Geishan Pallo – Atletico Malmi 1-1 (1-0)

toukokuu 16, 2006

Kuutosen kauden toiseen otteluun lähdettiin melko jännittynein mielin, kun ensimmäinen koitos oli antanut sekä huonoa, että hyvää osviittaa kauden käynnistymisestä. Epävarmuutta lisäsi vielä se, että Janne ja Ana olivat poissa kokoonpanosta ranne- ja jalkavammojen vuoksi, eikä muukaan pelaajisto saapunut kovin hyvissä ajoin kentänlaidalle. Vastustajasta taasen ei ollut mitään ennakkohavaintoja, olipahan voittanut ainakin ensimmäisen ottelunsa.

Avaus (4-3-1-2):
Micke (MV) ; Phil, Mika (C), Ja Vatanen, Juuso ; Tommi, Jani, Yakar ; Ile ; Hero, Tavi
(vaihdossa Joni, Oke, Peter ja Raksu)

Ottelun alku oli oikeastaan yhtä sekava kuin sitä edeltäneet tapahtumatkin. Jengiä hyppi puskista vielä ne kuuluisat kolme minuuttia ennen ottelun alkua, joten ensimmäiset minuutit menivät lähinnä ihmetellessä. Ja kuten arvata saattaa, käytti vastustaja heti hyväkseen tämän mahdollisuuden siirtyen keskityksestä seuranneen maalinedushässäköinnin jäljiltä 1-0 johtoon. Tämän jälkeen ottelussa pelattiinkin melkeinpä sitä yhtä maalia, kun ei kummassakaan päässä nähty liiemmälti useampiin osumiin riittäviä tilanteita. Puolustuksemme pelaajavaihtuvuudesta huolimatta pakka pysyi yllättävänkin hyvin kasassa ja viimeisenä lukkona mainiosti pelannut Micke hoiti loputkin tilanteet. Keskikentällä taas sorruttiin useimmiten liialliseen sooloiluun, kun pelinrakentelusta ei meinannut tulla mitään. Pallo pelattiin kyllä mainiosti laitaan, mutta sinne se useimmiten myös jäi. Kärjet puolestaan uurastivat ihan kelvollisesti, mutta palloja ei vaan tullut tarpeeksi. Tai jos tulikin, niin hyökkääjät jäivät liian yksin yritelmissään.

Ottelun hauskin, tai oikeastaan säälittävin, osapuoli oli kuitenkin pilvisellä säällä aurinkolaseihin sonnustautunut tuomari, joka teki kyllä pohjanoteerauksen puhalluksissaan, jossain määrin myös niiden puutteessa. Hän tuskin jaksoi hölkötellä edes parinkymmenen metrin päässä pelitilanteissa arpoen sitten vislailujaan. Kaiken lisäksi hän oli harvinaisen paljon huutojen johdateltavissa, eikä suora vittuilukaan johtanut kuin sormen heristelyyn, vaikka nykysääntöjen puolesta varoituksia olisi voinut sadella useampiakin. Tuomaroinnin luokattomuudesta huolimatta peli pysyi melko siistinä huolimatta siitä, ettei vastustaja mikään puhtoisin joukkue ollutkaan. Mitään varsinaisia tilanteita ei meillä oikeastaan ollut, mitä nyt lopussa tasoitusmaaliin johtanut vapaapotku rankkarialueen lähituntumasta, kun Heroa kohdeltiin kaltoin. Hän asettui itse pallon taakse ja laukoi, Raksun tehdessä tilaa muurin keskelle, matalan kudin maalivahdin hyppysten kautta verkkoon. Ottelua ei ollut tuolloin pelaamatta enää kuin kuusi minuuttia, ja 1-1-lukemat jäivät myös pöytäkirjoihin.

Ottelu ei taaskaan ihmeitä tarjonnut, ja erityisesti hyökkäyspään saamattomuus viimeistelyssä ja ylipäänsä tilanteiden luomisessa alkavat jo hieman jopa huolestuttaa. Harjoituspelitkin kun tuppasivat päättymään yhtä vähämaalisiin lukemiin. Ilahduttavaa oli kuitenkin nähdä, että puolustus toimi melko hyvin ja jaksoimme taistella loppuun saakka. Sitä paitsi yksikin piste voi olla arvokas loppukautta silmällä pitäen.

Ottelun tähtipelaajapisteet:
3    –     Ottelun erotuomari: Mistä näitä sikiää? Järkyttävä esitys!
2    –     Paul-Mikael Forsström: Mainio ottelu jälleen maalissa.
1    –     Hero: Teki tasoitusosuman ja tuotti muutenkin kiitettävästi päänvaivaa vastustajalle.