Atletico Malmi – Zoom 2-2 (2-2)

kesäkuu 6, 2006

Viimein koitti aika pelata kauden ensimmäinen virallinen ottelu omalla kotikentällämme, kun yksi sarjatason jännittävimmistä joukkueista, Zoom, saapui Tapulin legendaariselle soralle. Vastustajasta ei ollut sen kummemmin mitään tietoa, vaikka tarinat kertoivat siellä pelaavan jos jonkinmoisia julkimoita, erityisesti kirjallisuuden ja muun korkeakulttuurin alalta. Muuan Levyraati-mies Jukka Virtanenkin oli muutama kausi sitten pelaillut joukkueen riveissä. Lisää jännitettä otteluun toi myös sen saatanalliset ennusmerkit, kun 6. divarin ottelu oli asetettu pelattavaksi 06.06.06 kello kuudelta. Yhtään kirkonpolttajan näköistä kaveria ei kuitenkaan näkynyt kentällä tai sen laidoilla, ellei kentille paluun tehnyttä Makea hevitaustojensa takia sellaiseksi syytetä. Muutenkin ottelusta muodostui jonkinlainen paluuottelu useammalle taholle: Ana palasi jalkavammojensa jäljiltä tuomaan Ämpsi-taituruutta kentälle, legendaarinen ex-pelaaja-valmentajamme Harry Tuominen taas arvioi tuomarityöskentelyä naapurihiekalla, ja ehti muutaman sanan käydä vaihtamassa vanhojen valmennettaviensa kanssa siinä ohessa. Fanejakin oli saapunut kentän laidalle lähemmäs kymmenkunta, joten urheilujuhlan henkeä oli taas ilmassa pitkästä aikaa.

avaus (4-3-1-2):
Micke (MV) ; Phil, Mika (C, v), Raksu, Juuso ; Ile, Jani, Joni (v); Ana ; Hero, Make
(vaihtopenkki: Ja Vatanen, Peter, Sami, ja Tommi)

Paluu Tapulin jalkapallopyhättöön alkoi melko vakuuttavasti, kun jo toisen peliminuutin taitteessa Make, Ile ja Jani juonivat pallon kanssa vasemmassa laidassa. Ile hassutti aivan päätyrajan kohdalla vastustajan ja kuljetti palloa kohti maalin etutolppaaa löytäen takaviistosta Janin, joka pisti pallon varmasti etunurkasta sisään. Aikaisempien pelien maalinteko-ongelmat näyttivät olevan menneen talven lumia, kun heti ensimmäisestä kunnon tilanteestamme saimme maalattua lukemiksi 1-0. Varhainen avausosuma toi selvästi lisää peli-iloa, ja pallo liikkui varsin hyvin keskialueella. Tähän saattoi toki vaikuttaa sekin, että Tavin ja Oton poissaoloja lukuun ottamatta olimme melkein ykkösnyrkillä matkassa, ja erityisesti hyökkäyspäähän oli heittää ehkä Atleticon kaikkien aikojen kovatasoisimpia pelimiehiä. Loukkaantumisten jälkeen paluun tehnyt Makekin haki ilahduttavan hyvin paikkaa kärjessä, vaikka pelaamattomuus ja selkäkivut näkyivät vielä selvästi pallokosketuksessa ja tietyssä varovaisuudessa. Heron kanssa he kuitenkin löysivät melko hyvin jo pelijuonen. Keskikentällä Jani ja Ana pelasivat useampaan otteeseen pallon pystyyn, joiden perään kärkkäät hyökkääjämme säntäsivät, jolleivät jo ehtineet paitsioon asti. Tällaisesta tilanteesta syntyi oikeastaan myös toinen maalimme noin yhdeksän peliminuutin kohdalla. Jani riisti pallon keskialueella syöttäen sen Analle, joka taas lähetti loistavan pystysyötön puolustuslinjan välistä ja Maken jaloista Herolle. Hän pääsi ikään kuin hieman varkain maalivahdin kanssa vastatusten, ja sijoitti pallon erinomaisesti maaliin. Johdimme jo 2-0, eikä peliaikaa ollut kellossa tosiaankaan edes kymmentä minuuttia. Tässä kohtaa alkoi sitten tietysti jonkinlainen vaihtorumba, mikä oli omiaan sekoittamaan peliämme. Tietty epätasaisuus kun joukkueessamme kuitenkin vallitsee, niin peli hieman sekosi. Niinpä jo 15 minuutin kohdalla vastustaja kavensi numerot 2-1:een. Loistavia hyökkäyspään pelaajia vilisseen Zoomin eräs pelaajista pujotteli sumpun läpi ohittaen sekä Philin että Mikan, ja lopulta vielä Micken. Ei voinut kuin ihmetellä tätä loisteliasta yksilösuoritusta. Mutta ei syytä huoleen, johdimme vielä yhdellä maalilla. Emme tosin kovin kauaa, sillä vielä ensimmäisen puoliajan puolella vastustajamme sai vapaapotkun rangaistusalueen vasemmasta kulmasta Peterin kaadettua hieman törkeähkösti vaaralliseen maalintekotilanteessa pääsemässä olleen Zoom-pelurin. Tuloksena onneksi vain vapaapotku, joka kuitenkin päättyi kannaltamme hieman ikävästi. Muurin sijoittumisessa oli ehkä jonkin verran toivomisen varaa, ja sen oikealta puolelta Zoom-taituri sijoittikin pallon taidokkaasti oikeaan nurkkaan. Siinä kohtaa oli enää turha manailla sitä, että olimme hukanneet erittäin hyvän johtoasemamme jo tässä vaiheessa ottelua. Tauolle lähdettiin siis lukemissa 2-2.

Jälkimmäisen jakson pelasimme myöskin melko vahvasti, mutta pienoista yliyrittämistä oli välillä ilmassa, mikä sitten purkautui turhina virheinä. Ihmisiä tavallaan kyrsi hukattu johtoasema, ja itse kukin manaili kenties omassa mielessään mahdollisia takaiskumaaleja. Niitä ei kuitenkaan onneksi nähty, joskaan emme myöskään itse onnistuneet maalinteossa enää. Vastuksen pelaajamateriaalisto vaikutti ensisilmäyksellä melko ikääntyneeltä, sillä useammat heistä lähentelivät varmaan neljänkympin rajapyykkiä. Toisaalta aivan Jukka Virtasen ikäluokkaan ei sentään ylletty (ja kuriositeettiarvona mainittakoon, etten ainakaan itse rivistöstä tunnistanut ketään suurempaa julkisuudenhenkilöä). Silti he onnistuivat prässäämään hyvin peliämme, ja erityisesti puolustuksemme oli helisemässä välillä kärkkäiden yrittäjien kanssa. Pelisilmää heiltä löytyi, ja tarjosivat eittämättä kelpo vastuksen meitä alemmasta sarjasijoituksestaan huolimatta. Toisen puoliajan tilastomerkinnöiksi jäikin oikeastaan Mikan ja Jonin keltaiset kortit, joten tulokseksi kirjattiin jo kolmannen kerran tällä kaudella tasaiset numerot, tällä kertaa lukemin 2-2.

Jouduimme siis kokemaan pienoisen pettymyksen jälleen, sillä ottelu olisi kaikesta huolimatta ollut voitettavissa. Jonkinlainen maalintekosolmu saatiin ehkä avattua, mutta ei se loppuen lopuksi kamalasti lämmittänyt, kun saalistimme kolmannen perättäisen tasurin. Tappiosaldo säilyi edelleenkin nollissa, mutta neljästä pelistä kuusi pistettä ja neljä tehtyä maalia ei kyllä kovin hääppöinen saldo ole. No huonomminkin voisi toki olla asiat. Seuraavalla viikolla kenties paremmalla onnella, kun vastaan asettuu jopa meitä huonommin kautensa aloittanut EHP.

Ottelun tähtipelaajapisteet:
3    –     Jani Hannula: Alkaa päästä pikkuhiljaa kaivattuun vireeseen. Siitä osoituksena muutama visioitu syöttö ja yksi tehty maali.
2    –     Hero: Tylsää jakaa samoille pelaajille aina tähtiä, mutta minkäs teet, kun kaveri pelaa ottelusta toiseen erinomaisesti..
1    –     Ilkka Taipale: Hyvää taistelua ja arvokasta työtä keskikentällä..