Atletico Malmi – FC Made 3-4 (2-1)

toukokuu 13, 2005

Atletico Malmin taival Helsingin piirin Kuutosessa alkoi tänään taikauskoisten kammoamana perjantaina paikallisottelulla FC Madea vastaan. Kyllä, sama FC Made, joka pieksi joukkueemme maahockeylukemin Seiskassa kaudella 2003 – kaikki tuolloin mukana olleet pelaajat varmaan vielä muistavat kyseisen ottelun, joten ei siitä sen enempää… Ja kuinka ollakaan, kenttäkin oli tänään sama kuin pari vuotta sitten: Ala-Malmin pöllyävä hiekka, josta täksi kaudeksi tuli uusi kotikenttämme tutun ja turvallisen Tapulin sijaan. Mutta vaihtelu virkistää, kuten sanotaan! Lisää ”kotoisuutta” peliin toi yllättävä miehistöpula, kun lähemmäs kymmenen Atleticon vakiopelaajista puuttui kokoonpanosta sairastuvalla asioinnin ja muiden syiden takia. Täyden kentällisenkin saimme vasta, kun Mapsin A2-junnujen takatukka Matti Keponen saapui avuksemme. Vaihtopelaajia ei siis ollut, joten varsinkin sairastelun jälkeen mukaan palanneilla oli tiedossa raskas ilta. Kaikesta huolimatta matsiin lähdettiin hyvällä fiiliksellä.

Avaus (4-4-1-1):
Paul-Mikael (MV) ; Oskari, Mika, Juha, Teemu ; Keponen, Ana (C), Kalle, V-P ; Tommi ; Sola
(ei vaihtomiehiä)

Pelin ensimmäinen kymmenminuuttinen ei vielä huippuhetkiä tarjonnut. Pallo liikkui enimmäkseen keskialueella, mitä nyt Made sai aikaiseksi pari ”haistelee tilsuu”-hyökkäystä. Mutta pian kolahti, kun vasemmalta tulleen kulmapotkun jälkitilanteesta Made siirtyi puskumaalilla 1-0-johtoon. Tasoitusta ei kuitenkaan tarvinnut turhan kauan odotella. Mainiosti peliä pyörittänyt Kalle toi palloa keskikentältä ja syötti mukana nousseelle V-P:lle 16-alueen oikean kulman tietämille. Made-veskari lähti lipumaan vastaan, ja V-P:n ruostunut shakkitietokone valitsi monista viimeistely-yritysvaihtoehdoista Eurosport-noston eli ”sankari snebin”. Maaginen oikea jalka teki kuitenkin temput (jälleen kerran), ja ”hallittu” lobbaus muuttuikin puhjenneeksi vappupalloksi, joka meni sisään etunurkasta. No, maaliin meni kuitenkin. Atletico sai tasoituksesta uutta latausta, ja hetkeä myöhemmin rymisi jälleen. Olympos-vuoren tarunhohtoinen sankari Jani Solanakis kirmasi syötön perässä vasemman kulmalipun läheisyyteen, taisteli kuulan itselleen ja lähetti maalille taidokkaan keskityksen. Maden veskari ei pystynyt selvittämään tilannetta, vaan nyrkkeili pallon suoraan edessä kärkkyneen Kallen olkapäähän. Onnennumero 13 reagoi salamannopeasti ja pukkasi pallon yli maaliviivan – 2-1! Johtomme piti muutamista vaarallisista tilanteista huolimatta taukovihellykseen saakka.

Pienen juoma- ja hengähdyspaussin jälkeen vääntö jatkui tiukkana, mutta silti melko tasaisena. Pelin edetessä tunteet kuumenivat molemmin puolin, mutta ottelun erotuomari piti kortit taskussaan. Made alkoi vähitellen saada peliä haltuunsa, ja lopulta syntyikin hieman onnekas tasoitus 2-2:een. Rankkarialueen vasemmasta nurkasta lähtenyt laukaus otti kimmokkeen Mikasta ja painui Paul-Mikaelin sormia hipoen verkkoon. Mutta päivän mustin hetki oli vasta tuloillaan. Made jatkoi hyökkäysten vyöryttämistä ja puolustuksemme sai olla jatkuvasti hereillä. Nopean hyökkäyksen päätteksi raitapaitojen kärki pääsi murtautumaan boksiin. Oikeana pakkina mallikkaasti pelannut Teme pysäytti hänen etenemisensä upealla ja puhtaasti palloon osuneella liukkarillaan. Hyökkääjä kuitenkin kompastui munkkiin ja söi hiekkaa välipalaksi. Ja vaikka tilanteessa ei tapahtunutkaan rikettä, tuomari ei silti epäröinyt viheltää palloa pilkulle. Tässä vaiheessa oli jo pieni ihme, ettei Ala-Malmin ilmatilaa loukkaamaan noussut yhtään värillisiä pahveja, sillä sen verran äänekästä protestointia tuomio herätti – ja syystä! Mutta kuten vanha totuus kuuluu, on turha parkua kun maito on maassa. Maden hyökkääjä täydensi hattutemppunsa tarkalla laukauksella vasempaan alanurkkaan ja siirsi joukkueensa 3-2-johtoon. Micke oli rankkarissa hyvin mukana, muttei aivan ylettänyt tolpan juureen uponneeseen vetoon. Oikeusmurhan uhriksi joutuneet Atleticon keltapaidat jatkoivat maalin jälkeen peliä urhoollisesti, ja päivän ja kenties koko vuoden huikein maali jäi senttien päähän. Atleticon keskikentällä hienosti taistellut potkuspesialisti Ana lähetti keskusaloituksesta komean kaaripallon kohti vastustajan maalia, mutta Maden maalivahti onnistui nappaamaan kuulan aivan yläriman alta näppeihinsä. Ansaitsematon maalin tappioasema painoi kaikilla takaraivossa, mutta jatkoimme aktiivista pelaamista, ja muutamaa minuuttia ennen täyttä aikaa saimme vielä kulmapotkun vasemmalta. V-P antoi kulman nopeasti lyhyenä täysin vapaana seisseelle Atleticon HC-osaston toiselle jäsenelle (HC-osasto kyntää pelistä toiseen shortseilla!) Oskari ”Zidane” Laineelle, joka kiskaisi kertakaikkisen täydellisen keskityksen takatolpalle. Ottelun tehomieheksi noussut Kalle pääsi ilman suurempia estelyitä lyömään otsalohkonsa pallon lentoradalla ja verkko helisi: 3-3!!! Maali suoraan jalkapallon oppikirjasta! Vaihtopenkin tuntumassa peliä seurannut noin viiden hengen fanilaumakin sai riemun aihetta, ja joukkueemme oli kertarysäyksellä mukana pelissä. Peliaika veteli viimeisiään, kun ottelu sitten lopulta ratkesi Maden pelaajan läpiajoon. Hän sijoitti pelivälineen Micken vasemman käden ohi maaliin ja peli oli sitä myöten selvä.

Hienon taistelun jälkeen käteen jäi katkera tappio maalein 3-4, mutta häviötä enemmän kaikkia varmasti kaivelee tapa, jolla se tuli. Ilman rankkaria tilanteessa 2-2 pelissä olisi voinut käydä miten tahansa. Jossittelu on kuitenkin turhaa ja kausi vasta alussa. Ja vastoinkäymisistä huolimatta kaikki kentälläolijat jaksoivat taistella mallikkaasti loppuun asti.

Ottelun tähtipelaajapisteet:
3    –     Kalle Niemi: Mukana Atleticon kaikissa kolmessa maalissa. Ohjasi peliä jälleen mainiosti keskikentällä.
2    –     Antti Raudoskoski: Väläytteli muutamaan otteeseen mahtavaa potkuarsenaaliaan. Väkevää taistelua.
1    –     V-P Liimatainen: Avasi joukkueen maalitilin Kuutosessa. Piti hyvin leveyden hyökkäyspelissä, vaikka hyytyikin lopussa.