jos niitä maaleja ja voittoja alkaisi kohta tulla…

Ottelun tähtipelaajapisteet:
3    –     Tommi Väätti: Erinomainen peli maalilla, hoiti tonttinsa yli kaikkien odotuksien.
2    –     Juha Reinikainen: Toi otteluun tärkeää taisteluintoa osaamisellaan, selkeä positiivinen lisä.
1    –     Mika Mäkelä: Toinen puolustuspään mies, joka jälleen kerran oli erinomaisen varma tilanteissa.